Saimaanrannalta5.3.2010 klo 20:07 Kommentoi (0)
Hyvää perjantai-illanpuolta kaikille.
Nyt kun Vancouverin olympialaisten seuraamisen jälkimainingeista olen pikkuhiljaa selvinnyt ja arkirutiinitkin ovat palanneet normaaleiksi, niin kirjoitan seuraavassa hieman toisenlaisesta kisasta, jonka "lähtökuopat" on jo jokunen aika sitten kaivettu ja "startti" on tapahtunut.
Elinkeinoministeri Mauri Pekkarisen ilmoittautuminen Keskustapuolueen puheenjohtajakisaan pisti hyvin monien niin kepulaisten, kuin muidenkin "tupeet" pyörimään ylikierroksilla ja sai jopa Keminmaan kuuluisan muumionkin (tällä en tarkoita Paavoa) kirkkoherra Rungiuksen vuosisataiset luut hetkeksi aikaa kalisemaan kalmistossaan. Tämän "kepun terrieriksikin" nimitetyn "ikiliikkujan" ilmoitus sai suuren joukon ihmisiä miettimään tulevien Keskustapuolueen puheenjohtajavaalien juonikuvioita ja sitä millä tavalla kepun linja muuttuu, jos muuttuu kesäisen puoluekokouksen jälkeen.
Jossain määrin näyttää siltä, että Keskustapuolueessa on kyllästytty niin sanottuun "kaupunkilaisvihreyteen" ja oltaisiinkin palaamassa enemmänkin Alkiolaisille juurille, jossa musta multa tuoksuu ja Hankkijan lippikset istuvat tarkasti "tupeita" suojaamassa.
Elinkeinoministeriössä juonikuvio on mitä todennäköisimmin mietitty hyvinkin tarkoin, sekä "iltalypsyolympialaisten" ylivoimaisen kultamitalivoittaja Paavon, kuin myös "pekkaroinnin" nimelläkin tunnettujen poliittisten "lehmänkauppojen" ylitsekäymättömän maailmanmestari Maurin toimesta.Nämä ruisleivältä, kokkelipiimältä ja mustalta mullalta tuoksuvat, Alkiolaista agraarikulttuuria puolustavat poliittisten "lehmänkauppojen" kaksi mestarismiestä ovat päättäneet panna kertaheitolla stopin kepun "kaupunkilaisvihreydelle" ja lähteneet yhdessä tuumin puolivuotiselle "iltalypsännälle". Sekä Mauri, että Paavo haluavat koko kevätkauden kestävällä "iltalypsyoperaatiollaan" "lypsää" kepun "kaupunkilaisvihreät" naisehdokkaat tyystin kuiviksi ja johdattaa kepua takaisin sen alkuperäisille juurille "suon, kuokan ja heilimöitsevien ruishalmeiden keskelle".Â
Kuinka Maurin ja Paavon "täsmäisku", sekä "iltalypsyoperaatio" oman puolueensa sisällä "kaupunkivihreyttä" vastaan onnistuu ja kuinka kuiviin he ennättävät kepun naisehdokkaat "lypsää" jää nähtäväksi.
Joka tapauksessa Keskustapuolueen sisäinen poliittinen peli tulee tarjoamaan koko kevään ja alkukesän kestävän herkullisen näytelmän politiikkaa seuraaville ja siitä kiinnostuneille kansalaisille.
Iloista illanjatketta kaikille t. hanepappa.  Â
Â
Saimaanrannalta2.3.2010 klo 03:12 Kommentoi (0)
Hyvää tiistain aamupuolenyötä kaikille.
Olympialaiset Vancouverissa saatiin päätökseen ja palautuminen noin niinkuin normaaliin päiväjärjestykseen on meikäläisenkin osalta täydessä käynnissä.
Suomalaisten osalta kisat menivät etukäteisodotuksiin nähden lähes täydellisesti penkin alle ja joidenkin lajien osalta täydellisesti penkin alle. Suurimmat suomalaispettymykset koettiin miesten sekä perinteisillä, että vapailla hiihtomatkoilla, mäkihypyissä yhdistetyn-hiihdossa ja ampumahiihdossa.
 Ampumahiihtäjistämme muut kuin Kaisa Mäkäräinen eivät olisi ansainneet koko kyseistä kisamatkaa jo edeltävien näyttöjenkään perusteella ja Mäkäräinenkin suurella varauksella. "Ampumahiihtelijöillemme" matka Vancouveriin oli pelkkä "ensimmäisen luokan turistihiihtelymatka", jossa "hiihtelylenkkien" keralla sai vielä ampuakin "hehtaaripyssyillä" harakoille.Â
Miesten "murtomaahiihtelijämme" epäonnistuivat totaalisesti sekä perinteisen, että vapaan tyylin "hiihtelyissään" eikä heidän surkeuttaan yhtään auta se että kolme/neljästä keskeytti avausmatkansa "tukhoisuutheen ynhä muihin" syihin vedoten. Ainoastaan Imatran nuori Lari Lehtonen ansaitsee "synninpäästön" miesten "hiihtelijäjoukkueestamme".
Mäki"hyppelijämme" kuuluvat samaan kaartiin "miesmurtomaahiihtelijöidemme" kanssa, Janne Ahosta lukuunottamatta, joka on ainoa suomalainen kansainvälisen tason huippuhyppääjä tällä hetkellä ja nähtävästi vielä Sotshissakin neljän vuoden perästä. Mäki"hyppelijämme" pilasivat kauttaaltaan kisansa joko hyppypukutöpeksinnöillään, tai sillä että "hyppelijöidemme" kantti ei yksinkertaisesti kestä suorittamaan kahtaa hyvää hyppyä peräkkäin muilla kuin "kuningaskotka" Ahosella.
Suomalainen yhdistetyn hiihto koki täydellisen romahduksen näissä olympialaisissa. Ei siinä auta yhtään Hannu Mannisen neljäs sijakaan, sillä muut maat ovat menneet kirkkaasti Suomen ohitse tällä hetkellä ja saattaa olla niin että tuota rakoa on vaikea kuroa umpeen hyvin pienessä ajassa. Jos Manninen jatkaa, niin suomalaisilla saattaa joukkueena olla vielä mitalimahdollisuudet seuraavissa MM-kisoissa, mutta Jaakko Tallus voi jo aivan hyvin "tallustella" eläkehommiin tulevien suurkisojen osalta.
Vaikka kisat olivatkin suomalaisten osalta todella suuri pettymys, niin kyllä joukkoon mahtui myös muutamia loistaviakin suomalaissuorituksia, kuten Peetu Piiroisen hopeamitalli, naishiihtäjiemme viestipronssi, Aino Saarisen pronssimitali, sekä nais että miesleijoniemme upeat pronssimitalit jääkiekkoilussa.
Toivottavasti kisojen jälkipyykki pestäisiin mahdollisimman nopeasti ja käyttäen runsaasti valkaisuainetta, sillä mitä nopeammin se tehdään ja saadaan valmentautuminen oikeille urille, niin sitä nopeammin saatetaan nähdä laajempaa suomalaismenestystä tulevissa talviolympiakisoissa.
 Hyvää huomenta ja päivän jatkoa kaikille t. hanepappa.
Saimaanrannalta26.2.2010 klo 21:48 Kommentoi (0)
Hyvää ja erittäin jännittävää perjantai-iltaa.
Ensimmäiseksi kiitän kaikkia, jotka sekä lukevat että kommentoivat blogejani. Se tuottaa "papparaiselle" suurta tyydytystä.
Tämänkertaisen blogini kirjoittamisen alku viivästyi ja nyt on sitten jo kiire, sillä kisat jatkuvat koko ajan ja kaikki omat valmisteluni tämän illan suureen urheilu"klimaksiin" Suomi - Usa jääkiekkomatsiin ovat vielä suorittamatta. Noh eipä niitä nyt aivan hirveästi tarvitse tehdä, kunhan varaa "nitro"purkin ja muitakin "lääkkeitä" sen verran, ettei kerkeä "pökrätä" ennen kuin illan urheilutrilleri on ohitse.
Suomen "naarasleijonat" kynsivät Ruotsin "kotikisulit" vereslihalle naisten jääkiekon pronssiottelussa. Suomen naiset pitivät yllä myös maamme naishiihdon mainetta saavuttamalla pronssit viestinhiihdossa. Täytyy sanoa että naisemme ovat pitäneet Peetu Piiroisen ohella Suomea vielä jollakin tavalla talviurheilumaana näissä olympialaisissa. Toivottavasti "Aikku" Saarinen ja Kuitusen Pirjo saivat viestistä sellaisen sisulatauksen, että pystyvät näyttämään ne kuuluisat "närhen munat" Björgenillle ynnä muille naisten viimeisellä ja raastavalla hiihtomatkalla.
Suomen miesten osalta täytyy valitettavasti sanoa, että olen menettänyt uskoni heidän mahdollisuuksiinsa sijoittua muille, kuin niille kuuluisille "ynhä muilhe sijoihle" 50 -kilometrin hiihdossa. Vaikka suomalaiset miesten viestissä saavuttivatkin viidennen sijan, niin ei se millään tavoin kohentanut heidän saavutuksiaan näissä kisoissa. Jarmo Punkkisen toteamus suomalaismiesten hienosta hiihdosta viestissä on täysin käsittämätön, sillä on täysin väärä tapa verrata viestijoukkueen sijoitusta suomalaisten omiin sijoituksiin henkilökohtaisilla hiihtomatkoilla. Suomalaismiesten viestin viides sija on suoraa jatkumoa totaalisesti penkin alle menneiden henkilökohtaisten hiihtomatkojen "ynhä muilhe sijoihle". Näin se vain on, eikä siinä minkäälaiset selittelyt, eikä jossittelut yhtään auta.
Suomalaiset saivat suurta "nannaa", kun slovakimiehet tipauttivat Ruotsin miespuoliset "kotikisulit" niille kuuluisille "yhnä muihle sijoihle" jääkiekon puolivälierissä. Taisi Bengt-à ke Gustafsonille iskeä pahemman kerran dementia, kun ensin syytti Suomea tahallaan häviämisestä Ruotsille, ja sitten hävitytti joukkueensa tahallaan Slovakialle, ettei joutuisi välierissä Kanadaa kohtaamaan heh hee. Toivotaan nyt kuitenkin myös Ruotsille toipumista ennen Sotshin olympialaisia, jos ei muuten, niin antamalla heille vaikka olympiarenkaitten väriset ringetterenkaat palkinnoiksi näistä kisoista.
Hyvää ja jännittävää jääkiekkoiltaa kaikille kiekkoilun ystäville, ja kaikille muillekin hyvää ja iloista illan jatketta t. hanepappa.
Ps. Enpä tarvinnut "nitroja" muuhun kuin harmitukseen Suomi - Usa pelin aikana ja sen jälkeen.Â
  Â
Saimaanrannalta24.2.2010 klo 19:52 Kommentoi (0)
Hyvää keskiviikkoiltaa kaikille.
Pahalta tuntuu, tosi pahalta tuntuu ja on tuntunut seurata suomalaisurheilijoiden, etenkin miesten nollasuorituksia niin sanoituissa pohjoismaisissa hiihtolajeissa ampumahiihdosta puhumattakaan Vacouverin olympialaisissa. Ei "aota vaekka yrittäis olla kuinka viäräleukanen savolaene humoristi hyvväänsä", näitä kisoja seuratessa.
Perinteisen ja vapaan hiihdot, yhdistetty, iso ja pieni mäki, sekä ampumahiihto kokonaisuudessaan ovat menneet syvälle metsään, eikä ainostaan metsään vaan syvälle, tosi syvälle perimmäisten aarnimetsien synkkyyteen, jossa ei valonsädettäkään ole havaittavissa.
Oli karmeaa katsottavaa yhdistetyn hiihdon joukkuekilpailun jälkeinen haastattelu, jossa Jaakko Tallus toi esille lähes koko yhdistetyn hiihtomme surkean suorittamisen tason, tähän mennessä suoritetuissa lajeissa. "Talluksen Jaska" "mulkoili" koko haastattelunsa ajan monojaan, nostamatta päätään ja mutisi joillakin "kurkkuäänteillä" käsittämätöntä "liturgiaa" tai "mantraa" huonosta hiihdostaan kyseisessä kilpailussa. Tosiasiassa Tallus "tallusteli", siis HUOM! "tallusteli" oman osuutensa ja samalla koko joukkueen "ynhä muilhe sijoihle" täysin pannukakuksi menneellä nollasuorittamisellaan, josta ei ollut enää minkäänlaista mahdollisuutta nousta kamppailemaan mitalisijoista. Tallus olisi saman tien suoraan voinut "tallustella" häpeämään, eikä tulla suoraan lähetykseen kaikkien urheilusta pitävien ihmisten silmien eteen katselemaan monojensa peittämiä ukko, sun muita varpaitaan.
Tuo Talluksen varpaittensa katselu ja "mutinointi" toi isomminkin esille suomalasurheilijoiden alistuneisuuden. lähes "luuseroinnin" näissä olympiakisoissa. Ei urheilijoita tietenkään voi kaikista epäonnistumista syyttää, vaan kyllä valmentajien, sekä myös valmennusjohdon on kannettava vastuunsa täysin penkin alle menneistä suorituksista.
 Jos urheilijat, sekä heidän valmentajansa, että heidän valmennusjohtonsa pitävät tärkeämpinä esimerkiksi hiihdonTour de Skin ja muiden lajien maailmancupien osakilpailuiden tuomia rahapalkintoja sekä medianäkyvyyttä, kuin menestymistä huipputasolla ja sijoittumista muille kuin "yhnä muilhe sijoihle" niin urheilijoille kuin meille penkkiurheilijoillekkin kaikkein tärkeimmissä kisoissa, eli neljän vuoden välein järjestettävissä olympiakisoissa, niin suotakoon heille silloin se mahdollisuus, mutta kuitenkin siten että me veronmaksajina emme joudu heidän valmentautumistaan näiden rahapalkintojen saavuttamisen eteen kustantamaan.
Toivotaan vieläkin sitä toista mitalia Suomelle t. hanepappa.  Â
Saimaanrannalta21.2.2010 klo 18:52 Kommentoi (1)
Pyryistä sunnuntai-iltaa kaikille.
Hoh hoijaa olihan karmaisevaa katseltavaa lauantaina ja tänään aamuyöllä suomalais"miesten" räpellys Vancouverissa.
Ensimmäiseksi täytyy sanoa, tosin sensuroiden, että harmittaa ja vietävästi. Sekä urheilusta pitävänä, että myöskin veronmaksajana ja siltä osin myöskin urheilua tukevana ei voi kuin suuresti ihmetellä sitä, että sekä pikku-mäen, samoin kuin  ison-mäen kilpailuissa yksi suomalainen diskataan kisasta liian suuren hyppypuvun vuoksi. Täytyy sanoa että kyseiset mäki"miehet" ovat joko täysiä typeryksiä siis tyhmiä, tai aivan välinpitämättömiä sekä joukketovereitaan, että sitä suurta urheilusta pitävää ihmismäärää kohtaan joka Suomessakin näitä olympialaisia ja heidänkin edesottamuksiaan seuraavat.
Toiseksi miesten yhdistelmähiihdossa suomalaiset "mies"hiihtäjät 75%:sti eli kolme hiihtäjää neljästä keskeyttivät HUOM!!!! keskeyttivät kilpailunsa. Täysin ala-arvoista suorittamista heiltä, jos kerta kunto ei riitä parempaan, niin olisivat edes hiihtäneet matkan maaliin saakka, niin kuin muuan pitkä ja partainen mies Kurikasta aikoinaan teki. Aivan turhaa on "jänkhäjoonas" Jauhojärven selitykset "tukhoisuudesta" tai "ynhä muilhe sijoihle" sijoittumisesta, kun kerran kyseisen "joohnaan" kyvyt eivät riitä muille kuin "ynhä muilhe sijoilhe" sijoittumiseen. Turhaa on ollut Jauhojärven "leukhojen"pieksäntä ja "turphansa"soittaminen ja uhoaminen olympiamitalista jotkut Rukan "piirikunnalliset" voitettuaan, joiden jälkeen tämä kyseinen "joohnas" on uskotellut itselleen ja luullut samalla olevansa maailman ehdottomaan hiihtoelittiin kuuluva hiihtäjä. Toivottavasti näiden kyseisten "miesten" valmentautumiseen annetut määrärahat laitetaan katkolle ja uusia ei ainakaan eräille heistä myönnetä.
Kolmanneksi suomalaiset ampumahiihtäjät. On todella "ihastuttavaa" kuunnella selostusta, jossa Yle:n selostaja hehkuttaa suomalaisen ampumahiihtäjän sijoittumista, jos sijoittuu viimeiselle maailmancupin eli kolmanneksikymmenenneksi pistesijalle olympiakisoissa. Sietäisi Ylenkin suhtautuvan kriittisesti tämänkaltaisia hehkutuksia kohtaan, joita vielä siivittää jossittelun,sekä ampumahiihdon maailmanmestari "asiantuntijana" toimiva Heikki Ikola jonka jossittelusta seuraavaksi pieni esimerkki, tosin himpun kärjistettynä. Jos suomalainen ampujahiihtäjä olisi ampunut kaikki ohiammutut laukauksensa tauluun, niin hän olisi sijoittunut hienosti sijoille 20-30, tai jos hän olisi hiihtänyt 4-5 minuuttia nopeammin nolla-ammunnan suoritettuaan olisi hän voinut sijoittua, jopa kymmenen parhaan sakkiin jos jos jos vaikka vielä toiset olisivat ampuneet kaikki laukauksensa ohi, tai jos jos jos vaikka vielä hiitäneetkin suomalaista hitaammin. Hoh hoijaa suomalaisten ampumahiihtäjien lähettäminen Vancouveriin oli jo alunalkaenkin täysin vailla mitään realismia. Toive siitä, että Mäkäräinen hyvän päivän, sekä sihdin eli tähtäyksen samoin kuin hiihtovauhdinkin osuttua kohdalle voisi sijoittua piste, jopa mitalisijalle ei missään määrin tue noin suuren mies ja naismäärän lähettämistä kyseiseen lajiin. Aivan hyvin tuo porukka olisi voinut hiihdellä lenkkejään ja ammuskella harakoille täällä Suomessakin, eikä verovaroin kustantaa heidän matkaansa heidän tasolleen aivan liian korkeatasoisiin kisoihin.
Kaiken kaikkiaan Suomessa on laajan keskustelun paikka näiden olympialaisten jälkeen, mihin urheilulajeihin ja keille yksittäisille urheilijoille valmennusmäärärahoja myönnetään, sillä on aivan turhaa lähettää olympialaisiin urheilijoita, jotka sekä keskeyttävät ilman loukkaantumista kisansa, pilaavat kisansa typeryytensä takia, taikka eivät yksinkertaisesti ole tarpeeksi tasokkaita urheilijoita kamppailemaan tasavertaisesti huippusijoituksista muiden maailman huippujen seurassa.
Hyvää illan jatketta ja toivotaan kuitenkin, että Suomi sen toisenkin mitalin näistä kisoista tulisi  saamaan t. hanepappa  Â
Saimaanrannalta18.2.2010 klo 17:07 Kommentoi (0)
Aurinkoista keskiviikkoiltaa kaikille.
Tämänkertaisessa blogissani kirjoitan Suomen "mamu"politiikasta. Ensimmäiseksi haluan tuoda tuoda esille sen asian, että en ole maahanmuuttoa enkä maahanmuuttajia vastaan, jos heitä koskevat sama lainsäädäntö ja pelisäännöt jotka koskevat kaikkia Suomen kansalaisia. Tällä tarkoitan sitä, että heidän tulee myös osaltansa kantaa yhteiskuntavastuunsa tekemällä työtä ja maksamalla veronsa Suomeen, eikä käyttämällä onnettoman lainsäädäntömme, joka tosin on omien päättäjiemme aikaansaama, suomia porsaanreikiä hyödyttämättä millään tavoin suomalaista yhteiskuntaa ja kasvattamalla vain jokaisen Suomen kansalaisen verorasitusta.
Maanantainen MOT-ohjelma toi kaiken kansan nähtäville erään suomalaisen yhteiskunnan suuren epäoikeudenmukaisuuden omia kansalaisiaan kohtaan verrattuna tänne saapuviin maahanmuuttajiin.
 Onhan se täysin käsittämätöntä että meidän omilta koko ikänsä Suomen eteen töitä tehneiltä, tänne veronsa maksaneilta ja tätä maata henkensä uhalla puolustaneilta vanhuksilta leikataan jopa vaippojen määristä, kun saman aikaisesti meille lomalle saapuneet "mamut" nauttivat useamman tuhannen euron kuukautista meidän jokaisen Suomen kansalaisen veroillamme kustantamaa "lomarahaa" täysin vastikkeettomasti.
 Täytyy sanoa että Suomen valtion maahanmuuttopolitiikka on mennyt ja lujaa vauhtia lepikkoon. Se tulee vaikuttamaan myös Suomessa työtään tekevien, täällä itsensä, perheensä ja myöskin lukuisia suomalaisia työllistäneiden ulkomaalaisten, joista osa Suomen kansalaisia asemaan, sillä tämän "mamu", tai sanoisinko "mamoilu"-politiikan seurauksena äärioikeistolaisuus, rasismi ja muukalaisviha yhä enenevässä määrin nostavat päätään Suomessa. Täytyy ihmetellä sekä kokoomusta, että keskustaa, jotka eivät näköjään pysty tai eivät sitten haluakaan muuttaa tätä "puna-vihreää-leppäkerttu-mössö-mössö-politiikkaa" joka luo ja on luonut jo kantavan alustan äärioikeistolaisille ja muukalaisvihamielisille liikkeille Suomessa.
Näinä aikoina jolloin työttömyys on suurta ja irtisanomiset, sekä lomauttamiset arkipäivän todellisuutta tulee ensisijaisesti turvata omien kansalaistemme toimeentulo, eikä uhrata veromarkkojamme esimerkiksi tänne saapuvien maahanmuuttajien lomien kustannusten rahoittamiseen. Valtion joka pitää hyvää huolta omista kansalaisistaan ensimmäisenä tunnusmerkkinä on se kuinka hyvin se pystyy pitämään huolta kaikkein vähäosisimmasta kansanosastaan ja tämän periaatteen on Suomi näköjään tämän "puna-vihreä-leppäkerrtu-mössö-mössö-mamu-mamoilu"politiikan seurauksena hyljännyt.Â
Kaikesta huolimatta kaikille hyvää keskiviikkoillan jatketta t. hanepappa.Â
 Â
Saimaanrannalta16.2.2010 klo 18:30 Kommentoi (0)
Hyvää tiistai-illan alkupuolta kaikille.
Muutama tunti sitten tuli nämä "räpsyttimet" avattua ja kömmittyä pystyasentoon tuolta omalta "asento" paikaltaan.
Jos joutuivat Vancouverin olympialaisissa urheilevat urheilijat totuttelemaan aikaeroon, niin kyllä joutuvat heidän suorituksiaan täällä päin "mualimoo" seuraavat penkkiurheilijatkin muuttamaan totaalisesti vuorokausirytmiään, mikäli aikovat lähetykset suorina seurata. Eihän nuo lähetysajat tietenkään kaikille työssäkäyville urheilunystäville millään sovi, mutta meille jotka jo jossain määrin olemme kaikista aktiivisimman työelämän taaksemme jättäneitä lähetysten seuranta vaatii unirytmin uudelleen muokkaamisen.
Suomalaismenestyksestä ei vielä mitalien valossa olla saatu hehkutella, vaikka pari kertaa on jo läheltä liipannutkin. Janne Ahosen puolesta harmittaa vietävästi taasen se neljäs sija. Olisi jo tälle eräälle kaikkien aikojen loistavimmista mäkimiehistä ja hienolle persoonalle henkilökohtaisen olympiamitalin suonut, mutta minkäs sille tekee jos sillä hetkellä maailmasta löytyy kolme parempaa mäkihyppääjää. Toivotaan että ison mäen kilpailussa Jannelle "natsaa" ja kunnolla.
Tähän aamuun noin kello kuuteen saakka seurasin miesten 500 metrin pikaluistelua, jossa Mika Poutalalle oli sysätty huomattavia menestyspaineita. Loistavasti "räppäri" Poutala ensimmäisen viisisatasensa luistelikin ja johti kisaa. Sitten oli taasen sen kuuluisan jäädytyskoneen aika tuoda itsensä suorassa lähetyksessä esille. Kone "lirautti" alleen ja niinpä kisa venyi ja venyi ennen kuin jää saatiin luisteltavaan kuntoon. Toiselle viisisataselle lähtiessään Poutalan Mikalla oli huippusaumat olympiakultaan, tai ainakin himmeämpiin mitaleihin. Loistavasti "räppäri" starttasikin, mutta sitten tuli kaksi horjahdusta ja ne ovat lähes kuolemaan verrattavat tekijät tässä äärimmäisen herkässä urheilulajissa, jossa on kyse sadas - ja tuhanneosasekunneista. Nuo toisessa luistelussa tapahtuneet  horjahdukset veivät Mika Poutalalta jo lähes varman olympiakullan ja siinä samalla myöskin muut mitalit 500 metrin luistelussa ja hän sijoittui hienosti viidenneksi. Kyllä se täällä telkun ääressä tuo "metalin" menetys pisti äijän leukaperät auki kuin lammen ahvenella ja tulihan siinä kurkunperältä julistettua myös hyvin ärrävoimaista korinaa muutaman lauseen ajan.
 Urheilijoiden seksikäs pukeutuminen näyttää saavuttaneen näissä kisoissa uuden ulottuvuuden, sillä sekä japanilaismiehet, että naiset ovat pikaluisteluissa sonnustautuneet läpikuultaviin luisteluasuihin, jotka paljastavat myös heidän string-tyyppiset alusasunsa. Kovin paljoa pitemmälle urheiluasuissa ei voida enää mennä, jottei urheilun merkitys tyystin unohtuisi nyt jo muutenkin runsaan kaupallisuuden kustannuksella.
Hyviä kisaseurantoja teille jotka niitä seuraatte ja muille myös hyvää illajatkoa t. hanepappa.   Â
Saimaanrannalta12.2.2010 klo 15:08 Kommentoi (0)
Hyvää alkavaa viikonloppua.
Eilen torstaipäivänä, tai paremminkin torstaiaamuna heiman seitsemän jälkeen tämä "papparainen" jälleen kerran nyt jo viidennennenkymmenennenseitsemännen "syntyi uudelleen". Eli sattui olemaan se päivä vuodesta jolloin vuonna 1953 putkahdin punaposkisena, mustahiuksisena ja ylen ryppyisenä ihmettelemään mitä kaikkea se tuleva taapertaminen tällä pallolla mahtaakaan tuoda tullessaan.
Yhdentenätoista helmikuuta 1953 oli ollut myös niin kuin eilenkin kirpakan oloinen pakkaspäivä, tosin enhän minä siitä vielä mitään tajunnut äitini hellässä huomassa synnytyssairaalassa ollessani. Monen moista sattumaa sitä on oman elämänikin varrella tapahtunut. Joskus on mennyt paremmin joskus taasen ei läheskään niin hyvin, mutta jollakin tavalla sitä on aina tullut "tallusteltua" tantereita aina tähän päivään saakka.
Eilistä synttäripäivääni piti alunperin "juhlistaa" ystävien kesken kortinpeluun ja blinien syönnin myötä. Mutta niinhän siinä sitten kävi, niin kuin niin useasti meille täällä käy. Ystävieni tuttavapiiristä tuoni oli korjannut satoaan ja niinpä he eivät pystynet osallistumaan iltaan. Niinpä sitten aito ja hyvä ystäväni tarjosi minulle tykönään maittavan, niin mätiä kuin muitakin herkkuja sisältäneen niin sanotun pitemmän puoleisen luonaan hyvän viinin ja parin terävän kera. Siinä se aika kului syöden ja viintä nauttien, sekä tarinaa kaiken maailman asioista iskien, niin että oli jo iltamyöhä ennen kuin asunnolleni saavuin. Suurkiitokset sinulle ystävä hyvä maukkaista tarjoamuksistasi ja vaivannäöstäsi vuokseni.
Jokaisella tulisi olla aidosti hyviä ystäviä. Toisilla heitä saattaa olla isokin määrä toiset taasen ovat tyytyväisiä omatessaan yhdenkin aidosti hyvän ystävän. Aito ystävyys ei tunne ihonväriä, ei ikärajaa, eikä ihmisten erilaista sosiaalista taustaa tai asemaa. Hyviin ystäviin voi luottaa, hyvät ystävät välittävät ja hyvien aitojen ystävien joukossa viihtyy ja heidän seurassaan on aidosti kivaa olla. Hyvää ystävänpäivää ja viikonloppua kaikille niin tutuille kuin tuntemattomillekkin ystäville t. hanepappa.        Â
Saimaanrannalta9.2.2010 klo 21:59 Kommentoi (0)
Hyvää tiistai-lltaa.
Aika kuluu, samoin kuin me ihmisetkin ajan saaton virrassa. Meilla Suomessa eräs aikakausi tuossa virrassa päättyi reilu vuosi sitten 1.1.2009. Viimeinen 1800-luvulla syntynyt suomalainen Aarne "Arska" Arvonen, katupoika Kalliosta, kuten "Arska" Arvonen elinaikanaan itsestään totesi, nukkui 111-vuotiaana ajasta ikuisuuteen ja samalla hän siirtyi myöskin ikuisiksi ajoiksi historian kirjoitukseen Suomessa.
Vähäinen on tänä päivänä jo niidenkin suomalaisten määrä, jotka ovat syntyneet 1900-luvun kahtena ensimmäisenä vuosikymmenenä ja vielä vähäisempi on niiden henkilöiden määrä, jotka vielä muistavat omia kokemuksiaan sekä autonomisen Suomen viimeisistä, että itsenäisyytemme muutamasta ensimmäisestä vuodesta. Kuitenkin heitä näitä hopeanharmaahapsisia kunniakansalaisiamme vielä joitakin joukossamme elää ja nyt alkavat olla viimeiset vuodet tallentaa heidän omakohtaisia kokemuksiaan lapsuutensa ajan vuosista, sekä niitä seuranneista vuosikymmenistä. Se tietomäärä joka heilla on, on ensiarvoisen tärkeää ensinnäkin heidän omille lapsilleen ja lapsenlapsilleen jo useamman sukupolven ajalta, sekä laajemmaltikin autonomiamme ajan viimeisten vuosien, ja niitä seuranneiden vuosikymmenten elämänmenon historiankirjoitukseen Suomessa.
Meillä ei myöskään elä keskuudessamme enää kovinkan suurilukuista joukkoa talvisodassamme Suomen itsenäisyyden taanneita rintamalla taistelleita veteraanejamme, samoin ei myöskään heidän rinnallaan pyyteettömästi uurastaneita lottijammekaan, unohtamatta myöskään heitä kaikkia naisia, sekä miehiä jotka työskentelivät uupumattomasti kotirintamalla, sekä lasten, vanhusten että rintamalla taistelleiden hyväksi. Heillä kaikilla on muistoja talvisodan ajoista, joko rintama taikka sitten kotirintama olosuhteissa. Nämä muistelut ovat myös erittäin tärkeitä tallentaa sekä meille, että tuleville sukupolville, sillä nämä asiat jos mitkä sekä yhdistävät kansakuntaa, että syventävät identiteettiämme. Vaikka sodistamme ja niitä seuranneista vuosikymmenistä onkin jo runsaasti kirjoitettua materiaalia, niin paljon on vielä kirjoittamatontakin. Kaikki joilla vielä on näitä Suomen kovimmat ajat kokeneita hopeanharmaahiuksisia seniorikansalaisia keskuudessaan, niin tallentakaa heidän muistonsa ylös, sillä niistä ei ole muuta kuin hyötyä tuleville sukupolville.
Kynät, kamerat ja sanelukoneet kovaan käyttöön t. hanepappa. Â
Saimaanrannalta6.2.2010 klo 22:08 Kommentoi (0)
Hyvää launtai-iltaa kaikille.
Savonlinnassa on kolme suurta ja lukemattomia pienempiä asioita jotka puhuttavat niin savonlinnalaisia, kuin osa niistä laajempaakin yleisöä Suomen-niemellä.
Tällä kertaa en kirjoita norpasta, enkä ohikulkutiestä vai rinnakkaisväyläkö se nyt oli?, vaan Savonlinnan vanhankaupungin alueella olevasta Nälkälinnanmäestä, jolla vielä tänä päivänä sijaitsee Savonlinnan kaupunginkirjasto.
Savonlinna saa uuden uutukaisen kirjastorakennuksen ja vanha kirjasto on siltä osin "elämänsä elänyt". Vanha kirjastorakennus on suunniteltu purettavaksi ja Nälkälinnanmäki rakennettavaksi yksityiseen loma-asunto-käyttöön. Jos ja luultavasti kun vanha kirjasto puretaan, niin Stop- tykkänään!!! arvoisat Savonlinnan päättäjät suunnitelmille mäen yksityiseen loma-asunto-käyttöön rakentamiselle. Nälkälinnanmäki omaa huomattavia niin sota -kuin kulttuurihistoriallisiakin arvoja. Se liittyy kiinteästi Savonlinnan, Olavinlinnan ja koko Suomenkin historiaan. Nälkälinnanmäki on toiminut niin Savonlinnan, kuin Olavinlinnan valloittaneiden tai sitä yrittäneiden sotajoukkojen leiri ja tykistöpattereiden asemapaikkana. Ison vihan aikana venäläiset piirittivät Olavinlinnaa lähes puolitoista kuukautta pitäen Nälkälinnanmäkeä sotajoukkojensa leiriytymispaikkana. 29.7.1714 Olavinlinnan puolustajat joutuivat antamaan periksi venäläisten raskaalle tykistötulelle ja antautuivat ylivoiman edessä. Kustaa III:s yritti Olavinlinnan valloitusta hänen mukaansa nimetyssä sodassa jota käytiin vuosina 1788 - 1790. Kustaa III:n joukkoihin kuulunut legendaarinen Savon Prikaati valloittikin Savonlinnan, mutta vaikka heillä oli tykistöpatterit sijoittettuna Nälkälinnanmäelle, niin he eivät onnistuneet runsaasta tykkitulesta huolimatta valloittamaan vankkojen muurien suojassa ollutta Olavinlinnaa.
Jo näistäkin kahdesta ja monesta muustakin asiasta johtuen Nälkälinnanmäki ei sovellu suunniteltuun loma-asunto-rakentamiseen, vaan siitä on suunniteltava mäen historiallisia arvoja kunnioittava matkailukohde. Mäki sijaitsee "paraatipaikalla" Savonlinnassa. Sinne soveltuu vallan mainiosti näkötorni ravintoloineen. Mäellä sopisi olevan myös Savonlinnassa vuosikymmenien, jopa vuosisatojenkin ajan päättäjien toimesta lähes unohdetun kaupunkimme perustajan Pietari Brahen patsaan. Â
Pitkässä juoksussa Nälkälinnanmäen kaikelle yleisölle avoin matkailukäyttö tuottaa ja palkitsee Savonlinnaa ja täällä asuvia huomattavastikin enemmän kuin kaupunkimme paraatipaikalle nyt suunnitelmissa oleva suljettu yksityinen loma-asunto-rakentaminen.
Iloista illanjatketta t. hanepappa
Â
Älypää tiedottaa
Älypää toivottaa hyvää juhannusta kaikille pelaajille!
19.6.2025
Juhannustaiat, sauna, kokko, tanssit, hyvä ruoka ja yötön yö, tämä kaikki on taas täällä - unohtamatta tietenkään Älypään Juhannus-visaa!
Kaunista ja oikein hyvää juhannusta Älypään pelaajille!Tällä viikolla selviää, miten Erika Vikman ja KAJ pärjäävät Euroviisuissa!
13.5.2025
Viisuihin voi virittäytyä vaikkapa pelaamalla Älypään Viisut-visaa, josta löytyy euroviisutunnelmaa aina viisujen alkutaipaleelta tähän päivään asti. Hauskaa euroviisuviikkoa Älypään pelaajille!
Käy kokeilemassa Älypään viisuvisaa!Pääsiäinen on taas täällä, samoin Älypään Pääsiäisvisa!
17.4.2025
Oikein hyvää mämmin, suklaamunien ja tietovisojen täyteistä pääsiäisaikaa Älypään pelaajille!
Käy kokeilemassa Älypään pääsiäisvisaa!