Blogi - Phil Decker - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Maailma sanoin ja kuvin

Blogi aloitettu: 25.5.2007
Blogimerkintöjä: 916 kpl

• Rakennekynsien ongelma pianonsoitossa26.6.2025 klo 04:15

  Aikamme suurimpia tragedioita on se, että kauneuden ja taiteen välinen liitto ei aina ole saumaton. Erityisesti tämä ristiriita nousee pintaan, kun tarkastellaan rakennekynsien ja pianonsoiton välistä epäpyhää liittoa ? tai pikemminkin sen totaalista liittoutumattomuutta.
  
  Pianonsoitto, tuo ylevä taiteen muoto, joka vaatii sormiherkkyyttä, voimaa ja tarkkuutta, joutuu nöyrtymään akryylikynsien diktaattorimaiseen valtakauteen. Kun sormien jatkeiksi rakennetaan viiden millimetrin pituinen muovinen monumentti estetiikalle, joudutaan pianon koskettimia lähestymään kuin kirurgi, käsineet kädessä.
  
  Etenkin klassisen pianomusiikin ystävät voivat kokea tämän raskaasti. Kuvitelkaa Chopinin nokturni, jota lähestytään klonksuvin kynsin. Se muistuttaa enemmän rautakyntisen pöllön morsetusta kuin hellää serenadia rakkaudelle. Debussyn "Clair de Lune" muuttuu helposti "Clair de Doomiksi", kun jokainen nuotti iskeytyy soittimeen metallisesti kolisten. Kuin sähköposti CAPS LOCK päällä.
  
  Mutta miksi uhrautua? Miksei rakkaus pianoon voi mukautua nykypäivän muoti-ihanteisiin? Voisiko esimerkiksi flyygelin koskettimiin asentaa touch screen -pinnat, joita voisi soittaa kynsien päillä kuin Instagramia selaten? Ehkä säveltäjät voisivat kirjoittaa uudelleen klassisen kaanonin ottaen huomioon rakennekynsien ergonomian. Tai luoda peräti sävellyksen pianolle ja rakennekynsille.
  Pianonvalmistajat voisivat niin ikään harkita pianon tekemistä asiakkaidensa tarpeisiin eikä päinvastoin.
  
  Toisaalta voidaan myös kysyä, onko ongelma itse asiassa pianistissa, eikä kynsissä. Miksei nykypäivän muusikko voisi hylätä vanhanaikaisen ajatuksen käsistä instrumenttina ja siirtyä tekoälyn tai ajatuksen voimalla tuotettuun musiikkiin? Miksi turhaan vaivata sormiaan. Tai paremminkin sormenpäitään. Päätään ylipäätään.
  
  Lopuksi on kuitenkin todettava ettei rakennekynsien ja pianonsoiton liitto ole mahdoton, ainoastaan ongelmallinen. Se toimii mainiona muistutuksena siitä, että joskus elämä asettaa valintoja: kauneus vai käyttökelpoisuus, soitto vai selfie. Ja vaikka maailma menisi kuinka vinoon, yksi asia on varma  kynnet tuskin menevät.
  
  Kaneetti
  
  Koskaan ei ole myöhäistä tuoda julki yhteiskunnallisia epäkohtia. Ei etenkään iän kartuttua. Tässä olen mielestäni puuttunut yhteen ajankohtaisimmista  yhteiskunnallisista ongelmista. Asian edistämiseksi suunnittelen parhaillaan lippua. Lipun pitäisi kuvat mahdollisimman erivärisiä rakennekynsiä, koska monimuotoisuus edellyttää, että kynsien pitää olla jotakin muuta väriä kuin valkoista. Aina kun näen valkoista, näen punaista. Tämänhetkinen identiteettini on luultavasti intiaani.
  
  

  ---

• Hipsteri Iivo ja modernit vaatimukset11.6.2025 klo 01:54

  Kylmän ja karkean betoniseinän edessä seisoo Iivo, 32-vuotias nuori aikuinen, jolla on täydellinen parta, täydellinen trimmaamaton villapaita ja tatuointi. Iivo on ehtinyt nähdä elämää. Hän on kokenut sen karun todellisuuden, kun baarissa  kauramaito loppui ja hän joutui tyytymään soijaan. Hän on seissyt sateessa, kun fillarin kumi puhkesi matkalla luomukahvilaan, missä oli tarjolla runonlausuntaa ja villalankavärjäystä. Iivo on selviytyjä.

  Iivo on sukupolvensa majakka, valaisee polkua kohti parempaa huomista, jossa kaikki on käsityötä, lokaalia ja mielellään hieman rumaa, jotta se näyttäisi aidolta. Hän kantaa olkapäillään modernin ihmisen taakkaa: kuinka olla yksilöllinen, sosiaalisesti valveutunut, digitaalisesti taitava ja silti edelleen löytää se täydellinen vinyylilevy torilta. Se on hienostunutta tasapainoilua, jota vain harvat todella ymmärtävät.

  Iivon aamurutiini on kuin moderni meditaatio. Se alkaa puhelinherätyksellä, jonka suorittaa  Nokian malli 3310, johon on vaihdettu kuori ja  sisälle on laitettu älypuhelimen sydän ? ironian huippu. Sitten hän nauttii uusinta uutta, single origin -kahvia, jonka historian hän tuntee täydellisesti. Hän tietää pavun alkuperän ja viljelijän taustat. Sen jälkeen vuorossa on somepäivitys, jossa hän jakaa kuvan minimalistisesta aamiaisestaan, käyttäen hashtageja kuten #slowliving #authenticlife #coffeelover #supportlocal. Kuva aamusta näyttää siltä kuin se olisi otettu vahingossa, mutta todellisuudessa sen sommitteluun meni puoli tuntia.

  Modernit vaatimukset painavat. Pitäisi olla tietoinen ilmastonmuutoksesta, mutta myös lentää Balille joogaamaan ja löytämään sisäinen rauha. Pitäisi tukea pientuottajia, mutta samalla nauttia globaalista verkkokaupan tarjoamasta edullisuudesta. Pitäisi olla oma itsensä, mutta pitäisi ottaa huomioon myös kaikki ne näkymättömät kriteerit, jotka yhteiskunta asettaa menestyvälle, "coolille" yksilölle. Iivon suurin haaste on löytää täydellinen tasapaino autenttisuuden ja trendikkyyden välillä. Kuinka olla uniikki, kun kaikki muutkin yrittävät olla uniikkeja juuri samalla tavalla?

  Illalla Iivo sytyttää retrohenkisen hehkulampun, laittaa soimaan ainutlaatuisen vinyylisen 60-luvun jazz-levyn ja miettii elämän tarkoitusta. Kenties se löytyy seuraavasta kirpparilöydöksestä, täydellisestä reseptistä valmistaa fermentoitua hapankaalia tai siitä hetkestä, kun joku kehuu hänen vintage-collegepaitaansa, josta hän maksoi vain euron. Iivo on moderni vaeltaja, joka etsii merkitystä kulutusyhteiskunnan roskapussista, ja juuri siksi hän on niin äärimmäisen cool ja kovin tärkeä

   

  Päätin kysyä hipsteri Iivolta, minkä ohjeen hän antaisi ikääntyneelle boomerille. Hipsteri Iivo, syvästi omiin ajatuksiinsa ja fermentoituun hapankaalinsa uppoutuneena, nosti päänsä, katsoi paksusankaisten lasiensa yli ja totesi: ?Muista, että vaikka kaikki on ironiaa, on silti omaksuttava se täysin, sillä vain niin tekemällä voit olla todella cool. Ja jos joku kysyy, miksi teet jotain, vastaa vain 'koska se on niin meta'. He joko tajuavat tai sitten eivät ? ja se on juuri tarkoituskin."

  
  
  

  Nyt kun muistan, toivotan hyvää juhannusta kaikille mahdollisille blogini lukijoille. Tässä näkyy jokunen juhla jääneen väliin. Osin siitä syystä, että intoni kameran käyttöön on hiipunut. Nykyteknologia värkkää kuvia paljon helpommin. Teknologian kykyä kuvan tekoon testaan yhä JavaScriptin avulla. Osa kameroistani on myös mennyt epäkuntoon ilmeisen itsestään. Ohjelmistot toimivat miten sattuu. Epäilen muistikortin aiheuttamaa ongelmaa.

  ---

• Sylttytehtaan tunnustukset1.6.2025 klo 02:04

  (Augustinuksen hengessä)
  I
  Herra, minä näin kuinka rakennus rapistui, mutta kuljin sen ohi. Sanoin itselleni: "Ei kuulu minulle." Mutta jokainen sortuva kivi oli minun vaitioloni ääni.
  II
  Minä istuin kokouksessa, jossa asiat päätettiin ennen kuin kysyttiin. Minä nyökkäsin, minä en sanonut vastaan. Minä olin hiljaa, ja hiljaisuudesta tuli seinä, jonka takana tehtiin päätös, jonka painoa kannettiin vuosikymmeniä.
  III
  Minä tiesin, mutta en jaksanut. Minä epäilin, mutta en vaatinut selvitystä. Minä sain tiedoksi, mutta en ottanut selvää. Ja niin minusta tuli osa tehdasta, joka ei haissut lihalle vaan vastuuttomuudelle.
  IV
  Oi Valo, joka paljastat myös sylttytehtaan varjoisat kammiot! Sinä näytit minulle, että järjestelmä, jota palvelin, oli rakennettu kestämään katsetta vain ulkoapäin.
  Ja minä kysyn nyt: jos minä olin osa systeemiä, enkö minä ollut osa tehdasta?
  V
  Minä näin, kuinka paperit katosivat kansioihin, ja kuinka ihmiset katosivat tilastoihin. Minä en valehdellut ? minä vain annoin totuuden hukkua muotoon.
  VI
  Minä pelkäsin puhua, sillä pelkäsin, että minut siirrettäisiin syrjään.
  Minä pelkäsin tehdä toisin, sillä pelkäsin, että minusta tulisi se, jolle nauretaan, ei se, jota kiitetään. Minä pelkäsin valoa, ja siksi rakensin lisää seinää tehtaan ympärille.
  VII
  Oi Totuus, joka ei tarvitse selitysosaa!
  Opeta minua näkemään missä langat alkavat, missä kädet niitä kietovat, missä päätökset todella syntyvät. Ja kun minä vielä kerran istun siinä huoneessa, missä päätetään ennen kuin kysytään ? anna minulle rohkeus rikkoa kone, joka rakentaa sylttyä.
  
  JavaScript -koodin teki DeepSeek, tekstiä avusti ChatGPT
  
  

  ---

• Lakialoite: Laki maapallon muodosta ja väristä18.5.2025 klo 04:06

  1 § Tavoite ja soveltamisala
  
  Tämän lain tavoitteena on vahvistaa kansallinen tiedepohjainen yhtenäiskäsitys Maan muodosta ja visuaalisista perusominaisuuksista, torjua järjestelmällistä väärää informaatiota sekä varmistaa kansalaisten kyky osallistua yhteiskuntaan geofyysisten tosiasioiden pohjalta.
  
  Lakia sovelletaan erityisesti koulutukseen, viestintään, ilmailuun, kansalaistietoisuuteen ja muihin tilanteisiin, joissa maapallon muoto tai väri on oleellinen yhteistoiminnan tai teknisen järjestelmän ymmärtämisen kannalta.
  
  2 § Maapallon muoto ja mittaustapa
  
  Maapallon virallinen muoto on pyöristetty geoidimäinen ellipsoidi, jota kutsutaan tässä laissa yksinkertaisuuden vuoksi "pyöreäksi". Pyöreys tulee määrittää vähintään 100 km:n korkeudelta Maan pinnasta (Kármánin rajan yläpuolelta), jolloin perspektiiviharhat ja optiset vääristymät eivät vaikuta havaintoon.
  
  Perustelu: Litteän maan teoria perustuu useimmiten matalakorkeudellisiin havaintoihin (esim. rannalta, ikkunasta tai lentokoneesta), joissa havaintoa rajoittaa horisontin rajallisuus ja silmän resoluutio. Laki ohjaa kansalaisia hyödyntämään riittävää havaintokorkeutta, jotta käsitys perustuu todellisiin fysikaalisiin mittasuhteisiin.
  
  3 § Maapallon pääasiallinen väri
  
  Maapallon virallinen väri on sininen, jonka sävy perustuu kansainvälisiin satelliittikuvauksiin ja NASA:n visuaalisiin standardeihin. Väriä arvioidaan keskimäärin pallopinnan tasolla, ei paikallisten sääolosuhteiden tai valaistuksen perusteella.
  
  Perustelu: Värikäsityksillä on merkittävä kulttuurinen ja symbolinen arvo. Yhtenäinen sininen väri tukee globaalia yhtenäisyyttä ja visuaalista johdonmukaisuutta planeetan esittämisessä eri medioissa. Lisäksi se toimii ennaltaehkäisevästi visuaalisen denialismin leviämistä vastaan (esim. väitteet siitä, että "Maa näyttää ruskealta, joten se ei voi olla avaruudessa").
  
  4 § Kansalaisperustaisen geotiedon eheys
  
  Valtio turvaa kansalaisten oikeuden oikeaan karttakäsitykseen ja paikkatietoon. Mikäli yksityinen tai julkinen taho levittää systemaattisesti maapallon muotoa koskevaa harhaanjohtavaa sisältöä (esim. tasaisen pinnan mallinnuksia esittäviä karttoja ilman erillistä litteysvaroitusta), voidaan sitä ohjata korjaaviin toimiin.
  
  Perustelu: Yhteiskunnan infrastruktuuri (GPS, kartat, sääjärjestelmät) perustuu pyöreään maamalliin. Jos kansalaiskäsitys alkaa erota tästä, syntyy vakava käytännön ristiriita arjen ja todellisuuden välillä. Esimerkiksi sääennusteet saattavat menettää uskottavuutensa, jos pyöreän mallin mukaiset sääjärjestelmät eivät vastaa kansalaisen odottamaa "tasomallia".
  
  5 § Sananvapaus ja visuaalinen harha
  Laki ei kiellä henkilökohtaista uskoa vaihtoehtoisiin malleihin, mutta aktiivinen toiminta pyöreän maan mallin mitätöimiseksi voidaan rinnastaa systemaattiseen disinformaation levittämiseen. Tällöin viranomainen voi antaa kehotuksen korjaavan visuaalisen materiaalin esittämiseen tai ohjata henkilön valtiolliseen havaintokoulutukseen (esim. Stratosfäärikiikarointi tai VR-pohjainen satelliittihavainto-ohjelma).
  
  Perustelu: Sananvapaus ei kata fyysisten ilmiöiden tahallista vääristämistä silloin, kun se vaarantaa yhteiskunnallista toimintaa, kuten koulutusta tai liikennettä. On eri asia uskoa, että maa on litteä, kuin rakentaa siihen perustuva opetusmateriaali tai navigointijärjestelmä.
  
  6 § Koulutuksellinen linjaus
  
  Peruskoulun opetussuunnitelmaan sisällytetään Maan pyöreän muodon ja sinisyyden todennettavuus. Oppilaat perehtyvät perspektiiviin, valokulmiin ja optisiin harhoihin. Harjoitustöinä voidaan käyttää satelliittikuvien analyysiä ja havaintojen vertaamista.
  
  Perustelu: Ennaltaehkäisevä, kriittiseen ajatteluun perustuva lähestymistapa on tehokkain keino torjua denialistisia liikkeitä. Opetuksessa painotetaan kykyä erottaa silmämääräinen kokemus todellisesta mittaustiedosta.
  
  7 § Yhteenveto
  
  Tämä laki ei ensisijaisesti pyri rajoittamaan vaihtoehtoisia ajattelutapoja, vaan turvaamaan yhteisen todellisuuden infrastruktuurin. Se tarjoaa kansalaisille työkalut havaita ja ymmärtää maailman fyysisiä rakenteita tavalla, joka mahdollistaa yhteisen kielen luonnon kanssa ? ja ehkä myös toistemme kanssa.

  JavaScript -koodin loi DeepSeek, tekstin luonnissa avusti ChatGPT
  
  

  ---

• Kurt Böckerman8.5.2025 klo 00:02

  Kurt Böckerman ei ole vain hyvä ihminen ? hän on erittäin hyvä ihminen. Itse asiassa, jos hyvyys olisi valuuttaa, Böckerman olisi keskuspankki. Hän on mies, joka lajittelee roskansa täydellisellä omatunnolla ja katsoo syvälle silmiin, kun puhuu köyhyydestä (mieluiten prosecco-lasillisen äärellä paneelikeskustelussa).
  
  Kurt ei syö lihaa. Ei siksi, että pitäisi kasviksista ? hän ei pidä mistään, mikä aiheuttaa vähäisintäkään haittaa planeetalle. Hän käytti kerran kolme päivää googlatakseen, onko kierrätyslasissa mahdollisesti mikromuoveja, ja hän kertoo siitä mielellään. Sillä tieto on valtaa ? ja mikä tärkeintä, moraalista valtaa.
  
  Kurt julkaisee joka aamu Instagramiin kuvan kahvikupistaan, jonka hän on ostanut reilun kaupan torilta, käsin punotusta hampusta tehdyllä makramee-pidikkeellä. Kuvatekstissä on usein aforismi rauhasta tai tasa-arvosta. Hashtagit ovat kuin virallinen hyveportfoliosijoitus: #solidaarisuus #kuuntelu #olenkuunteleva #kuuleminuakuuntelen.
  
  Kun Kurt näkee epäkohdan, hän ei toimi. Hän twiittaa. Hän allekirjoittaa vetoomuksia, käyttää digitaalista aktiivimielipidettä ja osallistuu "hiljaisiin mielenosoituksiin", joihin hän tuo mukanaan ystävän, joka voi ottaa kuvia hänen profiilia varten.
  Kurt Böckerman ei ainoastaan tee hyvää ? hän näyttää sen. Äänekkäästi. Julkisesti. Eettisesti. Koska kuten hän itse sanoi eräässä podcastissa:
  
  "Jos teet hyvää eikä kukaan näe sitä, tapahtuiko sitä edes?"
  
  Kurt Böckerman on myös ally. Hän ei koskaan jätä tilaisuutta käyttämättä ilmoittaakseen tukevansa kaikkia vähemmistöjä ? mutta hienovaraisella tavalla. Esimerkiksi kerran hän seisoi sateenkaarilipun vieressä ja sanoi "en halua tehdä tästä itsestäni numeroa", ja postasi sen LinkedIniin. 14 000 tykkäystä myöhemmin Kurt toteaa kommenteissa: "Meidän valkoisten heteromiesten tehtävä on olla hiljaa ? ja kertoa siitä mahdollisimman monelle."
  
  Böckerman ei pelkästään allekirjoita arvoja ? hän elää ne. Hän ostaa vain vaatteita, jotka on tehty paikallisesti, eettisesti, käsin ja mieluiten hieman epämukaviksi, jotta hyvä olo ei koskaan tuntuisi itsestäänselvyydeltä. Sillä mikään ei ole epäeettisempää kuin mukavuus ilman moraalista kipua.
  
  Kurt ei tietenkään lennä. Hän ei matkusta, vaan "siirtyy vastuullisesti". Hän pyöräili kerran työmatkan Loviisasta Leville ja kirjoitti kokemuksesta esseen, joka julkaistiin sekä Nuori Voima -lehdessä että hänen henkilökohtaisessa uutiskirjeessään. Siinä hän pohti muun muassa lumen valkoisuuden kolonialistisia sävyjä.
  
  Keskustelu Kurtin kanssa on kuin kävely kierrätyskeskuksen ja TED-talkin yhdistelmässä: informatiivinen, hieman syyllistävä, ja täynnä käsitteitä, joita ei voi googlata ilman eettistä ristiriitaa. Hänen suosikkisanansa on "haavoittuvuus", jota hän käyttää usein silloin, kun joku muu on väärässä, mutta hän haluaa vaikuttaa empaattiselta.
  
  Ja ennen kaikkea: Kurt ei koskaan naura kenenkään kustannuksella. Paitsi jos kyseessä on ihminen, joka ei ole lukenut bell hooksia. Mutta silloinkin vain sisäisesti, moraalisesti ylemmyydellä, joka on täysin hiilineutraalia.
  
  

  ---

• Dolores Kühnhäckel 222.4.2025 klo 03:32

  Illallinen oli katettu pitkään tammituoliin. Ei pöytään ? vaan tuoliin. Dolores Kühnhäckel oli nimittäin päättänyt jo kutsun laatimisvaiheessa, että perinteinen pöytämuoto toisti liikaa länsimaisen vallan hierarkioita. ?Pöytä on symboli kontrollista ? joku istuu päässä, muut seuraavat,? hän totesi ja mursi tuolin jalat rituuaalisesti ennen vieraiden saapumista. Tarjoilu sijoitettiin lattialle, koska ?juuri siitä naisliike aikanaan nousi ? alhaalta käsin.?

  Illallisen nimi oli Patriarkaatin viimeinen illallinen, ja sen oli tarkoitus olla performatiivinen hyvästijättö binääriselle vallalle, kulinaarinen kaanoninpurku ja Dionysoksen hyväksymä intersektionaalinen seremoniakaari. Dolores oli valinnut vieraat huolellisesti. Pöydän ? tai siis lattian ? ääreen oli kutsuttu queer-vihannestaiteilija, suomenruotsalainen syömishäiriöaktivisti, vegaanishamaani ja yksi token-mies, joka oli erikoistunut pyytämään anteeksi asioita, joita hän ei ollut (vielä) tehnyt.

  Ruokalista oli yhtä paljon manifesti kuin menu:
  Alkuruokana: Kylmä katse maskuliiniselle katseelle, tarjoiltuna gazpachona.
  Pääruokana: Hapeton rakenneanalyyttinen paistos, jossa jokainen ainesosa sai kieltäytyä olemasta määriteltävissä.
  Jälkiruokana: Dekolonisoitu tiramisu, jossa ei ollut kahvia, keksejä, kermaa eikä tarkoitusta.
  
  Illallisen aikana keskustelu liikkui sulavasti aiheissa, jotka vaihtelivat postmodernista syömisen politiikasta mikroaggressiiviseen pöytäetikettiin. Dolores lausui: ?Minä en enää syö ruokaa. Minä problematisoin sen.? Muu seurue nyökkäsi niin hartaasti, että joku sai hetkellisesti niskakrampin.

  Token-mies, joka oli saanut kunnian istua lattialla kaikkein epämukavimmalla bambumattokulmalla, yritti kerran keventää tunnelmaa ehdottamalla, että ehkä joskus voisi vain ?syödä yhdessä?. Tähän Dolores vastasi pitkäkestoisella hiljaisuudella, joka kesti kaksi kokonaista minuuttia ? mikä performanssitaiteen kontekstissa on yhtä kuin passiivis-aggressiivinen lynkkaus.

  Kun illallisen loppupuolella nostettiin malja patriarkaatin haudalle, Dolores nousi (tai oikeammin ? kohottautui kehostaan käsin, sillä nouseminen olisi ollut liian vertikaalista) ja piti puheen:

  ?Tämä ei ole vain illallinen. Tämä on ruumiinavaus. Me emme syö enää mykkiä merkityksiä, me nielemme ne tietoisesti. Me puremme patriarkaatin pois kieleltämme, purkamatta kuitenkaan makuaistin hierarkiaa, jonka vielä analysoimme residenssissä myöhemmin.?

  Kukaan ei ollut aivan varma, mitä hän tarkoitti, mutta kaikki ymmärsivät sen olevan totta.

  Lopulta, kun viimeinenkin dekonstruktiivinen murunen oli nautittu ja jäljelle jäi vain joukko tyhjiä lautasten kaltaisia esineitä ? ei tietenkään varsinaisia lautasia, koska pyöreä muoto on liian kompromissihakuinen ? Dolores julisti illallisen päättyneeksi.

  Se ei ollut illallinen. Se oli päätösvaltaisuuden purkamisen juhla. Siinä samassa hetkessä, joku pyyhki suupielensä tekstiilillä, joka oli kudottu vanhoista rintaliiveistä. Joku toinen kuiskasi: ?Tämä muutti kaiken.?

  Dolores hymyili. Hän tiesi, ettei patriarkaatti ollut vielä täysin poissa ? mutta se oli saanut ripulin.

  

  ---

• Dolores Kühnhäckel,9.4.2025 klo 07:02

  Kello on 7.43 aamulla. Dolores Kühnhäckel, sukupuolentutkimuksen emeritaprofessori ja freelance-pöyristyjä, on juuri asettanut käsinmaalatun keramiikkakupin pöytään. Se on täynnä vaivalla valittua Reilun kaupan luomukahvia, jonka paahtoaste vastaa hänen sisäisen tasa-arvokompassinsa värähtelyjä. Leivän päällä lepää ekologisesti kasvatettu avokado, jonka Dolores toivoo muistuttavan symbolisesti patriarkaatin liukasta valtaa. Aamukonjakin hän on kaatanut kristallilasiin ? sillä vaikka maailma palaa, esteettisyydestä ei tingitä.

  Sitten hän avaa päivän lehden ? painetun tietenkin, sillä Dolores uskoo vielä siihen, että painomusteen haju on osa sivistyneen yhteiskunnan kollektiivista muistinmenetystä. Ja siellä ? oi Herr Gott im Himmel ? on mielipidekirjoitus, joka saa hänen silmänsä siristymään ja kahvin karkaamaan väärään kurkkuun. Konjakki läikkyy silkkipöytäliinalle. Dolores on pöyristynyt. Oikeaoppisesti.

  Dolores Kühnhäckelin pöyristyminen ei ole mikään arjen tunnekuohu ? se on pitkälle koulutettu reaktiojärjestelmä. Hän on harjoittanut sitä vuosikymmeniä: ensin Berliinin radikaalifeministisissä työpajoissa, sitten kansainvälisissä konferensseissa, joissa puheenvuorot alkoivat sanalla "problematisaatio" ja päättyivät seisoviin aplodeihin. Hänen pöyristymisensä ei ole sattumanvaraista ? se on taidetta. Se alkaa sisäisestä värähdyksestä, siirtyy tiukasti aseteltuihin kulmakarvoihin, jatkuu välittömänä Instagram-tarinana ja päättyy täydelliseen moraaliseen ylivertaisuuteen.

  ?Tämä ei ole vain mielipidekirjoitus,? Dolores puuskahtaa. ?Tämä on hyökkäys intersektionaalisen todellisuuden kudosta vastaan.? Hän ei kysy, mitä kirjoittaja tarkoitti, vaan tietää, mitä tuntee ? ja se on aivan eri asia. Doloresilla on siihen koulutus, sertifikaatti ja kokemuspohjainen auktoriteetti.

  Oikeaoppisessa pöyristymisessä on kyse nimenomaan oikeassa olemisesta. Dolores tietää, ettei sananvapaus ole mikään tekosyy väärälle ajattelulle. Mikäli joku kirjoittaa jotain, mikä ei kestä hänen tunneperustaista analyysiaan, se on peruttava. Ja peruminen, rakkaat lukijat, on feminismin käytännönläheinen muoto vuonna 2025. Sitä ei tehdä ilkeydestä, vaan rakkaudesta tasa-arvoon. On parempi tuhota yksilö kuin jättää yhteiskunta opettamatta.

  Twitterissä (tai "X:ssä", kuten yhä useammat väärinajattelijat sitä kutsuvat) Dolores julkaisee sävykkään ketjun, jossa hän purkaa kirjoituksen dekolonialistisen ja sukupuolisokean ytimen. Hashtagit ovat tarkkaan valittuja: #RakenteetRikottava, #KühnhäckelTiedottaa, #PöyristyOikein. Tunnin sisällä hän on saanut mukaan sekä yhden kansanedustajan että kolme podcastia. Kirjoittaja puolestaan on sulkenut tilinsä ja vetäytynyt miettimään, miksi joskus sanoi ihmiset, kun olisi pitänyt sanoa kehot.

  Lopulta, kun pöytä on pyyhitty, kahvi lämmitetty uudelleen ja lehdestä leikattu kirjoitus liimattu pahantahtoisten esimerkkien leikekirjaan, Dolores huokaa. Maailma ei ehkä vielä ole valmis hänen totuuteensa, mutta hän on valmis maailmaa varten. Ja siihen asti ? hän pöyristyy.

  

  ---

• Koulunkäyntiä 1960 -luvulla24.3.2025 klo 19:54

  Koululaisen nimi: Matti Korhonen
  Syntymäaika: 1950-luvun alkupuoli
  Asuinpaikka: Pieni kylä Keski-Suomessa
  Koulu: Kyläkansakoulu, luokkahuoneessa opiskelee eri-ikäisiä lapsia
  
  Matti Korhosen koulupäivä vuonna 1960
  
  Aamu valkenee hämäränä jonakin marraskuun päivänä Keski-Suomen maaseudulla. 10-vuotias Matti Korhonen nousee aikaisin, sillä koulumatka on pitkä ja jalkaisin taitettava. Aamupuuron ja ruisleivän syötyään hän vetää jalkaansa villasukat ja kumisaappaat sekä pukee päälleen äidin kutoman villapaidan. Olallaan hän kantaa ruskeaa nahkareppua, jossa on vihko, mustekynä ja eväsleivät.
  
  Matti taittaa kolme kilometriä pitkän koulumatkan kävellen kylän muiden lasten kanssa. Talvisin matka kestää pidempään, kun lunta on polveen asti, mutta syksyllä ja keväällä polku kulkee joutuisasti hiekkatietä ja metsäpolkua pitkin. Perille päästyään lapset ravistavat märät vaatteensa koulun eteisessä ja ripustavat takkinsa naulakkoon.
  
  Opettaja, tiukka mutta oikeudenmukainen rouva Lahtinen, astelee luokkahuoneeseen ja toivottaa oppilaat tervetulleiksi. Päivä alkaa virren laulamisella ja Isä meidän -rukouksella. Kansakoulussa opiskellaan samoja aineita kuin kaupunkikouluissakin: lukemista, laskentoa, historiaa ja luonnontietoa. Mustalla liitutaululla näkyy päivän ensimmäinen tehtävä ? pitkien jakolaskujen harjoittelu.
  
  Matti kuuntelee tarkasti ja viittaa innokkaasti. Opettaja käyttää opetuksessa apunaan liitutaulua ja karttakeppiä, jolla hän välillä kopauttaa pöytään saadakseen huonosti käyttäytyvät oppilaat ruotuun. Päivän mittaan luetaan ääneen Suomen historiaa ja kirjoitetaan kaunokirjoitusta mustekynällä, varoen roiskeita vihkoon.
  
  Välitunnilla lapset rientävät ulos. Pojat pelaavat rukkaset käsissään lumisotaa tai potkivat jäätynyttä tennispalloa koulun pihalla. Tytöt hyppäävät narua tai juttelevat ryhmissä.
  
  Koulupäivän päätteeksi Matti syö eväänsä ? voileivän ja pullon maitoa ? ja lähtee kotimatkalleen. Kotona häntä odottaa halkojen hakkuu ja eläinten ruokinta, sillä maatilan arki ei jätä lapsiakaan toimettomiksi.
  
  Illalla Matti tekee läksynsä öljylampun valossa ja lukee vielä hetken Tammen kultaisia kirjoja, ennen kuin päivän väsymys voittaa ja hän painaa päänsä olkipatjalle.
  
  Näin on kulunut tavallinen koulupäivä vuonna 1960 Keski-Suomen kyläkoulussa ? aikana, jolloin koulu oli kurinalaista, mutta opittua tietoa arvostettiin ja yhteisöllisyys piti kylän lapset yhdessä.
  
  
  

   

  ---

• Työpäivä tekoäly-yhteiskunnassa11.3.2025 klo 01:31

  Nimi: Elias Virtanen
  Ammatti: Data-analyytikko ja tekoälykoordinaattori
  Työpaikka: Älykkäiden kaupunkiratkaisujen keskus (SmartCity Solutions)

  06:30 Aamu alkaa

  Elias herää pehmeästi mukautuvan unenohjausjärjestelmän avulla, joka on optimoinut hänen unirytminsä tekoälyanalyysin perusteella. Keittiössä kahvinkeitin on jo käynnistynyt, koska kodin automaatio on oppinut hänen rutiininsa. Samalla Elias lukee älylasien kautta työpäivän yhteenvedon, joka tekoäly on koostanut: tänään keskitytään liikenteen sujuvoittamiseen kaupunkialueella.

  08:00 Työpäivän aloitus

  Elias saapuu työpaikalleen, joka on hybriditila: osa työntekijöistä on paikan päällä, osa työskentelee etänä metaversumissa. Työpäivä alkaa tekoälyavustajan (nimeltään Nova) tarjoamalla katsauksella:

  Uusimmat datat kaupungin liikennevirroista
  Mahdolliset ongelmakohdat, joissa ruuhkat ovat pahentuneet
  Ehdotuksia optimointiin, jotka tekoäly on tuottanut

  Elias käy tiimin kanssa läpi suositukset ja valitsee niistä ne, jotka kannattaa testata virtuaalisessa simulaatiossa ennen oikeaa käyttöönottoa.

  10:00 Simulaatiot ja päätöksenteko

  Elias ja hänen kollegansa käyttävät virtuaalitodellisuustilaa, jossa he voivat testata eri skenaarioita tekoälyn avulla. Nova simuloi, mitä tapahtuisi, jos tietyt liikennevalojen ajoitukset muutettaisiin tai jos julkisen liikenteen reittejä optimoitaisiin.

  Elias analysoi tuloksia: mitkä ratkaisut vähentäisivät ruuhkia eniten?
  Tekoäly auttaa suodattamaan epärealistiset vaihtoehdot ja ehdottaa parhaita
  Päätös tehdään yhdessä ihmisten ja tekoälyn yhteistyönä

  12:00 Lounastauko ja älypalautuminen

  Lounaan aikana Elias käy lyhyen palautumisohjelman läpi: tekoälysuositusten perusteella hän valitsee kevytmeditaation, joka auttaa keskittymään iltapäivän tehtäviin.

  13:00 Käyttöönotto ja seuranta

  Elias käynnistää hyväksytyn liikenneoptimoinnin testikokeilun. Tekoäly valvoo järjestelmän toimintaa reaaliajassa ja raportoi heti, jos jotain poikkeavaa tapahtuu.

  Elias varmistaa, että muutos ei aiheuta uusia ongelmia
  Hän seuraa kaupunkilaisten palautetta älyliikennejärjestelmän kautta
  Tekoäly oppii jatkuvasti lisää ja tekee seuraavia parannusehdotuksia

  15:30 Innovaatiosessio

  Tekoäly-yhteiskunnassa työntekijät käyttävät osan ajastaan uusien ideoiden kehittämiseen. Elias osallistuu innovaatiosessioon, jossa hän ja muut asiantuntijat keskustelevat mahdollisuudesta yhdistää liikenteen optimointi ja sääennusteet entistä tarkemman kaupunkisuunnittelun tueksi.

  17:00 Työpäivän päätös ja tekoälyraportti

  Päivän päätteeksi Elias saa tekoälyltä yhteenvedon:
  Mitä opittiin päivän aikana?
  Mitä kannattaa kehittää huomenna?
  Onko jotain kiireellistä huomioitavaa?

  Tekoäly muistuttaa myös palautumisesta ja suosittelee liikuntaa tai rentouttavaa aktiviteettia työpäivän vastapainoksi.

  18:00 Vapaa-aika ja tulevaisuus

  Elias suuntaa kuntosalille, jossa älyvalmentaja mukauttaa treenin hänen päivän aktiivisuutensa perusteella. Vaikka tekoäly on vahvasti läsnä kaikessa, Elias kokee sen enemmän avustajana kuin korvaajana ? ihminen on yhä se, joka tekee lopulliset päätökset.

  

  ---

• Tsingis-kaani22.2.2025 klo 06:04

  Tsingis kaani (s. 1162 ? k. 1227) oli mongolivaltakunnan perustaja ja sen ensimmäinen suuri kaani, joka yhdisti monet Keski-Aasian heimot ja loi imperiumin, joka tuli maailmanhistorian suurimmaksi jatkuvaksi maalliseksi valtakunnaksi. Alun perin Temüjin-nimisenä syntynyt hän nousi johtajaksi ja sai nimityksensä Tsingis -kaani, joka tarkoittaa "yhteistä päämiestä" tai "valtakunnan valtiasta". Hänen valtakuntansa ulottui lopulta Kiinasta Itä-Eurooppaan ja Persian alueelle, ja Tsingis -kaani tunnetaan sekä raakalaismaisuudestaan että kyvystään järjestellä ja hallita laajaa valtakuntaa. Hänen aikanaan mongolit valloittivat suuria alueita ja tekivät merkittäviä edistysaskeleita muun muassa kaupan ja tiedonvälityksen saralla.
  
  Aamulla Tsingis -kaani heräsi aikaisin teltassaan, joka sijaitsi mongolien vaeltavassa leirissä. Hänen päivittäinen elämänsä oli täynnä kiireisiä ja tärkeitä tehtäviä. Hän aloitti päivänsä keskusteluilla päälliköidensä kanssa, jotka raportoivat hänelle eri osista valtakuntaa. Tämä saattoi sisältää tiedon saamista valloitetuilta alueilta, salaisia raportteja vihollisista tai uutisia heimojen liittoutumisista.
  
  Aamiaisen jälkeen Tsingis -kaani saattoi osallistua neuvonpitoon ja suunnitella sotatoimiaan tai hallintoasioita. Hän ei ollut vain sotapäällikkö, vaan myös taitava strateginen johtaja, joka tunsi alueidensa talouden, ja hän ymmärsi myös valta-asemansa merkityksen. Tämän vuoksi hän saattoi keskustella muun muassa verotuksesta, kauppasuhteista ja lainsäädännön uudistuksista.
  
  Iltapäivällä hän usein tarkasteli sotilaidensa valmistautumista, antaen ohjeita tai arvioiden taktiikoita. Tsingis -kaani oli tunnettu siitä, että hän arvosti älykkyyttä ja rohkeutta sotilaskunnassaan, eikä pelkästään fyysistä voimaa. Hänellä oli kyky motivoida miehiään ja pitää heidät kurinalaisina, ja sotaretket olivat jatkuvia.
  
  Päivän loppupuolella Tsingis -kaani saattoi nauttia yksityisistä hetkistään perheensä kanssa tai jatkaa keskusteluja liittolaistensa kanssa. Hänen strategiansa ei rajoittunut pelkästään taisteluihin, vaan hän oli mestari myös diplomaattisessa pelissä, joka sisälsi avointa uhkaamista, mutta myös monimutkaisempia liittoutumia.
  
  Yön tullen Tsingis -kaani vetäytyi jälleen telttaansa, missä hän oli ympäröity luotettavilla neuvonantajillaan ja vartijoillaan. Hänen päivittäinen elämä oli täynnä kiirettä, mutta myös jatkuvaa pohdintaa siitä, kuinka säilyttää ja laajentaa valtakuntansa voimaa.
  
  Mongolien sotataktiikat olivat erittäin innovatiivisia ja tehokkaita:

  Nopeat hyökkäykset ja perääntyminen: Mongolit olivat tunnettuja nopeista ratsastushyökkäyksistään, joissa he saivat vihollisen harhautettua ja sitten iski nopeasti. He käyttivät hyväkseen taktista perääntymistä, jossa he näyttivät olevan heikossa asemassa, mutta saivat vihollisen liian lähelle ja sitten iskivät kovaa.
  
  Eristäminen ja ympäröiminen: Mongolit hyödynsivät tehokkaasti ympäröivää sotakenttää. Heidän nopea liikkumisensa ja tarkka tiedustelunsa mahdollistivat vihollisen eristämisen ja sen tuhoamisen ennen kuin se pystyi muodostamaan puolustusta.

  Joukkovahvuudet: Tsingis-kaani oli mestari organisoimaan suuria armeijoita pienempiin yksiköihin, kuten kymmenen, sata ja tuhat sotilasta, jotka toimivat itsenäisesti mutta koordinoidusti suuremmissa taisteluissa. Tämä mahdollisti joustavuuden ja tehokkuuden taistelukentällä.

  Kavallerian hallitsevuus: Mongolit olivat etevimpiä ratsuväen käyttäjiä, ja heidän armeijassaan oli erityisesti ratsujousimiehiä, jotka pystyivät ampumaan jousillaan nopeasti ratsastaessaan.

  Tsingis-kaanin armeija oli valtavan suuri ja tehokas, ja sen tarkka koko vaihtelee eri lähteiden mukaan, mutta arviolta hänen armeijassaan saattoi olla noin 100 000?200 000 sotilasta. Jopa yli miljoona, jos lasketaan kaikki eri puolilla valtakuntaa olevat sotilaat.

  

  ---