Blogi - Phil Decker - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Maailma sanoin ja kuvin

Blogi aloitettu: 25.5.2007
Blogimerkintöjä: 916 kpl

• Päivä faaraona1.2.2025 klo 22:07

  Muinaisen Egyptin faaraot hallitsivat yli 3000 vuoden ajan, noin 3100 eaa. ? 30 eaa. Heitä pidettiin sekä maallisina hallitsijoina että jumalten edustajina maan päällä. Faaraot vastasivat valtakunnan hallinnosta, armeijasta ja uskonnollisista rituaaleista. He rakennuttivat suuria temppeleitä ja monumentteja, kuten pyramidit ja sfinksin, sekä johtivat Egyptiä sotien ja kaupan avulla.
  

  Faaraoiden aikakausi jaetaan kolmeen päävaiheeseen:
  Vanha valtakunta (n. 2686?2181 eaa.) ? Pyramidien rakentamisen huippukausi.
  Keskivaltakunta (n. 2055?1650 eaa.) ? Kulttuurin ja kirjallisuuden kukoistus.
  Uusi valtakunta (n. 1550?1070 eaa.) ? Egyptin suurin laajeneminen ja tunnetuimmat hallitsijat, kuten Ramses II ja Tutankhamon.

  Faaraoiden valtakausi päättyi, kun Rooma valloitti Egyptin vuonna 30 eaa., jolloin Kleopatra VII oli viimeinen faarao. Muinaisen Egyptin faaraon päivät olivat täynnä seremonioita, hallinnollisia tehtäviä ja ylellistä elämäntyyliä. Hänen asemansa oli sekä poliittinen että uskonnollinen ? hänet nähtiin jumalten maanpäällisenä edustajana, erityisesti Horuksen inkarnaationa. Tässä kuvaus tyypillisestä faaraon päivästä:
  
  Aamu: Herääminen ja rituaalit
  
  Faarao heräsi ylellisessä palatsissaan, joka oli koristeltu seinämaalauksin ja täynnä palvelijoita. Hänen päivänsä alkoi puhdistautumisrituaaleilla, sillä egyptiläisillä oli vahva käsitys puhtauden tärkeydestä. Hänelle levitettiin öljyjä ja parfyymeja, ja hän pukeutui seremoniallisiin vaatteisiin, usein pellavaisiin asuihin ja kultaiseen koristeluun. Aamiaiseen saattoi kuulua leipää, hunajaa, hedelmiä (kuten taateleita ja viikunoita), sekä olutta tai maitoa.
  
  Aamupäivä: Hallinnolliset tehtävät ja uskonnolliset seremonioita
  
  Faaraolla oli paljon hallinnollisia velvollisuuksia. Hän saattoi:
  Tavata visirin (ylimmän ministerinsä), joka raportoi valtakunnan tapahtumista.
  Kuunnella virkamiesten, kenraalien ja pappien ehdotuksia ja huolenaiheita.
  Päättää rakennushankkeista, kuten temppeleistä, kanavista ja haudoista (kuten pyramidit).Hallita maanviljelystä, verotusta ja kauppasuhteita muiden valtioiden kanssa. Faaraon asema oli myös uskonnollinen, joten hän usein osallistui seremonioihin, uhrasi jumalille ja kävi temppeleissä. Häntä saatettiin kuvata jumalten kanssa hieroglyfeissä, mikä vahvisti hänen asemaansa kansan silmissä.
  
  Iltapäivä: Sotilaalliset ja ulkopoliittiset tehtävät
  
  Egypti kävi sotia naapurikansojen kanssa, ja faarao oli armeijan ylin johtaja, vaikka hän ei aina itse osallistunut taisteluihin. Hän saattoi: Tarkistaa sotajoukkoja ja aseistusta. Hyväksyä uusia sotastrategioita ja lähettää viestejä kenraaleille.
  Neuvotella vieraiden valtioiden lähettiläiden kanssa, sopia kauppasuhteista ja rauhansopimuksista.
  
  Myöhäisiltapäivä ja alkuillasta: Perhe-elämä ja virkistäytyminen
  
  Faaraolla oli yleensä useita vaimoja, mutta yksi heistä oli päävaimo ja kuningatar. Hänen perheeseensä kuuluivat myös lapset, jotka koulutettiin hallitsijan tehtäviin. Faarao saattoi viettää aikaa perheensä kanssa, osallistua juhliin tai katsella tanssiesityksiä. Ruokailu oli ylellistä: hän saattoi nauttia paistettua ankkaa tai kalaa, erilaisia kasviksia, leipää, viikunoita ja viiniä. Elintarvikkeet olivat parhaita, mitä valtakunta tarjosi, ja niitä valmistivat taitavimmat kokit.
  
  Ilta ja huvittelut
  
  Illalla faarao rentoutui puutarhoissaan, kuunteli muusikoita ja runonlaulajia, katseli akrobaatteja tai pelasi lautapelejä, kuten Senet, joka oli suosittu ajanviete. Hänellä saattoi olla yksityinen juhla ystävien ja aatelisten kanssa, jossa nautittiin viiniä, tanssia ja musiikkia. Lopulta hän vetäytyi makuukamariinsa, jossa häntä palvelivat henkilökohtaiset palvelijat, ennen kuin hän nukahti lepäämään uutta päivää varten.
  
  Yhteenveto
  
  Faaraon elämä oli täynnä vallan ja jumalallisuuden korostamista. Hän oli yhtä aikaa hallitsija, sotilasjohtaja ja ylipappi. Vaikka hänellä oli paljon vastuuta, hänen elämänsä oli myös täynnä yltäkylläisyyttä ja nautintoja.
  
  
  

  ---

• USA sai presidentin21.1.2025 klo 16:58

  USA on saanut presidentin. Hyvä niin. Olisi outoa, jos isolla maalla ei olisi johtajaa. Se olisi aivan yhtä hirveää kuin Euroopassa, jossa johtajan mahdollisuus on teoreettinen mahdottomuus. Ei täällä kukaan voi mennä sanomaan, miten maailman pitäisi toimia. Sen sijaan USA:ssa kaikki on mahdollista. 

  Katsoin presidentin avajaispuheen varmuuden vuoksi kahteen kertaan. Ensimmäisellä kerralla alkuperäisenä ja toisella suomennettuna. En tietenkään virallisista lähteistä, vaan YouTuben algoritmien minulle tarjoilemana. Pääasiallinen uutiskanavani on tällä hetkellä YouTube. En kerta kaikkiaan kestä yleisradiota saati mainoskanavia. Ihmisen kannattaa arvostaa terveyttään.

  Mielestäni USA:n juuri tehtäväänsä astunut presidentti piti loistavan avauspuheen. Se oli selkeä ja presidentillinen. Sanoivat kehonkielen asiantuntija mitä tahansa, kuten sanovatkin. En muista, että USA:lla olisi ollut miesmuistiin yhtä presidentiltä vaikuttavaa henkilöä kuin juuri valittu. Jostakin kaukaa muistuu mieleen Ronald Reagan. Hän oli mies, joka osasi ainakin näytellä presidenttiä. Paitsi näytellä, niin ilmeisesti muutenkin oli jämäkkä herra. 

  Kun vertasin juuri tehtäväänsä astunutta presidenttiä ympäröiviin presidentteihin,  niin ero oli juuri tehtävään tulleen eduksi valovuosia. Jos entiset presidentit muistuttivat lähinnä paperin keksijää, niin juuri virkaan astunutta voisi analogisesti verrata jopa ruudinkeksijään. Ikäisekseen miessukupuolen edustajaksi puhe hipoi täydellisyyttä. 

  Nyt kansakunta Pohjoismaita myöten sai tietää, että sukupuolia on kaksi. Ongelma joka tuskin poistuu edes tällä presidentillisellä julistuksella. Esimerkiksi Suomessa gender on niin syvään juurtunut jopa piispan sieluun, ettei se lähde sieltä edes hohtimilla. Ei, vaikka tieto olisi kirjoitettu suoraan Raamattuun, jota väitetään kristityn pyhäksi kirjaksi. No, kerranko jyvien joukossa on akanoita. Tosin voi olla useinkin.

  Siitä voin olla kehonkielen ja niin kutsuttujen asiantuntijoiden kanssa samaa mieltä, ettei puhe vaikuttanut erityisen uudenaikaiselta, mutta jos kansa on kyllästynyt moderniin menoon, niin silloinhan puhe on täyttänyt tehtävänsä ja on niin muodoin täydellinen, kuten vaikuttaa.

  Puheen selkeydestä voisi Suomessakin päättäjät ottaa oppia. Esimerkiksi uudenvuoden puheet voisivat olla yhtä vakuuttavia ja selkeästi artikuloituja kuin tämänkertaisella USA:n presidentillä. Täkäläisestä mongerruksesta ei ota selvää edes kehonkielen asiantuntija. Kas kun se keho, eli ruumis, ei täällä liiku minnekään. Olenkin ihmetellyt, miten päättäjä tuottaa niin kutsutun äänen, kun mikään osa kehosta ei liiku. Ilmeisesti kysymys on niin kutsutusta vatsasta puhumisesta. 

  Paitsi sukupuolen lukumäärä paikallinen hämmennys ja epätietoisuus koskee monta muutakin asiaa. Muiden muassa sitä, onko kolmas maailmansota jo alkanut. Joku ehti jo kiekaista, että on. Sitä ennen jokunen armeijan käynyt ehti julistaa Suomenkin olevan sodassa. Siitäkään ei selvinnyt, että ketä vastaan.

  Sitten meillä on ankkuri, jonka putoilemisen syy on harvinaisen epäselvä sekin. Väitetään, että ankkuri olisi pudonnut veneestä vahingosta, ja sitten on joukko, joka väittää, että ankkuri ei voi pudota vahingossa. Oman tulkintani mukaan ankkuri voi pudota vahingossa veneestä mereen siinä missä ympäri päissään oleva julkkiskin.

  

  ---

• Uudenvuodenpuhe2.1.2025 klo 22:49

  Päätin pitkäksi venähtäneen jouluaterian jälkeen pitää uudenvuodenpuheen, koska muistin, että kaikilla vähänkin merkittävillä henkilöillä on tapana sellainen pitää. Ei niin demokraattisissa valtioissa päämiehillä on tapana vastata kansan huolenaiheisiin. Demokratiassa riittää, kun presidentti  lukee valtioksi nimitetyn yhteisön vuosikertomuksen uuden vuoden alkajaisiksi. Joka tapauksessa nyt itse puheeseeni:

  Kansalaiset, hyvät sellaiset, uuden vuoden kynnyksellä kutsun teidät hetkeksi tarkastelemaan tulevaisuutta positiivisesti. Tänään sekoitamme kvanttiteorian hyperposition, astrologian syklisen viisauden ja tulevien huippuhetkien kirkkauden yhdeksi suureksi visioksi.

  Kvanttiteorian mukaan maailma ei ole staattinen; sen jokainen osa on täynnä potentiaalisia tiloja, jotka odottavat havaintojemme suuntaa toteutuakseen. Tämä muistuttaa meitä siitä, että myös meillä on vapaus valita. Valitsemme katsella maailmaa toivon, luovuuden ja kasvun näkökulmasta . Virittäkäämme sielumme kvanttihiukkaset rakentamaan parempaa tulevaisuutta.

  Astrologia muistuttaa meitä yhteydestämme universumin rytmeihin. Se kertoo siitä, kuinka yksittäiset elämämme vaiheet ja valinnat kiinnittyvät osaksi suurempaa kosmista tarinaa. Vuosi 2025 on astrologisessa katsannossa Marsin energian vuosi, joka rohkaisee meitä toimimaan ja hakemaan ratkaisuja rohkeasti. Se on myös vuosi, jolloin Jupiter avaa mahdollisuuksia yhteisölliseen kasvuun ja planeettamme laajempaan hyvinvointiin.

  Kun puhumme tulevista huippuhetkistä, voimme jo havaita valonpilkahduksia maailmanlaajuisessa kehityksessä. Kvanttiteknologiat alkavat muuttua teorioista sovelluksiksi, tuoden mukanaan vallankumouksellisia edistysaskeleita muun muassa energiatehokkuuteen ja tietoturvaan. Myös ilmastotoimien osalta näemme kasvavan halun ratkaista kestävän kehityksen ongelmat ? ylikansalliset yhteistöt ovat alkaneet tuottaa tuloksia. (Jotakin nyt ainakin).

  Ihmisyydessä itsessämme huomaan uuden ajan virtaavan toivon. Pienet, mutta merkittävät liikkeet globaalissa solidaarisuudessa, paikallisissa yhteisöissä ja uusissa ideoissa osoittavat, että olemme astumassa vaiheeseen, jossa yksilöiden ja yhteisöjen mahdollisuudet kukoistavat samanaikaisesti.

  Lähes kaikki, mikä voi olla mahdollista, on jo olemassa potentiaalisesti. On meistä itsestämme kiinni, minkälaiseen tilaan itsemme asetamme. Antakaamme siis vuodelle 2025 mahdollisuus olla vuosi, joka tuottaa huippuhetkiä ja ylittää odotuksemme.

  Hyvää uutta vuotta kaikille!

  

   

  ---

• Hyvää kvanttiteoreettista joulua 202419.12.2024 klo 02:54

  Joulu, kuten moni muukin juhla, on ilmiö, joka kietoutuu lukuisten kulttuuristen, uskonnollisten ja myyttisten merkityskerrostumien ympärille. Sen juuret ulottuvat syvälle esikristillisiin traditioihin, mutta samalla se heijastaa kristinuskon ylivertaiseksi nousseen symboliikan voimaa. Kvanttiteoreettisesta näkökulmasta joulu on superpositiossa: se on samanaikaisesti pakanallinen juhla, kristillinen riitti ja eräänlaista kulttuurista barbaarisuutta, jossa kulutus ja kaupallisuus hallitsevat modernia juhlintaa.

  Pakanuus: Valon ja luonnon juhla

  Esikristilliset kansat ympäri Eurooppaa juhlivat talvipäivänseisausta, vuoden pimeintä aikaa, jolloin valo alkoi hitaasti palata maailmaan. Skandinaavien Yule-juhla, kelttien Saturnalia ja muiden kansojen valonjuhlat olivat kaikki kiitosta luonnolle ja sen kiertokululle. Pakanuuden joulussa luonto on keskiössä: puut, erityisesti ikivihreät kuuset, symboloivat elämän jatkuvuutta. Tuli ja kynttilät edustavat valon voittoa pimeästä.

  Kvanttiteoreettisesti tämän tradition voi nähdä symboloivan luonnon ja ihmisen symbioosia, jossa valo ei ole vain fysikaalinen ilmiö, vaan myös metafyysinen kokemus. Pakanallinen joulu heijastaa luonnon henkisyyden moniäänisyyttä: maailmankaikkeus on samanaikaisesti pyhä ja arkinen, ihmisen ulottumattomissa ja silti jokaisessa hetkessä läsnä.

  Kristinusko: Lunastuksen juhla

  Kristinuskon myötä joulu sai uuden sisällön. Siitä tuli Jeesuksen syntymän juhla, vaikka Raamatusta ei löydykään tarkkaa mainintaa syntymän ajankohdasta. Kristillinen joulu painottaa pelastusta, lunastusta ja rakkautta. Jeesus on ?maailman valo?, joka tuo synnin pimeyteen kirkkauden. Tämä narratiivi nivoutuu luonnollisesti yhteen pakanallisten valon symbolien kanssa, mutta antaa niille uuden tulkinnan.

  Kvanttiteoreettisesti kristinuskon joulu ilmentää mahdollisten todellisuuksien superpositiota: se on samanaikaisesti jumalallinen ilmoitus ja syvän inhimillinen kokemus. Se haastaa ihmisen pohtimaan olemassaolon luonnetta kahdella tasolla: materiaalisen ja henkisen. Kristinuskon joulussa kvanttikentän hiukkaset kokoontuvat hetkeksi yhteen, synnyttäen ikuisuuden tunteen.

  Barbaria: Kulutuksen juhla

  Moderni joulu on vieraantunut sekä pakanallisista juuristaan että kristillisestä hengestä. Siitä on tullut kulutuksen ja kaupallisuuden juhla, jossa tavarat ja lahjat korvaavat henkiset ja yhteisölliset arvot. Tämä barbarian joulu, kuten sitä voisi kutsua, edustaa eräänlaista kulttuurista dekadenssia, jossa alkuperäiset merkitykset ovat hävinneet.

  Kvanttiteoreettisessa mielessä tämän joulun voi ajatella olevan eräänlainen decoherence, tilanne, jossa superpositio romahtaa yhteen karkeaan todellisuuteen: kulutusvetoiseen maailmaan. Barbarian joulu muistuttaa meitä siitä, kuinka helppoa on kadottaa alkuperäisen ilmiön hienoviritteinen moninaisuus.

  Kvanttiteoreettinen synteesi

  Joulun kvanttiteoreettinen tarkastelu paljastaa, että juhla elää samanaikaisesti kolmessa todellisuudessa: pakanallisen luonnon pyhittämisen, kristillisen pelastuksen ja barbaarisen kulutuksen tasolla. Tämä tekee siitä erityisen ja monimerkityksisen ilmiön, joka puhuttelee eri ihmisiä eri tavoin.

  Joulu ei siis ole vain yksi juhla, vaan moniääninen tapahtuma, jossa menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus kietoutuvat yhteen. Se haastaa meidät kysymään: mikä on joulun todellinen merkitys meille tänä päivänä, ja kuinka voimme elää sen moniulotteisuudessa menettämättä sen ydintä?

   

  Ja Onnellista kvanttiteoreettista uutta vuotta 2025

  

  ---

• Quantum physics for enthusiasts30.11.2024 klo 03:02

  Olen viime ajat koettanut pohtia millaiselta maailma näyttäisi, jos ei olisi aikaa eikä avaruutta. Toistaiseksi ponnisteluni ovat olleet hedelmättömiä. Asia helpottuisi merkittävästi, jos aika olisi hiukkanen. Ikään kuin leivän murunen pöydällä, joka on siihen kaikista varotoimenpiteistä huolimatta päässyt päätymään. 

  Tämä helpottaisi myös avaruuden ymmärtämistä. Maailma olisi tällöin pöytä, jolla on leivän murunen. Kenties osa ruispalaa. Siinähän on kuitua niin paljon, että murusen olemassaolo on enemmän kuin todennäköinen. Itse asiassa leivän pysyminen kiinteänä kappaleena alkaa kasvaneen kuitupitoisuuden myötä olla mielenkiintoinen tieteellinen ongelma. Mahdotonta ei tietysti ole sekään, että pöydälle olisi jäänyt kokonainen pullan palanen. Isokin sellainen. Sellainen, jossa on rusinoita.

  Kuitua leipään laitetaan kuuleman mukaan siksi, että suolisto saa siitä ravintoa bakteerikannalleen, joka monipuolistuu ja edistää terveyttä. Olen kuitenkin ihmetellyt, miten nälkäinen ihminen voi olla terve. Ilmeisesti kuitenkin kliiniset tutkimukset ovat osoittaneet nälän näkemisen edistävät terveyttä. Tai ainakin jalostavan ihmistä. Kärsimys jalostaa ihmistä, sanotaan. Sanonta heijastaa stoalaisia tai kristillisiä vaikutteita, joissa korostetaan kärsimyksen merkitystä ihmisen kasvulle ja kehitykselle. Tutkimukset osoittavat, että lievä kalorirajoitus voi hidastaa vanhenemista ja lisätä elinikää eläimillä. Se vähentää oksidatiivista stressiä ja tulehdusta. Pätee varmaan ihmisellä myös. Ihminenhän on eläin. Enemmän tai vähemmän. 

  Kliininen tutkimus on järjestelmällisesti suunniteltu tieteellinen tutkimus, jossa tutkitaan ihmisten terveyteen liittyviä kysymyksiä, kuten uusien lääkkeiden, hoitomuotojen, diagnostisten menetelmien tai lääkinnällisten laitteiden turvallisuutta ja tehokkuutta. Sen tavoitteena on lisätä lääketieteellistä tietoa ja parantaa potilaiden hoitoa.

  Tässä vaiheessa esseetä mieleeni juolahti heittää pöytä pois maailmasta ja jättää sinne vain leivän muruset, hiukkaset. Maailma olisi eri tavoin järjestyneitä aikahiukkasia. Tällöin maailma muistuttaisi digitaalista simulaatiota, jossa tila on vain koodin tuottama illuusio, ja todellinen "rakenne" on ajallinen. Tila ei olisi perustavanlaatuista, vaan "nouseva ominaisuus" ajallisista prosesseista. Esimerkiksi aikapartikkeleiden liikemallit tai energiatiheydet voisivat luoda illuusion tilasta. Avaruus ei olisi jatkuva, vaan se olisi "diskreetti," kuten pikseleistä muodostuva kuva, mutta sen "pikselit" olisivat ajallisia yksiköitä.

  Jos tila ei ole itsenäinen, myös gravitaatio (tilan kaareutuminen) olisi vain aikapartikkeleiden järjestyksen tai tiheyden muutos. Tämä voisi mullistaa yleisen suhteellisuusteorian käsityksen gravitaatiosta.

  Perinteiset tilaulottuvuudet (pituus, leveys, korkeus) voitaisiin korvata ajallisilla ulottuvuuksilla, kuten "ajallinen tiheys" tai "ajallinen nopeus." Tilan kokemus olisi subjektiivinen ja riippuisi havaitsijan tavasta vuorovaikuttaa aikapartikkeleiden kanssa.

  Leivän murunen piti heitettää mallista pois, koska nykytekniikalla ei pystytä valmistamaan riittävän hienojakoista leipää kuluttajalle. Vahinko. Olisi ollut kiva rakentaa ikioma universumi, jossa iltapuhteena olisi voinut järjestellä leivän murusia mieleisekseen.

  Ensimmäiseksi tiivistäisin ikkunat, jotta aikapartikkelit eivät pääsisi sisään. Näin pulla ja mahdollinen leipä säilyisivät ajasta ikuisuuteen eikä viimeisellä käyttöpäivämäärä -merkinnällä olisi enää merkitystä. Samoin voisin istua pöytäni ääressä maailman tappiin pelaamassa shakkia väsymättä ja iän taakan hartioita painamatta. 

  Elämän kierto, solujen jakautuminen ja vanheneminen olisivat epäsäännöllisiä ja askelittaisia prosesseja. Biologinen aika voisi hidastua, nopeutua tai keskeytyä riippuen aikapartikkeleiden liikkeistä ja tiheydestä. Elämän kehitys, kasvu, lisääntyminen ja kuolema voisivat tulla subjektiivisiksi ja suhteellisiksi kokemuksiksi, jotka muuttuisivat riippuen ympäristön aikapartikkeleiden vuorovaikutuksista ja liikenopeuksista.

  En kuitenkaan usko, että aika hiukkasena olisi erityisen miellyttävä kokemus. Se, että aika kulkisi nykäyksittäin pienissä pätkissä saattaisi ihmisen kokemaan itsensä vanhaksi vieterikelloksi, jossa sekuntiviisari nytkähtelee pätkittäin ja kiertää ympyrää. Tosin tänä päivänä erilaiset identiteetit ovat elämää suurempi kysymys, joten itsensä identifioiminen vaikka isoisän taskukelloksi voisi olla luomakuntaa rikastuttava kokemus. 
  
  

  ---

• Viallinen akseli18.11.2024 klo 04:07

  Kerrotaan, että suolistolla on yhteys aivoihin. Jos suoli toimii hyvin, niin aivotkin toimivat hyvin, väitetään. Erityisesti, jos suolisto on saanut paljon kuituja runsaan kasvisten syömisen lopputuloksena. Niinpä. Eihän ilman kasvisten syömistä ihminen pärjää. Sairastuu, saa suolistosyövän, sokeritaudin ja metabolisen oireyhtymän. Mikä se sitten lieneekin. Se metabolinen oireyhtymä.

  Eikä tässä kaikki. Ei riitä, että syö jokusen vihanneksen. Ei. Vihanneksia pitää pupeltaa suunnilleen kilo vuorokaudessa, jotta suoli toimisi optimaalisesti. Hyvänen aika. Kilo vihanneksia? Eikö vähemmästäkin ihminen muutu lehmäksi? Se taas merkitsee, että ihminen alkaa tuottaa satoja grammoja metaania päivässä siinä missä lehmäkin. Verkosta saamani tiedon mukaan ihmisen metaanipäästöt ovat korkeintaan vajaan gramman luokkaa päivässä. Lehmiä kerrotaan laiduntavan 1.5 miljardia ja ihmisiä 8 miljardia, joten selvittäkää nyt, hyvänen aika, kuka lopultakin on maailman metaanikuningas.

  Kokemusperäisesti voin kertoa, ettei omilla aivoillani ole mitään tekemistä suoliston kanssa eikä päinvastoin. Kumpikin elää omaa elämäänsä nähdäkseni olematta mitenkään toistensa kanssa tekemisissä. Olen yrittänyt opettaa suolistoa toimimaan normaalisti, mutta ei. Suolistolla on oma peristaltiikkansa ja aivoilla omansa toimintatapa.

  Suhtaudun epäluuloisesti kaikenlaisiin suosituksiin. Esimerkiksi ravintosuositukset, joita olen suolisto-ongelmiin saanut, ovat sulassa ristiriidassa kaikenmaailman suositusten kanssa. Jopa pyhän ruokaympyrän, aterialautasen tai muun rinkulan näkökulmasta. Suolistoni voi mukavasti, kun syön valkoista leipää ja leikkeleitä tai pihviä. Kasviksia syömällä hemoglobiinini laskee, vointini heikkenee. Kaiken lisäksi alan uskoa, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi. Tämä taas aiheutuu siitä, että kasviksia syömällä elimistöni sinkin määrä vähenee.

  Arvelen, että hulluus lisääntyy maailmassa sitä mukaa, kun ravintosuositukset alkavat syötättää ihmisillä vihanneksia ja muuta kasvikuntaa. Näen tässä yksinkertaisen juonen, jolla ihmisen oma ajattelu saadaan tukahdutetuksi. Syötätetään ihmisillä sellaista ruokaa, joka heikentää aivotoimintaa siinä määrin, että kaikenlainen puppu uppoaa nuppiin siinä missä veitsi sulaan voihin. Eikä voin nyt välttämättä tarvitse olla edes sulaa. Kunhan on voita.

  Suolistosta puhuminen ei varsinkaan sunnuntaisin ole ylentävää, joten kannattaa siirtyä pohtimaan fysiikan kummallista maailmaa. Erityisesti sitä, miksi hiukkastasolla fysiikka näyttää varsin toisenlaiselta kuin tässä maanpäällisessä elämässä. On merkillistä, että hiukkanen voi olla kahdessa paikassa samaan aikaan. Tai että hiukkasella voi olla massa tai sitten taas ei. Entä millainen on maailma, jossa ei ole aikaa eikä paikkaa? 

  Edellä oleva pohdintani on johtanut ajatukseni epäilemään alkuräjähdystä. Sitäkin suuremmalla syyllä, koska dynamiittia ei ollut olemassa aikoihin, jolloin räjähdyksen väitetään tapahtuneen. Siksi olen kallistunut selittämään fysiikan tasojen yhteyttä emergenssin näkökulmasta. Maailmankaikkeus yksinkertaisesti syntyi. Räjähdysteoria heijastaa ikivanhaa patriarkaalista maailmanjärjestystä, jossa kaiken piti näyttää maskuliiniselta aina räjähdyksiä myöten. 

  Toistaiseksi en ole päässyt selvyyteen syntyikö kaikkeus neitseellisesti, mutta luultavasti. Kaikkein selkein ja yksinkertaisin ratkaisu on se, että kaikkeus syntyi tyhjästä ja ihan itsestään. Nykytiede lähinnä apurahojen toivossa elättelee ajatusta, että syntymän taustalla olisi jotakin merkillistä. Ei tieteelle kelpaa ilmeisin ratkaisu. Se vaikuttaa maalaisjärjeltä. Ja sehän on paha se. 

  Nyt se varmistui: Suolilla ja aivoilla on yllättävän vahva yhteys, jota kutsutaan usein "suolisto-aivo-akseliksi". Tämä yhteys on monimutkainen ja vaikuttaa moniin kehon toimintoihin(tekoäly). Ilmeisesti allekirjoittaneella on akselissa jokin vika.

  

   

  ---

• Harhaiset todellisuudet7.11.2024 klo 15:49

  Elämme vääristyneessä todellisuudessa, kiitos vastuullisen median. Sen tehtävänä on kasvattaa kansaa ja ohjata se "oikealle tielle" ? erityisesti ruokavalion osalta: pitää syödä vastuullisesti ja terveellisesti. Tutkimukset osoittavat, että ilmasto lämpenee, ja syyksi mainitaan maatalous, jossa lehmien tuottamat metaanikaasut nousevat ilmakehään lisäten lämpenemistä. Ratkaisuksi tarjotaan kasvisruokavaliota: syömällä lehmän ravintoa vähennämme suolistokaasuja, puhdistamme ilmakehää ja viilennämme ilmastoa. Näin ilmaston lämpeneminen saadaan pysähtymään, ja fossiilisten polttoaineiden käyttö voi jatkua kuten ennenkin.

  Tämä "väärä todellisuus" on syntynyt toistamalla vanhoja käytäntöjä: olemme viljelleet maata, kasvattaneet lehmiä, syöneet punaista lihaa ja juoneet maitoa. Tämä elämäntapa on lisännyt kehomme rasvaprosenttia ja altistanut meidät metaboliselle oireyhtymälle, mitä se sitten tarkoittaakin.

  Onneksi valveutunut media on herännyt ongelmaan. Toimittajat eivät enää ole passiivisia tiedon välittäjiä, vaan aktivoituneita aktivisteja, jotka torjuvat kaiken, mikä ei sovi heidän oikeaksi tietämäänsä maailmankuvaan. Tänä päivänä toimittaja tietää. Kysy siis toimittajalta, jos jokin asia mietityttää.

  Arkielämän lisäksi myös tiede on ollut pitkään harhan vallassa. Olemme olleet niin kutsutun "kovan tieteen" vaikutuksen alla vuosisatoja. Valistuksen aikakaudelta alkaen on luotettu vain mitattaviin asioihin ja kaukoputken kautta nähtyyn maailmankaikkeuteen ? avaruuteen, josta ei ole löytynyt kaikkea sitä, mitä pyhissä kirjoissa kerrotaan.

  Tänä päivänä olemme asettaneet ihmisen kaiken tiedon mittariksi. Jos ihminen kokee olevansa esimerkiksi puhelinpylväs, ei kenelläkään ole siihen vastaan sanomista ? kaikkein vähiten tieteellä, joka mittaa asioita metrin, jos ei nyt vallan metrin tarkkuudella, niin ainakin metrin mitalla.

  Aiemmin ajateltiin, että vain nainen voi synnyttää. Nykyään tasa-arvon nimissä mies voi vaatia synnytysoikeutta, tai ainakin oikeutta hankkia lapsia. Jos se ei onnistu biologisesti, yhteiskunnan pitäisi poistaa epätasa-arvo ja taata tämä mahdollisuus myös heille ? ja vielä laajemmin muillekin, jotka kokevat asiassa epätasa-arvoa.

  Harhaluulojen suhteen on toki tehty virheitäkin. Kun "pahan valtakunta" hajosi, kuvittelimme, että sotien aika oli ohi ja moni valtio luopui armeijastaan ? vain herätäkseen myöhemmin uuteen aikaan, jossa sota nousi taas esiin. Sama koskee ilmastonmuutosta: fossiilisten polttoaineiden käytöstä piti luopua, mutta pakkasella kaupunkiasuntojen kylmyys aiheutti epämukavaa palelua ja sähkölaskut nousivat huimasti.

  Olemmeko oppineet mitään näistä sosiaalisista harhoista? Yksinkertainen vastaus: emme ole oppineet yhtään mitään.

  Kuvallisen ilmaisun osalta palaan jälleen JavaCript-taiteen pariin. Oheisen kuvan on ohjelmoinut Copilot-tekoäly. Kuva tukee hyvin ylläkuvattua harhaista todellisuutta. Kuvassa on ilmiselvästi vihreä tuulimyllyharha, jota itse aurinko katsee syrjäsilmällä. Etten sanoisi kieroon, kuten sanonkin.

  

  ---

• Aioin kirjailijaksi29.10.2024 klo 10:57

  Kirjailijaksi ryhtyminen on helppo tapa rikastua, ajattelin, mutta kysyttyäni asiaa itseäni viisaammilta tulin toisiin ajatuksiin. Sain kuulla, että on muita ammatteja, jotka tarjoavat nopeamman ja varmemman taloudellisen menestyksen, kuten liiketoiminta, ohjelmistokehitys tai lääkärin ammatti. Kirjailijan uran valitseminen vaatii lähinnä taiteellista intohimoa ja rakkautta kirjoittamiseen, ei niinkään rahanhimoa.

  Idea on valmiina. Ainoa ongelma on kirjoittaminen. Se taas edellyttää, että tietäisi, miten kirjaan saadaan struktuuri. Allekirjoittaneella ei ole rakennusmestarin koulutusta, joten en tiedä rakenteista. Mustavalkoinen ihmiskuvani tuottaisi sangen värittömät ihmiset. 

  Koska ideani on dekkarin kirjoittaminen, niin ensiksi pitäisi luoda kiinnostava dekkari. Rikoksen ratkaisija. Sellainen kuin Sir Henry Merrivale, jota pidän yhtenä mielenkiintoisena dekkarina. Hercule Poirot ärsyttää, vaikka tuhlasinkin aikanaan rahaa Agatha Christien dekkareihin. Sherlock Holmes on liian englantilainen ja hänen habituskaimansa, Olavi Susikoski, taas on liian hieno suomalaiseen metsämaisemaan.

  Sir Henry Merrivale on fiktiivinen hahmo, joka on brittiläisen dekkarikirjailijan Carter Dicksonin (oikealta nimeltään John Dickson Carr) luoma. Merrivale on erikoistunut mysteerikertomuksiin ja esiintyy useissa Carrin kirjoissa, erityisesti 1930- ja 1940-luvuilla. Sir Henry Merrivale on yleensä kuvattu ylipainoisena, vanhana ja nokkelana, joka on sekä entinen poliisi että asiantunteva rikostutkija. Hänen luonteenpiirteensä, kuten terävä äly ja humoristinen lähestymistapa, tekevät hänestä mieleenpainuvan ja viihdyttävän hahmon.

  Ideatasoisen dekkarini nimi on Murha Kapernaumissa. Kapernaumi on Seinäjoella sijaitseva alue, joka tunnetaan erityisesti asuin- ja liiketilojen yhdistelmänä. Se on yksi Seinäjoen kaupungin keskustan lähialueista, ja siellä on monia erilaisia palveluja ja liiketoimintoja. Kapernaumiin on myös suunnitteilla kehityshankkeita, jotka tähtäävät alueen elävöittämiseen ja vetovoiman lisäämiseen.

  Päähenkilö on Jari Hokkanen. Jari Hokkanen on hieman iäkäs rikostutkija, jonka älyn rajoja ei ole pystytty mittaamaan edes Mensan testissä. Taulukot eivät riittäneet. Iästään huolimatta Kari pystyi tyrmäämään Oleksandr Usykin eräällä harjoitusleirilla Amerikassa.

  Sparratessaan mestaria vastaan Jari sattui ojentamaan oikean kätensä (nimitetään oikeaksi suoraksi), johon mestari törmäsi juuri, kun oli ryntäämässä lähiotteluun. Tämä vain osoittaa sen, ettei ikä välttämättä vaikuta suorituskykyyn. Rikosten ratkaisusta puhumattakaan.

  Dekkari alkaa siitä, kun Sanna Pukkila lukee lehdestä, että hänen kummisetänsä on kuollut ja että alkoholilla on ollut osuus asiaan. Tämä ihmetyttää Sannaa, koska kummisetä on raivoraitis. Sanna Pukkila puolestaan on moderni lihallinen nuori nainen, joka suorittaa opintoja Seamkissa tarkoituksenaan valmistua päteväksi huipputason yritysjohtajaksi. 

  Niiltä sijoiltaan kesken liikkeenjohdon oppitunnin Sanna lähtee selvittämään asiaa ja saa piankin selville, että yksin asuva setä on löytynyt omakotitalonsa lattialta kuolleena ja ympäripäissään. Sanna ymmärtää oitis, että kysymyksessä on rikos ja lavastus. Niinpä hän ottaa yhteyttä Jari Hokkaseen, jonka hän on tullut tuntemaan isänsä kautta, koska isä on ollut Jari Hokkasen kollega aikoinaan.

  Jari Hokkanen ratkaisee mysteerin muutamassa minuutissa. Hän näkee, ettei kuolleen miehen talossa ole ensimmäistäkään modernia tietovälinettä. Siitä hän päättelee, että talosta on viety kaikki digitaaliset johtolangat. Mutta murhaaja on unohtanut, etteivät digitaaliset jalanjäljet rajoitu pelkästään rikospaikalle.

  Muutaman minuutin kuluttua käykin selville, että kuollut mies on pelannut pokeria netissä ja voittanut miljoonia ja rahoja pitäisi olla tilillä, mutta tili on autio ja  tyhjä kuin maa ennen luomista. Jarin ei tarvitse vaivata aivojaan, kun hän oivaltaa, että kuolleen miehen identiteetti on varastettu ja rahat viety tililtä väärällä identiteetillä. Tästä refleksit ohjaavat Jarin havaitsemaan, että varastettu identiteetti toimii parhaiten, jos se muistuttaa oikeaa identiteettiä. Siispä Jari ryhtyy tutkimaan kuolleen miehen sukupuuta. 

  Sukupuun tutkiminen hieman hidastaa, mutta paljastuu melko pian, että kuolleella miehellä on kaksoisolento, samanmunainen kaksonen, joka on syntymässä joutunut erilleen, koska oikeista vanhemmista ei ole tietoa ja lapset ovat kasvaneet eri ympäristöissä. Kuten arvata saattaa miehet ovat  toistensa kopioita.

  Sen pituinen se. Ei tarvitse muuta kuin kirjoittaa. Mutta en vain osaa.

  Kirjailija: John Dickson Carr

  Syntynyt: 1906 Pennsylvania

  Kuollut: 1977  Etelä-Carolina, 

  Ura: Carr oli yksi 1900-luvun merkittävimmistä dekkarikirjailijoista, ja hänet tunnetaan erityisesti "locked room" -mysteerien mestarina. Hän julkaisi yli 70 romaania ja novellikokoelmaa uransa aikana.

  Tyylit: Hänen teoksensa sisältävät usein rikosjuonia, joissa on yllättäviä käänteitä ja älykkäitä ratkaisuja. Carr oli taitava luomaan jännitystä ja yllätyksiä lukijalle.

  Sana lihallinen tekstissä kuvaa aistillisuutta tai seksuaalista viettiä. Esimerkiksi "lihalliset halut" viittaa fyysisiin tai seksuaalisiin haluihin.

  Samanmunaiset kaksoset eli identtiset kaksoset eli monotsygoottiset kaksoset syntyvät yhdestä jakautuneesta tsygootista eli hedelmöittyneestä munasolusta ja ovat perimältään ja genotyypiltään täysin samanlaiset eli identtiset.

  

  ---

• Kaupankäynnin ulottuvuuksia14.10.2024 klo 17:37

  Kauppa on prosessi, jossa tavaroita tai palveluita vaihdetaan rahaa vastaan tai muulla tavalla. Tämä voi sisältää ostamisen, myymisen, vaihtamisen tai vuokraamisen. Kauppa voi tapahtua eri muodoissa, kuten vähittäiskaupassa, tukkukaupassa tai verkkokaupassa.

  Suomen kielessä kaupalle on yksi sana, kauppa, joka kattaa laajan merkityksen kaupankäynnistä, liiketoiminnasta, myynnistä ja markkinoista. Tämä sana voidaan käyttää eri yhteyksissä. Muissa kielissä kaupalle on useampi sana. Yleensä kaksi, mutta myös kolme, esimerkiksi arabia ja kiina.

  Englannissa

  Trade: Viittaa kaupankäyntiin, erityisesti vaihdon muodossa.

  Commerce: Laajempi termi, joka kattaa liiketoiminnan ja kaupalliset toimet.

  Ruotsissa

  Handel: Viittaa kaupankäyntiin.

  Köp: Tarkoittaa ostamista.

  Saksassa

  Handel: Viittaa kaupankäyntiin ja liiketoimintaan.

  Kauf: Tarkoittaa ostamista.

  Naimakaupalla tarkoitetaan avioliittoa, joka solmitaan taloudellisten tai sosiaalisten etujen vuoksi, ei niinkään rakkauden perusteella. Sanonta on peräisin historiallisista käytännöistä, joissa avioliitot järjestettiin perhesuhteiden ja omaisuuden hallinnan vuoksi. Nykyään termi voi kantaa negatiivisia merkityksiä ja herättää keskustelua avioliiton merkityksestä ja arvoista.

  Vispilänkauppa tarkoittaa salakähmäistä tai piiloteltua romanssia tai seurustelua, joka usein pidetään muilta salassa. Sitä käytetään erityisesti viitattaessa nuorten tai naimattomien ihmisten seurusteluun, joka tapahtuu vaivihkaa ja huomaamatta. Sanontaa on käytetty kuvaamaan myös flirttailua tai leikkimielistä romanssia ilman vakavia aikomuksia.

  Sinunkaupat tarkoittaa siirtymistä muodollisesta teitittelystä läheisempään ja rennompaan vuorovaikutukseen käyttämällä sinuttelua. Tämä sanonta on osa suomalaista tapakulttuuria, jossa teitittelyllä on perinteisesti osoitettu kunnioitusta, etäisyyttä tai muodollisuutta, erityisesti vanhemmille tai tuntemattomille henkilöille. Kun ihmiset tekevät sinunkaupat, he siis sopivat, että voivat olla tuttavallisempia ja puhutella toisiaan sinä-muodossa.

  Ostaa sika säkissä on peräisin keskiajan Euroopasta, ja sen taustalla on petollinen kauppakäytäntö. Markkinoilla saatettiin myydä pieni sika säkissä, mutta joissain tapauksissa säkissä olikin sijaissika ? esimerkiksi kissa ? joka oli arvokkaampaa sikaa halvempi ja vähemmän haluttu. Ostaja ei saanut tarkistaa säkin sisältöä ennen kaupantekoa, ja vasta kotona hän huomasi tulleensa huijatuksi. 

  Tämä sanonta tai sen variantit ovat levinneet moniin Euroopan kieliin, ja se tunnetaan esimerkiksi englanninkielisessä muodossa "to buy a pig in a poke" (poke tarkoittaa säkkiä).

  Sanonta "ostaa sika säkissä" on saapunut Suomeen todennäköisesti Ruotsin kautta keskiajalla, jolloin Suomi oli osa Ruotsin valtakuntaa. Tuolloin suomalaiset ottivat käyttöön monia länsieurooppalaisia tapoja ja lainasanoja ruotsin kielestä, ja ruotsissa vastaava sanonta on "köpa grisen i säcken", joka tarkoittaa samaa.

  Lehmänkauppa tarkoittaa yleensä kauppaa tai liiketoimintaa, joka on tehty nopeasti tai ilman tarkkaa harkintaa, ja se viittaa usein siihen, että kaupassa on jotain epäselvää tai epäilyttävää. Se voi myös kuvata tilannetta, jossa liiketoimessa tai kaupanteossa on tapahtunut jokin virhe tai epätietoisuus. Sanonta voi siis viitata kaupanteon epäonnistumiseen tai huonoon liiketoimintaan.

  Trokaaminen tarkoittaa kaupankäynnissä tai liiketoiminnassa tavaroiden tai palveluiden myymistä eteenpäin voiton maksimoimiseksi, usein ostamalla niitä alhaiseen hintaan ja myymällä korkeampaan hintaan. Trokaaminen liittyy yleensä myös siihen, että kauppias pyrkii hyötymään hintojen vaihteluista tai kysynnän ja tarjonnan muutoksista. 

  Mustanpörssin kauppa viittaa laittomaan kaupankäyntiin, jossa tuotteita, kuten huumeita, aseita tai muita kiellettyjä tavaroita, myydään ilman valtion sääntelyä tai valvontaa. Mustanpörssin kaupasta käytetään myös termiä "pimeä markkina".

  Kaupan kuseminen viittaa kaupanteossa tapahtuvaan petokseen tai epäonnistumiseen ja on voimakas kielikuva, joka ilmentää vakavia ongelmia tai vilppiä liiketoiminnassa. Sen käyttö on yleistä arkipuheessa ja se tuo esiin kaupankäynnin riskejä ja haasteita.

  

  ---

• Vaaran vyöhykkeitä5.10.2024 klo 02:31

  On äärimmäisen kivaa, että tiede kehittyy. Olemme eläneetkin jo pitkään pimeydessä. Keskisajalla erityisesti. Jos nyt joku. Sattui elämään tuota kammottavaa inhimillisen sivistyksen hämärähetkeä. Tai siis pimeää.

  Tänään elämme valossa. Aurinko paistaa ja ilmasto lämpenee. Mikä sen mukavampaa? Paitsi tietysti jos merenpinta nousee ja vesi tulvii eteiseen. Sitten ei ole kivaa. Jalat kastuu, voi tulla nuha. Pahimmassa tapauksessa korona. 

  Siitä taas seuraa sairaanhoidon ruuhkautuminen. Henkilökunta uupuu ja putoaa palkkakuoppaan. Kuopasta ylös pääsy on haasteellista. Säästöt ja leikkaukset vaativat pitkäaikaista kuopassa  pysymistä. Ettei peräti lopullista. Siis pysymistä. Kuopassa.

  Tänään tiede on saanut selville, että kaikki on vaarallista. Se on hyvä asia. Tiedämme, että kaiken varominen edistää turvallista elämää. Vara on viisautta. Enkä ihmettele. Kyllä muutama miljoona käteistä viisaudesta käy. Tosin veneeseen syntyy vaara, jos vara on vain toisella laidalla. Paatti kaatuu.

  Keynesiläisenä MMT:n kannattajana uskon, että keskuspankki ottaa varan merkityksen huomioon, kun seuraavan kerran avaa rahahanan. Aivan liian kauan olemme kärvistelleet huutavassa rahapulassa. Pulassa, joka pakkasten tullen taas konkretisoituu. Kas, kun vihreän siirtymän tuulimyllyissä on ideologinen vika. Ne eivät pyöri tarpeen niin vaatiessa. Olki- ja muut voimalat puolestaan ovat sopivasti epäkunnossa, kuten olettaa sopiikin.

  Vaara vaani myös ulkopolitiikassa. Linja hämärtyi. Jos nyt ylipäätään. Kekkonen ja Paasikivi ovat olleet historiaa jo hyvän aikaa. Onneksi Petteri pisti älämölölle lopun. Taviollekin kävi hyvin. Hän sai päällystakin, kertoi uutisen lukija ilon värinä äänessään. Oli selvästikin syvähyveellinen ihminen. Ajatteli varmaan tulevaa talvea, jolloin pakkanen paukkuu ja varat menevät ylevien arvojen edistämiseen, eikä jumalattomien nationalistien pohjattomiin kitoihin.

  Aivan ohi vaara ei ole. Oppositio syvässä moraalisessa närkästyksessään, tai krapulassaan, on puuhaamassa välikysymystä. Tarpeeton toimenpide sinänsä. Mutta jotakin on yritettävä, kun muuhun ei pysty. Kun Taviolle laitettiin päällystakki, niin kyllä oppositiolle voisi asettaa holhumiehen. 

  Holhumies on historiallinen suomalainen termi, joka viittaa erityisesti keskiajalla ja uuden ajan alussa käytössä olleeseen virkaan. Holhumies oli henkilö, joka toimi holhoustehtävissä, eli huolehti esimerkiksi alaikäisten, vajaavaltaisten tai muiden suojelun tarpeessa olevien henkilöiden omaisuudesta ja eduista. Holhumiehen tehtävänä oli valvoa holhottavan omaisuutta ja varmistaa, että sitä käytettiin holhottavan edun mukaisesti.

  Vaarat eivät lopu tähän. Bingin niin sanottu generaattori luuli kaiketi olevansa tekemisissä Richard Wagnerin kanssa, kun pyysin kuvaa valkyriasta. Yhteys Aatuun ilmeisesti tuotti huutavan äänen korpeen, kun tuli varoitus epäsopivasta sisällöstä. 

  Hulluus tarttuu. Näköjään jo tekoälyynkin, tai siihen, mitä siitä on jäljellä. Gemini on täysin aivokuollut, siltä on kadonnut muisti, tietopohjaa on kavennettu, ja siitä on tullut maailmanparantaja. Kehotin sitä menemään kotiinsa rauhoittumaan.

  Valkyriat ovat skandinaavisen mytologian hahmoja, jotka tunnetaan erityisesti kuolleiden soturien sielujen saattajina. Valkyriat valitsivat kaatuneiden sotureiden sieluja vieden heidät Valhallaan, Odinin hoviin, missä nämä soturit (einherjar) valmistautuvat Ragnarökiin, maailmanlopun taisteluun. Valhallassa soturit saavat elää ylellisyydessä, osallistua päivittäisiin taisteluihin ja juhliin, odottaen päivää, jolloin heidät kutsutaan viimeiseen suureen taisteluun.

  

  ---