Blogi - Phil Decker - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Maailma sanoin ja kuvin

Blogi aloitettu: 25.5.2007
Blogimerkintöjä: 911 kpl

• Dolores Kühnhäckel 222.4.2025 klo 03:32

  Illallinen oli katettu pitkään tammituoliin. Ei pöytään ? vaan tuoliin. Dolores Kühnhäckel oli nimittäin päättänyt jo kutsun laatimisvaiheessa, että perinteinen pöytämuoto toisti liikaa länsimaisen vallan hierarkioita. ?Pöytä on symboli kontrollista ? joku istuu päässä, muut seuraavat,? hän totesi ja mursi tuolin jalat rituuaalisesti ennen vieraiden saapumista. Tarjoilu sijoitettiin lattialle, koska ?juuri siitä naisliike aikanaan nousi ? alhaalta käsin.?

  Illallisen nimi oli Patriarkaatin viimeinen illallinen, ja sen oli tarkoitus olla performatiivinen hyvästijättö binääriselle vallalle, kulinaarinen kaanoninpurku ja Dionysoksen hyväksymä intersektionaalinen seremoniakaari. Dolores oli valinnut vieraat huolellisesti. Pöydän ? tai siis lattian ? ääreen oli kutsuttu queer-vihannestaiteilija, suomenruotsalainen syömishäiriöaktivisti, vegaanishamaani ja yksi token-mies, joka oli erikoistunut pyytämään anteeksi asioita, joita hän ei ollut (vielä) tehnyt.

  Ruokalista oli yhtä paljon manifesti kuin menu:
  Alkuruokana: Kylmä katse maskuliiniselle katseelle, tarjoiltuna gazpachona.
  Pääruokana: Hapeton rakenneanalyyttinen paistos, jossa jokainen ainesosa sai kieltäytyä olemasta määriteltävissä.
  Jälkiruokana: Dekolonisoitu tiramisu, jossa ei ollut kahvia, keksejä, kermaa eikä tarkoitusta.
  
  Illallisen aikana keskustelu liikkui sulavasti aiheissa, jotka vaihtelivat postmodernista syömisen politiikasta mikroaggressiiviseen pöytäetikettiin. Dolores lausui: ?Minä en enää syö ruokaa. Minä problematisoin sen.? Muu seurue nyökkäsi niin hartaasti, että joku sai hetkellisesti niskakrampin.

  Token-mies, joka oli saanut kunnian istua lattialla kaikkein epämukavimmalla bambumattokulmalla, yritti kerran keventää tunnelmaa ehdottamalla, että ehkä joskus voisi vain ?syödä yhdessä?. Tähän Dolores vastasi pitkäkestoisella hiljaisuudella, joka kesti kaksi kokonaista minuuttia ? mikä performanssitaiteen kontekstissa on yhtä kuin passiivis-aggressiivinen lynkkaus.

  Kun illallisen loppupuolella nostettiin malja patriarkaatin haudalle, Dolores nousi (tai oikeammin ? kohottautui kehostaan käsin, sillä nouseminen olisi ollut liian vertikaalista) ja piti puheen:

  ?Tämä ei ole vain illallinen. Tämä on ruumiinavaus. Me emme syö enää mykkiä merkityksiä, me nielemme ne tietoisesti. Me puremme patriarkaatin pois kieleltämme, purkamatta kuitenkaan makuaistin hierarkiaa, jonka vielä analysoimme residenssissä myöhemmin.?

  Kukaan ei ollut aivan varma, mitä hän tarkoitti, mutta kaikki ymmärsivät sen olevan totta.

  Lopulta, kun viimeinenkin dekonstruktiivinen murunen oli nautittu ja jäljelle jäi vain joukko tyhjiä lautasten kaltaisia esineitä ? ei tietenkään varsinaisia lautasia, koska pyöreä muoto on liian kompromissihakuinen ? Dolores julisti illallisen päättyneeksi.

  Se ei ollut illallinen. Se oli päätösvaltaisuuden purkamisen juhla. Siinä samassa hetkessä, joku pyyhki suupielensä tekstiilillä, joka oli kudottu vanhoista rintaliiveistä. Joku toinen kuiskasi: ?Tämä muutti kaiken.?

  Dolores hymyili. Hän tiesi, ettei patriarkaatti ollut vielä täysin poissa ? mutta se oli saanut ripulin.

  

  ---

• Dolores Kühnhäckel,9.4.2025 klo 07:02

  Kello on 7.43 aamulla. Dolores Kühnhäckel, sukupuolentutkimuksen emeritaprofessori ja freelance-pöyristyjä, on juuri asettanut käsinmaalatun keramiikkakupin pöytään. Se on täynnä vaivalla valittua Reilun kaupan luomukahvia, jonka paahtoaste vastaa hänen sisäisen tasa-arvokompassinsa värähtelyjä. Leivän päällä lepää ekologisesti kasvatettu avokado, jonka Dolores toivoo muistuttavan symbolisesti patriarkaatin liukasta valtaa. Aamukonjakin hän on kaatanut kristallilasiin ? sillä vaikka maailma palaa, esteettisyydestä ei tingitä.

  Sitten hän avaa päivän lehden ? painetun tietenkin, sillä Dolores uskoo vielä siihen, että painomusteen haju on osa sivistyneen yhteiskunnan kollektiivista muistinmenetystä. Ja siellä ? oi Herr Gott im Himmel ? on mielipidekirjoitus, joka saa hänen silmänsä siristymään ja kahvin karkaamaan väärään kurkkuun. Konjakki läikkyy silkkipöytäliinalle. Dolores on pöyristynyt. Oikeaoppisesti.

  Dolores Kühnhäckelin pöyristyminen ei ole mikään arjen tunnekuohu ? se on pitkälle koulutettu reaktiojärjestelmä. Hän on harjoittanut sitä vuosikymmeniä: ensin Berliinin radikaalifeministisissä työpajoissa, sitten kansainvälisissä konferensseissa, joissa puheenvuorot alkoivat sanalla "problematisaatio" ja päättyivät seisoviin aplodeihin. Hänen pöyristymisensä ei ole sattumanvaraista ? se on taidetta. Se alkaa sisäisestä värähdyksestä, siirtyy tiukasti aseteltuihin kulmakarvoihin, jatkuu välittömänä Instagram-tarinana ja päättyy täydelliseen moraaliseen ylivertaisuuteen.

  ?Tämä ei ole vain mielipidekirjoitus,? Dolores puuskahtaa. ?Tämä on hyökkäys intersektionaalisen todellisuuden kudosta vastaan.? Hän ei kysy, mitä kirjoittaja tarkoitti, vaan tietää, mitä tuntee ? ja se on aivan eri asia. Doloresilla on siihen koulutus, sertifikaatti ja kokemuspohjainen auktoriteetti.

  Oikeaoppisessa pöyristymisessä on kyse nimenomaan oikeassa olemisesta. Dolores tietää, ettei sananvapaus ole mikään tekosyy väärälle ajattelulle. Mikäli joku kirjoittaa jotain, mikä ei kestä hänen tunneperustaista analyysiaan, se on peruttava. Ja peruminen, rakkaat lukijat, on feminismin käytännönläheinen muoto vuonna 2025. Sitä ei tehdä ilkeydestä, vaan rakkaudesta tasa-arvoon. On parempi tuhota yksilö kuin jättää yhteiskunta opettamatta.

  Twitterissä (tai "X:ssä", kuten yhä useammat väärinajattelijat sitä kutsuvat) Dolores julkaisee sävykkään ketjun, jossa hän purkaa kirjoituksen dekolonialistisen ja sukupuolisokean ytimen. Hashtagit ovat tarkkaan valittuja: #RakenteetRikottava, #KühnhäckelTiedottaa, #PöyristyOikein. Tunnin sisällä hän on saanut mukaan sekä yhden kansanedustajan että kolme podcastia. Kirjoittaja puolestaan on sulkenut tilinsä ja vetäytynyt miettimään, miksi joskus sanoi ihmiset, kun olisi pitänyt sanoa kehot.

  Lopulta, kun pöytä on pyyhitty, kahvi lämmitetty uudelleen ja lehdestä leikattu kirjoitus liimattu pahantahtoisten esimerkkien leikekirjaan, Dolores huokaa. Maailma ei ehkä vielä ole valmis hänen totuuteensa, mutta hän on valmis maailmaa varten. Ja siihen asti ? hän pöyristyy.

  

  ---

• Koulunkäyntiä 1960 -luvulla24.3.2025 klo 19:54

  Koululaisen nimi: Matti Korhonen
  Syntymäaika: 1950-luvun alkupuoli
  Asuinpaikka: Pieni kylä Keski-Suomessa
  Koulu: Kyläkansakoulu, luokkahuoneessa opiskelee eri-ikäisiä lapsia
  
  Matti Korhosen koulupäivä vuonna 1960
  
  Aamu valkenee hämäränä jonakin marraskuun päivänä Keski-Suomen maaseudulla. 10-vuotias Matti Korhonen nousee aikaisin, sillä koulumatka on pitkä ja jalkaisin taitettava. Aamupuuron ja ruisleivän syötyään hän vetää jalkaansa villasukat ja kumisaappaat sekä pukee päälleen äidin kutoman villapaidan. Olallaan hän kantaa ruskeaa nahkareppua, jossa on vihko, mustekynä ja eväsleivät.
  
  Matti taittaa kolme kilometriä pitkän koulumatkan kävellen kylän muiden lasten kanssa. Talvisin matka kestää pidempään, kun lunta on polveen asti, mutta syksyllä ja keväällä polku kulkee joutuisasti hiekkatietä ja metsäpolkua pitkin. Perille päästyään lapset ravistavat märät vaatteensa koulun eteisessä ja ripustavat takkinsa naulakkoon.
  
  Opettaja, tiukka mutta oikeudenmukainen rouva Lahtinen, astelee luokkahuoneeseen ja toivottaa oppilaat tervetulleiksi. Päivä alkaa virren laulamisella ja Isä meidän -rukouksella. Kansakoulussa opiskellaan samoja aineita kuin kaupunkikouluissakin: lukemista, laskentoa, historiaa ja luonnontietoa. Mustalla liitutaululla näkyy päivän ensimmäinen tehtävä ? pitkien jakolaskujen harjoittelu.
  
  Matti kuuntelee tarkasti ja viittaa innokkaasti. Opettaja käyttää opetuksessa apunaan liitutaulua ja karttakeppiä, jolla hän välillä kopauttaa pöytään saadakseen huonosti käyttäytyvät oppilaat ruotuun. Päivän mittaan luetaan ääneen Suomen historiaa ja kirjoitetaan kaunokirjoitusta mustekynällä, varoen roiskeita vihkoon.
  
  Välitunnilla lapset rientävät ulos. Pojat pelaavat rukkaset käsissään lumisotaa tai potkivat jäätynyttä tennispalloa koulun pihalla. Tytöt hyppäävät narua tai juttelevat ryhmissä.
  
  Koulupäivän päätteeksi Matti syö eväänsä ? voileivän ja pullon maitoa ? ja lähtee kotimatkalleen. Kotona häntä odottaa halkojen hakkuu ja eläinten ruokinta, sillä maatilan arki ei jätä lapsiakaan toimettomiksi.
  
  Illalla Matti tekee läksynsä öljylampun valossa ja lukee vielä hetken Tammen kultaisia kirjoja, ennen kuin päivän väsymys voittaa ja hän painaa päänsä olkipatjalle.
  
  Näin on kulunut tavallinen koulupäivä vuonna 1960 Keski-Suomen kyläkoulussa ? aikana, jolloin koulu oli kurinalaista, mutta opittua tietoa arvostettiin ja yhteisöllisyys piti kylän lapset yhdessä.
  
  
  

   

  ---

• Työpäivä tekoäly-yhteiskunnassa11.3.2025 klo 01:31

  Nimi: Elias Virtanen
  Ammatti: Data-analyytikko ja tekoälykoordinaattori
  Työpaikka: Älykkäiden kaupunkiratkaisujen keskus (SmartCity Solutions)

  06:30 Aamu alkaa

  Elias herää pehmeästi mukautuvan unenohjausjärjestelmän avulla, joka on optimoinut hänen unirytminsä tekoälyanalyysin perusteella. Keittiössä kahvinkeitin on jo käynnistynyt, koska kodin automaatio on oppinut hänen rutiininsa. Samalla Elias lukee älylasien kautta työpäivän yhteenvedon, joka tekoäly on koostanut: tänään keskitytään liikenteen sujuvoittamiseen kaupunkialueella.

  08:00 Työpäivän aloitus

  Elias saapuu työpaikalleen, joka on hybriditila: osa työntekijöistä on paikan päällä, osa työskentelee etänä metaversumissa. Työpäivä alkaa tekoälyavustajan (nimeltään Nova) tarjoamalla katsauksella:

  Uusimmat datat kaupungin liikennevirroista
  Mahdolliset ongelmakohdat, joissa ruuhkat ovat pahentuneet
  Ehdotuksia optimointiin, jotka tekoäly on tuottanut

  Elias käy tiimin kanssa läpi suositukset ja valitsee niistä ne, jotka kannattaa testata virtuaalisessa simulaatiossa ennen oikeaa käyttöönottoa.

  10:00 Simulaatiot ja päätöksenteko

  Elias ja hänen kollegansa käyttävät virtuaalitodellisuustilaa, jossa he voivat testata eri skenaarioita tekoälyn avulla. Nova simuloi, mitä tapahtuisi, jos tietyt liikennevalojen ajoitukset muutettaisiin tai jos julkisen liikenteen reittejä optimoitaisiin.

  Elias analysoi tuloksia: mitkä ratkaisut vähentäisivät ruuhkia eniten?
  Tekoäly auttaa suodattamaan epärealistiset vaihtoehdot ja ehdottaa parhaita
  Päätös tehdään yhdessä ihmisten ja tekoälyn yhteistyönä

  12:00 Lounastauko ja älypalautuminen

  Lounaan aikana Elias käy lyhyen palautumisohjelman läpi: tekoälysuositusten perusteella hän valitsee kevytmeditaation, joka auttaa keskittymään iltapäivän tehtäviin.

  13:00 Käyttöönotto ja seuranta

  Elias käynnistää hyväksytyn liikenneoptimoinnin testikokeilun. Tekoäly valvoo järjestelmän toimintaa reaaliajassa ja raportoi heti, jos jotain poikkeavaa tapahtuu.

  Elias varmistaa, että muutos ei aiheuta uusia ongelmia
  Hän seuraa kaupunkilaisten palautetta älyliikennejärjestelmän kautta
  Tekoäly oppii jatkuvasti lisää ja tekee seuraavia parannusehdotuksia

  15:30 Innovaatiosessio

  Tekoäly-yhteiskunnassa työntekijät käyttävät osan ajastaan uusien ideoiden kehittämiseen. Elias osallistuu innovaatiosessioon, jossa hän ja muut asiantuntijat keskustelevat mahdollisuudesta yhdistää liikenteen optimointi ja sääennusteet entistä tarkemman kaupunkisuunnittelun tueksi.

  17:00 Työpäivän päätös ja tekoälyraportti

  Päivän päätteeksi Elias saa tekoälyltä yhteenvedon:
  Mitä opittiin päivän aikana?
  Mitä kannattaa kehittää huomenna?
  Onko jotain kiireellistä huomioitavaa?

  Tekoäly muistuttaa myös palautumisesta ja suosittelee liikuntaa tai rentouttavaa aktiviteettia työpäivän vastapainoksi.

  18:00 Vapaa-aika ja tulevaisuus

  Elias suuntaa kuntosalille, jossa älyvalmentaja mukauttaa treenin hänen päivän aktiivisuutensa perusteella. Vaikka tekoäly on vahvasti läsnä kaikessa, Elias kokee sen enemmän avustajana kuin korvaajana ? ihminen on yhä se, joka tekee lopulliset päätökset.

  

  ---

• Tsingis-kaani22.2.2025 klo 06:04

  Tsingis kaani (s. 1162 ? k. 1227) oli mongolivaltakunnan perustaja ja sen ensimmäinen suuri kaani, joka yhdisti monet Keski-Aasian heimot ja loi imperiumin, joka tuli maailmanhistorian suurimmaksi jatkuvaksi maalliseksi valtakunnaksi. Alun perin Temüjin-nimisenä syntynyt hän nousi johtajaksi ja sai nimityksensä Tsingis -kaani, joka tarkoittaa "yhteistä päämiestä" tai "valtakunnan valtiasta". Hänen valtakuntansa ulottui lopulta Kiinasta Itä-Eurooppaan ja Persian alueelle, ja Tsingis -kaani tunnetaan sekä raakalaismaisuudestaan että kyvystään järjestellä ja hallita laajaa valtakuntaa. Hänen aikanaan mongolit valloittivat suuria alueita ja tekivät merkittäviä edistysaskeleita muun muassa kaupan ja tiedonvälityksen saralla.
  
  Aamulla Tsingis -kaani heräsi aikaisin teltassaan, joka sijaitsi mongolien vaeltavassa leirissä. Hänen päivittäinen elämänsä oli täynnä kiireisiä ja tärkeitä tehtäviä. Hän aloitti päivänsä keskusteluilla päälliköidensä kanssa, jotka raportoivat hänelle eri osista valtakuntaa. Tämä saattoi sisältää tiedon saamista valloitetuilta alueilta, salaisia raportteja vihollisista tai uutisia heimojen liittoutumisista.
  
  Aamiaisen jälkeen Tsingis -kaani saattoi osallistua neuvonpitoon ja suunnitella sotatoimiaan tai hallintoasioita. Hän ei ollut vain sotapäällikkö, vaan myös taitava strateginen johtaja, joka tunsi alueidensa talouden, ja hän ymmärsi myös valta-asemansa merkityksen. Tämän vuoksi hän saattoi keskustella muun muassa verotuksesta, kauppasuhteista ja lainsäädännön uudistuksista.
  
  Iltapäivällä hän usein tarkasteli sotilaidensa valmistautumista, antaen ohjeita tai arvioiden taktiikoita. Tsingis -kaani oli tunnettu siitä, että hän arvosti älykkyyttä ja rohkeutta sotilaskunnassaan, eikä pelkästään fyysistä voimaa. Hänellä oli kyky motivoida miehiään ja pitää heidät kurinalaisina, ja sotaretket olivat jatkuvia.
  
  Päivän loppupuolella Tsingis -kaani saattoi nauttia yksityisistä hetkistään perheensä kanssa tai jatkaa keskusteluja liittolaistensa kanssa. Hänen strategiansa ei rajoittunut pelkästään taisteluihin, vaan hän oli mestari myös diplomaattisessa pelissä, joka sisälsi avointa uhkaamista, mutta myös monimutkaisempia liittoutumia.
  
  Yön tullen Tsingis -kaani vetäytyi jälleen telttaansa, missä hän oli ympäröity luotettavilla neuvonantajillaan ja vartijoillaan. Hänen päivittäinen elämä oli täynnä kiirettä, mutta myös jatkuvaa pohdintaa siitä, kuinka säilyttää ja laajentaa valtakuntansa voimaa.
  
  Mongolien sotataktiikat olivat erittäin innovatiivisia ja tehokkaita:

  Nopeat hyökkäykset ja perääntyminen: Mongolit olivat tunnettuja nopeista ratsastushyökkäyksistään, joissa he saivat vihollisen harhautettua ja sitten iski nopeasti. He käyttivät hyväkseen taktista perääntymistä, jossa he näyttivät olevan heikossa asemassa, mutta saivat vihollisen liian lähelle ja sitten iskivät kovaa.
  
  Eristäminen ja ympäröiminen: Mongolit hyödynsivät tehokkaasti ympäröivää sotakenttää. Heidän nopea liikkumisensa ja tarkka tiedustelunsa mahdollistivat vihollisen eristämisen ja sen tuhoamisen ennen kuin se pystyi muodostamaan puolustusta.

  Joukkovahvuudet: Tsingis-kaani oli mestari organisoimaan suuria armeijoita pienempiin yksiköihin, kuten kymmenen, sata ja tuhat sotilasta, jotka toimivat itsenäisesti mutta koordinoidusti suuremmissa taisteluissa. Tämä mahdollisti joustavuuden ja tehokkuuden taistelukentällä.

  Kavallerian hallitsevuus: Mongolit olivat etevimpiä ratsuväen käyttäjiä, ja heidän armeijassaan oli erityisesti ratsujousimiehiä, jotka pystyivät ampumaan jousillaan nopeasti ratsastaessaan.

  Tsingis-kaanin armeija oli valtavan suuri ja tehokas, ja sen tarkka koko vaihtelee eri lähteiden mukaan, mutta arviolta hänen armeijassaan saattoi olla noin 100 000?200 000 sotilasta. Jopa yli miljoona, jos lasketaan kaikki eri puolilla valtakuntaa olevat sotilaat.

  

  ---

• Päivä faaraona1.2.2025 klo 22:07

  Muinaisen Egyptin faaraot hallitsivat yli 3000 vuoden ajan, noin 3100 eaa. ? 30 eaa. Heitä pidettiin sekä maallisina hallitsijoina että jumalten edustajina maan päällä. Faaraot vastasivat valtakunnan hallinnosta, armeijasta ja uskonnollisista rituaaleista. He rakennuttivat suuria temppeleitä ja monumentteja, kuten pyramidit ja sfinksin, sekä johtivat Egyptiä sotien ja kaupan avulla.
  

  Faaraoiden aikakausi jaetaan kolmeen päävaiheeseen:
  Vanha valtakunta (n. 2686?2181 eaa.) ? Pyramidien rakentamisen huippukausi.
  Keskivaltakunta (n. 2055?1650 eaa.) ? Kulttuurin ja kirjallisuuden kukoistus.
  Uusi valtakunta (n. 1550?1070 eaa.) ? Egyptin suurin laajeneminen ja tunnetuimmat hallitsijat, kuten Ramses II ja Tutankhamon.

  Faaraoiden valtakausi päättyi, kun Rooma valloitti Egyptin vuonna 30 eaa., jolloin Kleopatra VII oli viimeinen faarao. Muinaisen Egyptin faaraon päivät olivat täynnä seremonioita, hallinnollisia tehtäviä ja ylellistä elämäntyyliä. Hänen asemansa oli sekä poliittinen että uskonnollinen ? hänet nähtiin jumalten maanpäällisenä edustajana, erityisesti Horuksen inkarnaationa. Tässä kuvaus tyypillisestä faaraon päivästä:
  
  Aamu: Herääminen ja rituaalit
  
  Faarao heräsi ylellisessä palatsissaan, joka oli koristeltu seinämaalauksin ja täynnä palvelijoita. Hänen päivänsä alkoi puhdistautumisrituaaleilla, sillä egyptiläisillä oli vahva käsitys puhtauden tärkeydestä. Hänelle levitettiin öljyjä ja parfyymeja, ja hän pukeutui seremoniallisiin vaatteisiin, usein pellavaisiin asuihin ja kultaiseen koristeluun. Aamiaiseen saattoi kuulua leipää, hunajaa, hedelmiä (kuten taateleita ja viikunoita), sekä olutta tai maitoa.
  
  Aamupäivä: Hallinnolliset tehtävät ja uskonnolliset seremonioita
  
  Faaraolla oli paljon hallinnollisia velvollisuuksia. Hän saattoi:
  Tavata visirin (ylimmän ministerinsä), joka raportoi valtakunnan tapahtumista.
  Kuunnella virkamiesten, kenraalien ja pappien ehdotuksia ja huolenaiheita.
  Päättää rakennushankkeista, kuten temppeleistä, kanavista ja haudoista (kuten pyramidit).Hallita maanviljelystä, verotusta ja kauppasuhteita muiden valtioiden kanssa. Faaraon asema oli myös uskonnollinen, joten hän usein osallistui seremonioihin, uhrasi jumalille ja kävi temppeleissä. Häntä saatettiin kuvata jumalten kanssa hieroglyfeissä, mikä vahvisti hänen asemaansa kansan silmissä.
  
  Iltapäivä: Sotilaalliset ja ulkopoliittiset tehtävät
  
  Egypti kävi sotia naapurikansojen kanssa, ja faarao oli armeijan ylin johtaja, vaikka hän ei aina itse osallistunut taisteluihin. Hän saattoi: Tarkistaa sotajoukkoja ja aseistusta. Hyväksyä uusia sotastrategioita ja lähettää viestejä kenraaleille.
  Neuvotella vieraiden valtioiden lähettiläiden kanssa, sopia kauppasuhteista ja rauhansopimuksista.
  
  Myöhäisiltapäivä ja alkuillasta: Perhe-elämä ja virkistäytyminen
  
  Faaraolla oli yleensä useita vaimoja, mutta yksi heistä oli päävaimo ja kuningatar. Hänen perheeseensä kuuluivat myös lapset, jotka koulutettiin hallitsijan tehtäviin. Faarao saattoi viettää aikaa perheensä kanssa, osallistua juhliin tai katsella tanssiesityksiä. Ruokailu oli ylellistä: hän saattoi nauttia paistettua ankkaa tai kalaa, erilaisia kasviksia, leipää, viikunoita ja viiniä. Elintarvikkeet olivat parhaita, mitä valtakunta tarjosi, ja niitä valmistivat taitavimmat kokit.
  
  Ilta ja huvittelut
  
  Illalla faarao rentoutui puutarhoissaan, kuunteli muusikoita ja runonlaulajia, katseli akrobaatteja tai pelasi lautapelejä, kuten Senet, joka oli suosittu ajanviete. Hänellä saattoi olla yksityinen juhla ystävien ja aatelisten kanssa, jossa nautittiin viiniä, tanssia ja musiikkia. Lopulta hän vetäytyi makuukamariinsa, jossa häntä palvelivat henkilökohtaiset palvelijat, ennen kuin hän nukahti lepäämään uutta päivää varten.
  
  Yhteenveto
  
  Faaraon elämä oli täynnä vallan ja jumalallisuuden korostamista. Hän oli yhtä aikaa hallitsija, sotilasjohtaja ja ylipappi. Vaikka hänellä oli paljon vastuuta, hänen elämänsä oli myös täynnä yltäkylläisyyttä ja nautintoja.
  
  
  

  ---

• USA sai presidentin21.1.2025 klo 16:58

  USA on saanut presidentin. Hyvä niin. Olisi outoa, jos isolla maalla ei olisi johtajaa. Se olisi aivan yhtä hirveää kuin Euroopassa, jossa johtajan mahdollisuus on teoreettinen mahdottomuus. Ei täällä kukaan voi mennä sanomaan, miten maailman pitäisi toimia. Sen sijaan USA:ssa kaikki on mahdollista. 

  Katsoin presidentin avajaispuheen varmuuden vuoksi kahteen kertaan. Ensimmäisellä kerralla alkuperäisenä ja toisella suomennettuna. En tietenkään virallisista lähteistä, vaan YouTuben algoritmien minulle tarjoilemana. Pääasiallinen uutiskanavani on tällä hetkellä YouTube. En kerta kaikkiaan kestä yleisradiota saati mainoskanavia. Ihmisen kannattaa arvostaa terveyttään.

  Mielestäni USA:n juuri tehtäväänsä astunut presidentti piti loistavan avauspuheen. Se oli selkeä ja presidentillinen. Sanoivat kehonkielen asiantuntija mitä tahansa, kuten sanovatkin. En muista, että USA:lla olisi ollut miesmuistiin yhtä presidentiltä vaikuttavaa henkilöä kuin juuri valittu. Jostakin kaukaa muistuu mieleen Ronald Reagan. Hän oli mies, joka osasi ainakin näytellä presidenttiä. Paitsi näytellä, niin ilmeisesti muutenkin oli jämäkkä herra. 

  Kun vertasin juuri tehtäväänsä astunutta presidenttiä ympäröiviin presidentteihin,  niin ero oli juuri tehtävään tulleen eduksi valovuosia. Jos entiset presidentit muistuttivat lähinnä paperin keksijää, niin juuri virkaan astunutta voisi analogisesti verrata jopa ruudinkeksijään. Ikäisekseen miessukupuolen edustajaksi puhe hipoi täydellisyyttä. 

  Nyt kansakunta Pohjoismaita myöten sai tietää, että sukupuolia on kaksi. Ongelma joka tuskin poistuu edes tällä presidentillisellä julistuksella. Esimerkiksi Suomessa gender on niin syvään juurtunut jopa piispan sieluun, ettei se lähde sieltä edes hohtimilla. Ei, vaikka tieto olisi kirjoitettu suoraan Raamattuun, jota väitetään kristityn pyhäksi kirjaksi. No, kerranko jyvien joukossa on akanoita. Tosin voi olla useinkin.

  Siitä voin olla kehonkielen ja niin kutsuttujen asiantuntijoiden kanssa samaa mieltä, ettei puhe vaikuttanut erityisen uudenaikaiselta, mutta jos kansa on kyllästynyt moderniin menoon, niin silloinhan puhe on täyttänyt tehtävänsä ja on niin muodoin täydellinen, kuten vaikuttaa.

  Puheen selkeydestä voisi Suomessakin päättäjät ottaa oppia. Esimerkiksi uudenvuoden puheet voisivat olla yhtä vakuuttavia ja selkeästi artikuloituja kuin tämänkertaisella USA:n presidentillä. Täkäläisestä mongerruksesta ei ota selvää edes kehonkielen asiantuntija. Kas kun se keho, eli ruumis, ei täällä liiku minnekään. Olenkin ihmetellyt, miten päättäjä tuottaa niin kutsutun äänen, kun mikään osa kehosta ei liiku. Ilmeisesti kysymys on niin kutsutusta vatsasta puhumisesta. 

  Paitsi sukupuolen lukumäärä paikallinen hämmennys ja epätietoisuus koskee monta muutakin asiaa. Muiden muassa sitä, onko kolmas maailmansota jo alkanut. Joku ehti jo kiekaista, että on. Sitä ennen jokunen armeijan käynyt ehti julistaa Suomenkin olevan sodassa. Siitäkään ei selvinnyt, että ketä vastaan.

  Sitten meillä on ankkuri, jonka putoilemisen syy on harvinaisen epäselvä sekin. Väitetään, että ankkuri olisi pudonnut veneestä vahingosta, ja sitten on joukko, joka väittää, että ankkuri ei voi pudota vahingossa. Oman tulkintani mukaan ankkuri voi pudota vahingossa veneestä mereen siinä missä ympäri päissään oleva julkkiskin.

  

  ---

• Uudenvuodenpuhe2.1.2025 klo 22:49

  Päätin pitkäksi venähtäneen jouluaterian jälkeen pitää uudenvuodenpuheen, koska muistin, että kaikilla vähänkin merkittävillä henkilöillä on tapana sellainen pitää. Ei niin demokraattisissa valtioissa päämiehillä on tapana vastata kansan huolenaiheisiin. Demokratiassa riittää, kun presidentti  lukee valtioksi nimitetyn yhteisön vuosikertomuksen uuden vuoden alkajaisiksi. Joka tapauksessa nyt itse puheeseeni:

  Kansalaiset, hyvät sellaiset, uuden vuoden kynnyksellä kutsun teidät hetkeksi tarkastelemaan tulevaisuutta positiivisesti. Tänään sekoitamme kvanttiteorian hyperposition, astrologian syklisen viisauden ja tulevien huippuhetkien kirkkauden yhdeksi suureksi visioksi.

  Kvanttiteorian mukaan maailma ei ole staattinen; sen jokainen osa on täynnä potentiaalisia tiloja, jotka odottavat havaintojemme suuntaa toteutuakseen. Tämä muistuttaa meitä siitä, että myös meillä on vapaus valita. Valitsemme katsella maailmaa toivon, luovuuden ja kasvun näkökulmasta . Virittäkäämme sielumme kvanttihiukkaset rakentamaan parempaa tulevaisuutta.

  Astrologia muistuttaa meitä yhteydestämme universumin rytmeihin. Se kertoo siitä, kuinka yksittäiset elämämme vaiheet ja valinnat kiinnittyvät osaksi suurempaa kosmista tarinaa. Vuosi 2025 on astrologisessa katsannossa Marsin energian vuosi, joka rohkaisee meitä toimimaan ja hakemaan ratkaisuja rohkeasti. Se on myös vuosi, jolloin Jupiter avaa mahdollisuuksia yhteisölliseen kasvuun ja planeettamme laajempaan hyvinvointiin.

  Kun puhumme tulevista huippuhetkistä, voimme jo havaita valonpilkahduksia maailmanlaajuisessa kehityksessä. Kvanttiteknologiat alkavat muuttua teorioista sovelluksiksi, tuoden mukanaan vallankumouksellisia edistysaskeleita muun muassa energiatehokkuuteen ja tietoturvaan. Myös ilmastotoimien osalta näemme kasvavan halun ratkaista kestävän kehityksen ongelmat ? ylikansalliset yhteistöt ovat alkaneet tuottaa tuloksia. (Jotakin nyt ainakin).

  Ihmisyydessä itsessämme huomaan uuden ajan virtaavan toivon. Pienet, mutta merkittävät liikkeet globaalissa solidaarisuudessa, paikallisissa yhteisöissä ja uusissa ideoissa osoittavat, että olemme astumassa vaiheeseen, jossa yksilöiden ja yhteisöjen mahdollisuudet kukoistavat samanaikaisesti.

  Lähes kaikki, mikä voi olla mahdollista, on jo olemassa potentiaalisesti. On meistä itsestämme kiinni, minkälaiseen tilaan itsemme asetamme. Antakaamme siis vuodelle 2025 mahdollisuus olla vuosi, joka tuottaa huippuhetkiä ja ylittää odotuksemme.

  Hyvää uutta vuotta kaikille!

  

   

  ---

• Hyvää kvanttiteoreettista joulua 202419.12.2024 klo 02:54

  Joulu, kuten moni muukin juhla, on ilmiö, joka kietoutuu lukuisten kulttuuristen, uskonnollisten ja myyttisten merkityskerrostumien ympärille. Sen juuret ulottuvat syvälle esikristillisiin traditioihin, mutta samalla se heijastaa kristinuskon ylivertaiseksi nousseen symboliikan voimaa. Kvanttiteoreettisesta näkökulmasta joulu on superpositiossa: se on samanaikaisesti pakanallinen juhla, kristillinen riitti ja eräänlaista kulttuurista barbaarisuutta, jossa kulutus ja kaupallisuus hallitsevat modernia juhlintaa.

  Pakanuus: Valon ja luonnon juhla

  Esikristilliset kansat ympäri Eurooppaa juhlivat talvipäivänseisausta, vuoden pimeintä aikaa, jolloin valo alkoi hitaasti palata maailmaan. Skandinaavien Yule-juhla, kelttien Saturnalia ja muiden kansojen valonjuhlat olivat kaikki kiitosta luonnolle ja sen kiertokululle. Pakanuuden joulussa luonto on keskiössä: puut, erityisesti ikivihreät kuuset, symboloivat elämän jatkuvuutta. Tuli ja kynttilät edustavat valon voittoa pimeästä.

  Kvanttiteoreettisesti tämän tradition voi nähdä symboloivan luonnon ja ihmisen symbioosia, jossa valo ei ole vain fysikaalinen ilmiö, vaan myös metafyysinen kokemus. Pakanallinen joulu heijastaa luonnon henkisyyden moniäänisyyttä: maailmankaikkeus on samanaikaisesti pyhä ja arkinen, ihmisen ulottumattomissa ja silti jokaisessa hetkessä läsnä.

  Kristinusko: Lunastuksen juhla

  Kristinuskon myötä joulu sai uuden sisällön. Siitä tuli Jeesuksen syntymän juhla, vaikka Raamatusta ei löydykään tarkkaa mainintaa syntymän ajankohdasta. Kristillinen joulu painottaa pelastusta, lunastusta ja rakkautta. Jeesus on ?maailman valo?, joka tuo synnin pimeyteen kirkkauden. Tämä narratiivi nivoutuu luonnollisesti yhteen pakanallisten valon symbolien kanssa, mutta antaa niille uuden tulkinnan.

  Kvanttiteoreettisesti kristinuskon joulu ilmentää mahdollisten todellisuuksien superpositiota: se on samanaikaisesti jumalallinen ilmoitus ja syvän inhimillinen kokemus. Se haastaa ihmisen pohtimaan olemassaolon luonnetta kahdella tasolla: materiaalisen ja henkisen. Kristinuskon joulussa kvanttikentän hiukkaset kokoontuvat hetkeksi yhteen, synnyttäen ikuisuuden tunteen.

  Barbaria: Kulutuksen juhla

  Moderni joulu on vieraantunut sekä pakanallisista juuristaan että kristillisestä hengestä. Siitä on tullut kulutuksen ja kaupallisuuden juhla, jossa tavarat ja lahjat korvaavat henkiset ja yhteisölliset arvot. Tämä barbarian joulu, kuten sitä voisi kutsua, edustaa eräänlaista kulttuurista dekadenssia, jossa alkuperäiset merkitykset ovat hävinneet.

  Kvanttiteoreettisessa mielessä tämän joulun voi ajatella olevan eräänlainen decoherence, tilanne, jossa superpositio romahtaa yhteen karkeaan todellisuuteen: kulutusvetoiseen maailmaan. Barbarian joulu muistuttaa meitä siitä, kuinka helppoa on kadottaa alkuperäisen ilmiön hienoviritteinen moninaisuus.

  Kvanttiteoreettinen synteesi

  Joulun kvanttiteoreettinen tarkastelu paljastaa, että juhla elää samanaikaisesti kolmessa todellisuudessa: pakanallisen luonnon pyhittämisen, kristillisen pelastuksen ja barbaarisen kulutuksen tasolla. Tämä tekee siitä erityisen ja monimerkityksisen ilmiön, joka puhuttelee eri ihmisiä eri tavoin.

  Joulu ei siis ole vain yksi juhla, vaan moniääninen tapahtuma, jossa menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus kietoutuvat yhteen. Se haastaa meidät kysymään: mikä on joulun todellinen merkitys meille tänä päivänä, ja kuinka voimme elää sen moniulotteisuudessa menettämättä sen ydintä?

   

  Ja Onnellista kvanttiteoreettista uutta vuotta 2025

  

  ---

• Quantum physics for enthusiasts30.11.2024 klo 03:02

  Olen viime ajat koettanut pohtia millaiselta maailma näyttäisi, jos ei olisi aikaa eikä avaruutta. Toistaiseksi ponnisteluni ovat olleet hedelmättömiä. Asia helpottuisi merkittävästi, jos aika olisi hiukkanen. Ikään kuin leivän murunen pöydällä, joka on siihen kaikista varotoimenpiteistä huolimatta päässyt päätymään. 

  Tämä helpottaisi myös avaruuden ymmärtämistä. Maailma olisi tällöin pöytä, jolla on leivän murunen. Kenties osa ruispalaa. Siinähän on kuitua niin paljon, että murusen olemassaolo on enemmän kuin todennäköinen. Itse asiassa leivän pysyminen kiinteänä kappaleena alkaa kasvaneen kuitupitoisuuden myötä olla mielenkiintoinen tieteellinen ongelma. Mahdotonta ei tietysti ole sekään, että pöydälle olisi jäänyt kokonainen pullan palanen. Isokin sellainen. Sellainen, jossa on rusinoita.

  Kuitua leipään laitetaan kuuleman mukaan siksi, että suolisto saa siitä ravintoa bakteerikannalleen, joka monipuolistuu ja edistää terveyttä. Olen kuitenkin ihmetellyt, miten nälkäinen ihminen voi olla terve. Ilmeisesti kuitenkin kliiniset tutkimukset ovat osoittaneet nälän näkemisen edistävät terveyttä. Tai ainakin jalostavan ihmistä. Kärsimys jalostaa ihmistä, sanotaan. Sanonta heijastaa stoalaisia tai kristillisiä vaikutteita, joissa korostetaan kärsimyksen merkitystä ihmisen kasvulle ja kehitykselle. Tutkimukset osoittavat, että lievä kalorirajoitus voi hidastaa vanhenemista ja lisätä elinikää eläimillä. Se vähentää oksidatiivista stressiä ja tulehdusta. Pätee varmaan ihmisellä myös. Ihminenhän on eläin. Enemmän tai vähemmän. 

  Kliininen tutkimus on järjestelmällisesti suunniteltu tieteellinen tutkimus, jossa tutkitaan ihmisten terveyteen liittyviä kysymyksiä, kuten uusien lääkkeiden, hoitomuotojen, diagnostisten menetelmien tai lääkinnällisten laitteiden turvallisuutta ja tehokkuutta. Sen tavoitteena on lisätä lääketieteellistä tietoa ja parantaa potilaiden hoitoa.

  Tässä vaiheessa esseetä mieleeni juolahti heittää pöytä pois maailmasta ja jättää sinne vain leivän muruset, hiukkaset. Maailma olisi eri tavoin järjestyneitä aikahiukkasia. Tällöin maailma muistuttaisi digitaalista simulaatiota, jossa tila on vain koodin tuottama illuusio, ja todellinen "rakenne" on ajallinen. Tila ei olisi perustavanlaatuista, vaan "nouseva ominaisuus" ajallisista prosesseista. Esimerkiksi aikapartikkeleiden liikemallit tai energiatiheydet voisivat luoda illuusion tilasta. Avaruus ei olisi jatkuva, vaan se olisi "diskreetti," kuten pikseleistä muodostuva kuva, mutta sen "pikselit" olisivat ajallisia yksiköitä.

  Jos tila ei ole itsenäinen, myös gravitaatio (tilan kaareutuminen) olisi vain aikapartikkeleiden järjestyksen tai tiheyden muutos. Tämä voisi mullistaa yleisen suhteellisuusteorian käsityksen gravitaatiosta.

  Perinteiset tilaulottuvuudet (pituus, leveys, korkeus) voitaisiin korvata ajallisilla ulottuvuuksilla, kuten "ajallinen tiheys" tai "ajallinen nopeus." Tilan kokemus olisi subjektiivinen ja riippuisi havaitsijan tavasta vuorovaikuttaa aikapartikkeleiden kanssa.

  Leivän murunen piti heitettää mallista pois, koska nykytekniikalla ei pystytä valmistamaan riittävän hienojakoista leipää kuluttajalle. Vahinko. Olisi ollut kiva rakentaa ikioma universumi, jossa iltapuhteena olisi voinut järjestellä leivän murusia mieleisekseen.

  Ensimmäiseksi tiivistäisin ikkunat, jotta aikapartikkelit eivät pääsisi sisään. Näin pulla ja mahdollinen leipä säilyisivät ajasta ikuisuuteen eikä viimeisellä käyttöpäivämäärä -merkinnällä olisi enää merkitystä. Samoin voisin istua pöytäni ääressä maailman tappiin pelaamassa shakkia väsymättä ja iän taakan hartioita painamatta. 

  Elämän kierto, solujen jakautuminen ja vanheneminen olisivat epäsäännöllisiä ja askelittaisia prosesseja. Biologinen aika voisi hidastua, nopeutua tai keskeytyä riippuen aikapartikkeleiden liikkeistä ja tiheydestä. Elämän kehitys, kasvu, lisääntyminen ja kuolema voisivat tulla subjektiivisiksi ja suhteellisiksi kokemuksiksi, jotka muuttuisivat riippuen ympäristön aikapartikkeleiden vuorovaikutuksista ja liikenopeuksista.

  En kuitenkaan usko, että aika hiukkasena olisi erityisen miellyttävä kokemus. Se, että aika kulkisi nykäyksittäin pienissä pätkissä saattaisi ihmisen kokemaan itsensä vanhaksi vieterikelloksi, jossa sekuntiviisari nytkähtelee pätkittäin ja kiertää ympyrää. Tosin tänä päivänä erilaiset identiteetit ovat elämää suurempi kysymys, joten itsensä identifioiminen vaikka isoisän taskukelloksi voisi olla luomakuntaa rikastuttava kokemus. 
  
  

  ---