Blogi - hanepappa - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Saimaanrannalta

Blogi aloitettu: 2.3.2009
Blogimerkintöjä: 80 kpl
Avainsanat: Saimaa, norppa, kuutti, ilmastonmuutos kpl

• Saimaanrannalta6.1.2010 klo 20:48  Kommentoi (0)

  Hyvää Loppiaisiltaa kaikille. Joulun ajan juhlinta se saa tänään päätöksensä, tosin pakanoillahan se jatkuu vielä Nuutinpäivään asti, jolloin paha nuutti heitetään asunnosta raikkaaseen talvi-ilmaan. Kovan uurastuksen, tietsikan ohjelmiston uusimisen ym. ym. tuloksena sain tänään vihdoin viimein tehdyksi uuden ennätykseni luontovisassa ja samalla tulin ylittäneeksi jo toivottomalta tuntuneen 18000 pisteen rajapyykin. Tuntuu tosi loistavalta pinnamäärältä, kun ottaa huomioon dementian tasoni.

  Palataanpa sitten jatkokertomukseen viimesyksyn ja vuoden loppupuolen tapahtumista. Savonlinnaan ruvettiin loppusyksystä tekemään valituksista ja kaikenmaailman pulinoista huolimatta rinnakkaisväylää. Se on tälle kaupungille todella hyvä ja ensiarvoisen tärkeä asia. Kyrönsalmen virran ylitse vanhan maantiesillan viereen ruvettiin rakentamaan uuden uutukaista siltaa ja kaupungin itäpuolen tietyöt ovat täydessä vauhdissa. Matkustaja satama on täydellisen kunnostuksen alla laiturirakenteiden yms. osalta. Samoin kauppatorille tulee ennen ensi kesän varsinaista turistikautta kiinteät kahvilarakennukset?. Sataman seutu, sekä kauppatori "uusivat kasvonsa" perusteellisesti. Uusituissa torikahviloissa on sitten mukavaa poiketa parantamassa maailmaa, sekä tuttujen, että ei aivan niin tuttujenkaan kanssa. Sieltä sitä sitten on mukava katsella torin ja sataman alueen vilskettä kaffeeta juoden ja lörtsyä pureskellen. Tervetuloa kesällä katsomomaan, kuinka Savonlinna siltä osin on kasvonsa kohottanut.

  Marraskuun alussa papparainen muutti hieman parempaan paikkaan asua. Nyt ei haittaa pöly, ei melu, eikä pakokaasut ja on hieno järvinäköala. Muuttoni jälkeen päätin, että en enää koskaan muuta kirjoja paikasta toiseen, sillä nyt tulin kantaneeksi vajaat seitsemänkymmentä laatikollista pelkkiä kirjojani neljänteen kerrokseen huh huh ja vielä kerran huh. Laskin noustujen portaiden määrän ja hämmästyksekseni huomasin, että olin tuossa muuttotuohussa tepastellut Mount Everestin huipulle, ja jonkun myös sieltä alaspäin. Pitäisiköhän ottaa Gustafssonin Veikkaan yhteyttä ja ruveta suunnittelemaan vuorikiipeilyreissua heh hee, vaikka Veikka ei taida enää kiipeillä ainakaan kovin aktiivisesti. Pari viikkoa muuton jälkeen rupesin tuntemaan väsymystä ja ajattelin olisiko "vuoristosairaus" iskenyt, mutta ei se sitä ollut, vaan rosa rugosa tai joku muu ruusu joka iski oikean jalkani pohkeeseen. Olihan tosi kivulias kukkanen tuo ruusu, sillä kävely oli tosi vaikeaa ja kuumettakin se nosti. Kului noin neljä päivää aika lailla unen horteessa, sitten oli jo pikku pakko lähteä apua etsimään ja siltä reissulta palasin kun olin ollut neljä vuorokautta tiputuksessa paikallisessa keskus-sairaalassa. Noh nyt on kukka kuihtunut ja asuntokin on saanut miltei lopullisen asunsa. Hauskaa illan jatketta kaikille ja lumisia talvipäiviä t. hanepappa. 

   

  ---

• Saimaanrannalta4.1.2010 klo 21:19  Kommentoi (0)

  Tästä onkin mennyt aikaa, kun viimeksi olen tätä blogiani rustaillut. Viime Juhannukselta olin elokuun alkuun itselleni tuiki vieraassa työympäristössä, tosin eihän se niin työltäkään tuntunut mutta hauskaa oli. Eräs tuttu ravintoloitsija pyysi minua karaokejuontajaksi kesäravintolaansa. Koskaan aikaisemmin en ollut, ollut moisessa puuhassa. Siitä se sitten parin tunnin teknisen opastuksen myötä lähti pikkuhiljaa sujumaan. Laitteet olivat mekaaniset, joten ruuhkaisimpina iltoina joutui levyjä vaihtamaan tosi tiiviiseen tahtiin. Mutta olipa siinä myös luppoaikoja ja useampia päiviä viikossa, jolloin ei ihmisiä laulatettu. Pari päivää viikossa toimin myös tarjoilijan ominaisuudessa, sekä lihaskäyttöisenä tiskikoneena, joka olikin tosi kehittävää puuhastelua. Yhtään kertaa en onnistunut pizzalautasta kippaamaan asiakkaan syliin, mutta pari kertaa sattui, että lautanen lätsähti pizza edellä pöydän kannelle. Eipä siinä muuta, kun raivata pöytä puhtaaksi ja uusi Italianeväs asiakkaalle. Hyvin asiallisesti ihmiset suhtautuivat, eikä tarikka saanut moitteita, eikä pizzan jätteitä päin näköelimiään. Tässä tämä blogin tynkä tällä kertaa. Seuraavissa kertaan hieman viime syksyn ja loppuvuoden tapahtumia. Hyvää ja onnekasta vuotta jokaiselle t. hanepappa.

  ---

• Saimaanrannalta27.5.2009 klo 08:02  Kommentoi (0)

  Hyvää keskiviikkoa täältä Savonlinnan puolesta. Päivä "valkeni" täällä päin aikamoisen tummana ja pilvisenä. Saas nähdä olisiko pikku sateen vuoro tänään? Päivähän tuon näyttää mitä tuleman pitää.
    Tänään lupasin vastauksen viime blogissa esittämääni kysymykseen, joka kuului näin: - Kuinka kahdesta kananmunasta voi saada kolme paistettua kananmunaa? - Kaikki vastanneet olivat vastanneet oikein. Näin ollen päädyin ratkaisuun, jossa tarjoan kaikille oikein vastanneille "lörtsykaffeet" Savonlinnan torin maisemissa kunhan ehtivät tänne kiireiltään poikkeamaan. Niin ja sitten se oikea vastaus: - Toisessa kananmunassa täytyy olla kaksi keltuaista, jotta kahdesta munasta voisi saada kolme paistettua kananmunaa aikaiseksi.- En tiedä kuinka yleistä tällainen "tipujen""kaksoisraskaus" on, mutta ensinmäisen kerran minun kohdalleni moinen muna sattui.
    Eilen kuulin surullisen uutisen koskien saimaannorppaa. Ensinmäinen tämän vuotisista kuuteista oli löydetty hukkuneena kalaverkkoon. Tapaus oli sattunut verkkokalastusrajoitusalueiden ulkopuolisella vesialueella. Tämä kaikessa yksinkertaisuudessaan merkitsee sitä, että jos kuuttien hukkumiskuolemat kalanverkkoihin aiotaan estää, niin se vaatii totaalikieltoa verkkokalastukeselle koko Saimaan vesialueella maaliskuusta - kesäkuun loppuun asti. Sillä eivät emohylkeet, samoin kuin kuutitkaan vähääkään välitä meidän ihmisten kartoille piirtämistä suojelu ym.alueista, vaan ne uiskentelevat juuri sinne minne itse haluavat.
    Ortodoksisessa kirkossa otettiin mittaa kirkon vanhojen kanonisten sääntöjen tulkinnasta 2000 -luvun pyörteissä. Kiista koski pastori Mitro Revon oikeutta toimia pappina ja käyttää papin tunnuksia EU -vaalikampanjointinsa aikana. Tiistaina piispainkokous päätyi luvuin 2-1 epäämään Revon toimimisen pastorina hänen EU -parlamenttiehdokkuutensa ja mahdollisen jäsenyytensä aikana. Ortodoksikirkko toimi asiassa täysin oikein ja ainolla oikealla tavalla epäämällä Isä Mitrolta oikeuden toimia pappisvirassa silloin, kun hän osallistuu poliittiseen toimintaan. Ei se, että jotkut kirkolliset lait tai asetukset ovat vuosisatoja vanhoja tee niistä huonoja, vaan tuntuupa lähes siltä että nuo vanhat lait ja asetukset estävät ortodoksikirkkoa maallistumasta samoin, kuin on käynyt Luterilaisen kirkon. Tuossa kyseisessä Mitro Revon tapauksessa kirkko onnistui vanhalla säännöstöllään kumoamaan Revon pyrkimykset ratsastaa pappeudella poliittisissa, sekä ei myöskään aivan vähän narsistisissa pyrkimyksissään ja näin ollen säilytti arvovaltansa omiin vanhoihin asetuksiinsa nojaten. Hauskaa päivänjatkoa t. hanepappa. 

  ---

• Saimaanrannalta25.5.2009 klo 08:34  Kommentoi (0)

  Hyvää maanantain huomenta ja alkavaa viikkoa kaikille. Ajattelin näin aamutuimaan hieman kirjoittaa, kun tuntuu kohtuullisen hyvin levänneeltä tämä maallinen tomumajani.
    Tuossa puolitoistatuntia sitten herättyäni valmistin itselleni pikkupurtavaa aamiaiseksi. "Purtava" käsitti pari palasta ruisleipää, kaksi tomattia, kurkkua, kaksi ei kun kolme paistettua kananmunaa, appelsiinimehua ja runsaasti kahvia. Tuossa kun kirjoitin - kaksi ei kun kolme paistettua kananmunaa , niin esitän samalla kysymyksen.- Kuinka kahdesta kananmunasta voi saada kolme paistettua  kananmunaa? - Oikean vastauksen annan seuraavassa blogissani keskiviikkona 27.5. Kannattaa vastata kysymykseen, sillä hanepappa lupaa tarjota kolmelle nopeimmin oikein vastanneelle "lörtsy"kahvit kesäisellä Savonlinnan torilla, sekä samoin myös kahdelle nopeimmalle ei oikein vastanneelle. Kilpailuaika alkaa heti kun tämä blogi on luettavissa ja kilpailu päättyy tiistaina 26.5.2009 klo. 24.00.
    Sunnuntaina kävin vajaan kolmen tunnin kävelylenkillä, tosin ei se jatkuvaa kävelyä ollut, vaan välillä tuli tuttujen kanssa "turistua" ja tulihan sitä taasen otettua joitakin valokuvia Savonlinnan alkukesän maisemista. Tälläkään kuvauskerralla en onnistunut saamaan kuviini omia kengänkärkiäni, sieraimiani, enkä mitään muutakaan ulkonevaa ruumiinosaa itsestäni. Näyttää siltä, että jotain kehitystä tuolla kuvausrintamalla on tapahtunut. Tuosta valokuvauksesta sainkin pikku "aasinsillan" seuraavaan aiheeseeni. Sunnutai-iltana selatessani valokuviani päätin käväistä netistä vilkaisemassa missä hintaluokissa liikutaan suomalaisen taiteen osalta keväisillä huutokaupparintamilla. Niinpä kävin pikaisesti katsomassa Hagelstamin keväthuutokaupan tuloksia. Tämä niin sanottu lama näyttää vaikuttavan kaikkein kalleimpien suomalaisten taideteosten ostoon sekä myytäviin tuotteisiin heikentävästi ja niinpä esim. Hagelstamilla kallein myyty taulu oli Albert Edelfeltin maalaus Helsinki Mustikkamaalta nähtynä. Vasara pamahti 100 000:n euron kohdalla. Toki poikkeuksiakin on ja yksi heistä on nuorena hukkunut Ilkka Lammi. Hänen teostensa hinnat ovat nousseet jatkuvasti koko 2000 -luvun ajan. Nyt tämän loistavan maalarin öljytyö nimeltä tanssiva Nainen nousi 70 000:een euroon. Toki sekä Hagelstamilla, että Bukowskilla myytiin paljon myös edullisempaa taidetta ja Venäläisille pitkälti tarkoitetut kohteet ovat aivan oma asiansa myös esineiden hintaluokkien suhteen. 
     Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä uutinen, joka koskee hanepappaa itseään. Tänään tulee kuluneeksi yhdeksän vuorokautta siitä kun lopetin savukkeiden tupruttelun. Vaikeimmat hetket ovat olleet neljäs ja seitsemäs nikotiinista vapaa päivä. Noina molempina päivinä tuo "vanha kelju" piti papparaista todella "kiirastulessa" ja kuiskutteli tupakanpolton "autuuden" puolesta. Mutta eipä antanut hanepappa "pirulle pikkusormea" ja sinne sai "sarvipää sielunvihollinen" kuiskutuksineen jäädä, samoin kuin savukeaskitkin kauppojen tiskeille. Hyvää päivän ja viikon jatkoa jokaiselle t. hanepappa. 

  ---

• Saimaanrannalta23.5.2009 klo 11:29  Kommentoi (0)

  Hyvää lauantaipäivää kaikille täältä Savonlinnasta.
    
     "Luo sairaiden käy sisar hento valkoinen". Noinhan tuon tangon alkuriimittely sujuu. Nyt on kuitenkin turha gloria karissut hoitohenkilöiden päältä ja ennen niin paljon puhuttu sairaanhoitajan kutsumusammatti on muuttunut ammatiksi, jonka etiikka on saanut suuren lähes korjaamattoman tuntuisen tahran paljastuneiden ja paljastumassa olevien hoitohenkilöiden suorittamien rikosten takia. Nuo rikokset jotka ovat paljastuneet eivät ole humalaisten laitapuolenkulkijoiden pikaistuksissa tekemiä tappoja, vaan tarkkaan harkittuja hyvän koulutustason omaavien naisten tekemiä murhia. Tuntuu siltä, että parin, kolmen viimevuoden aikana paljastuneet tapaukset eivät ole enää sattumaa, vaan tiukemman lainsäädännön ja valvonnan johdosta paljastunut jäävuoren huippu. Jos näin on niin kyllä tuntuu todella pahalta ajatella sitä, kuinka monta sairaanhoidon piirissä työskentelevää sarjamurhaajaa keskuudessamme eläkään ja on elänyt aikaisempina vuosikymmeninä. Mielestäni on aivan oikeutettua omaisten huoli hoitolaitoksissa, sairaaloissa tai missä muualla hyvänsä olevista sairaanhoitoa vaativista omaisistaan ja on myös oikeutettua, että jotkut heistä laittavat rikostutkinnan alulle jo kuolleista sukulaisistaan, joille ei ole suoritettu ruuminavausta ja on aihetta epäillä vainajan kuolinsyytä. Suomessa on iät, ajat ollut loistava koulutus niin lääkäreille, kuin sairaanhoitajillekkin. Nyt paljastuneet tapaukset kuitenkin leimaavat myös suomalaista terveydenhoidon koulutusta. Nyt on aika arvokeskustelulle ja toivottavasti Arkkiatri Risto Pelkonen tämän keskustelun avaisi. Hyvää viikonloppua kaikille, kaikesta huolimatta t. hanepappa. 

  ---

• Saimaanrannalta20.5.2009 klo 06:22  Kommentoi (0)

  Iloista keskiviikon aamupäivää ja iltapäivää siinä samaten. "Papparaisella" menikin lähes viikonpäivät, ettei ole tullut kirjoiteltua tänne, eikä mihinkään muuallekkaan.
   
    Tämä kirjoittamattomuus taasen johtuu sekä "papan" vanhanpuoleisesta tietsikasta, tai oikeastaan yhdestä, kahdesta sen osasesta sekä paikallisen puhelinyhdistykesen takkuilevista linjoista, jotka nyt toivottavasti eilen tulivat joltisaankin kuntoon. 
    Viime perjantaina modemit rupesivat taasen kerran tipahtelemaan päältä pois SPY:n alueella ja näin kävi myös minulle. Kello oli noin 17.10 kun yhteydet katosivat. Samoin kävi kolmisen viikkoa sitten ja aivan samalla tapaa perjantaina kello 17.00 jälkeen. Tuossa ajassa ei ole sinällään mitään muuta harmillista kun se, että eipä ole enää sen viikonlopun aikana mahdollisuutta saada laitettaan toimimaan. Eipä noille erityyppisille sattumuksille nähtävästi mitään voi, joskin aikalailla ihmetyttää nuo viikonlopuiksi iskevät viat ja niiden korjaamattomuus.
    Lauantai oli sitten Savonlinnan suunnalla tapahtumarikas päivä. Oli maastojuoksun SM-kisat lauantaina ja sunnuntaina. Oli erilaisia messuja joista yksiin minäkin pikkupanoksellani osallistuin. Savonlinnan Aholahdessa entisellä puolustusvoimien varikkoalueella oli Kevätmessut, jossa pääasiassa Savonlinnan seudun yrittäjät ja yhteisöt esittelivät toimintojaan  ja myivät tuotteitaan. Minä olin mukana messuväelle "murkinaksi" tarkoitetun "emäsian" grillauksessa. "Töpselinokka" painoi noin 35 kg ja ennen vartaassa pyörittämistä se oli kypsennetty paikallisessa teurastamossa melko kypsäksi.
  Siinä ennen vartaaseen pistämistä irrotin possua peittäneen "nahkaverhouksen" ylimääräisine "läskeineen" ja annoin kyseiset herkut vieressä sijainneelle koiratarhalle. Siinä  21/2 tuntia "possukkaa" vartaassa pyöriteltyämme se rupesi olemaan paloittelua vaille valmista tavaraa. Niinpä siitä sitten possu kaikkinensa yhtä kinkkua lukuunottamatta paloiteltiin pienemmiksi annospaloiksi jotka saivat vielä "salaiset" mauste ja yrttiseokset loppukypsennyksen ohessa. Hyvin tuntui viljapossu salaatin kera messuyleisölle maistuvan, vaikka hyvin tekivät myös kauppansa sekä paistetut muikut, että grillimakkaratkin. Illalla messuyleisölle oli tarjolla messurock kyseisellä alueella ja melkoisen mukavasti molemmat tapahtumat olivat saaneet yleisöä liikkeelle. Mukavia alkukesän pikkutapahtumia kaikille t. hanepappa.   

  ---

• Saimaanrannalta14.5.2009 klo 03:49  Kommentoi (0)

  Hyvää torstaipäivää kaikille. Taasen tässä aamuyön tunteina tätä blogiani kirjoittelen.
  
  Katsellessani eilen illalla Komisario Beck -elokuvaa, sen alkuhetkillä sattui vallan koominen tapahtuma Beckin naapurimiehelle. Mies oli pikku "vihneessä" sekoittanut hampaita pestessään hammastahna ja pikaliimatuubit keskenään. Heh hee kaikkihan sen arvaavat kuinka siinä käy jos pikaliimalla hampaansa pesee. Tuosta sinällään hauskasta tapahtumasta muistui mieleeni pari myös aikalailla koomista ja naurunkannakkeet irroittanutta tapahtumaa, joita itse olen ollut todistamassa.
    Kävelimme nuorina poikina kavereiden kanssa Savonlinnassa erään nyt jo historiaa olevan ravintolan vastakkaisen puolen jalkakäytävällä joskus 1960 -luvun puolivälin tietämillä. Ravintolasta astui ulos aikamoisen tuhdissa "tuppurassa" oleva tummaan pukuun puketunut iäkkäämpi herrasmies, joka yritti ryhdikkään oloisena saada askelluksensa sopimaan jalkakäytävän leveyden mitalle. Yhtäkkiä ukkeli rupesi "voimaan pahoin" ja sieltä tulivat ja sinne menivät sen päiväiset eväät tekohampaiden säestämänä jalkakäytävän kuraiselle reunukselle. Totta kai meitä pojanviikareita moinen huvitti. Ukkeli päästi suustaan valikoidun litanian ärrä ja v -voittoisia sanontoja ja rupesi nostamaan tekareitaan juuri suustaan "ulostamansa" "soosiannoksen" seasta. Siitä tyylistä, jolla arvon herra yritti niitä "puremakalujaan" "soosin" seasta nostaa olisi Nykäsen Mattikin ollut kateellinen. Juuri saatuaan tekarit kouraansa seurasi "lätsähtävä" "mahalasku" siihen vielä tuoreeseen ja vatsahapoilta haiskahtavaan oksennusläjään.- Kyllä meitä sitten nauratti moinen -. Ukkeli sadatteli muutamia kertoja siinä "soosissa kelluessaan" ja "läväytti" tekarit "ikeniinsä". Sen jälkeen hän varovaisesti seinästä tukea ottaen nousi pystyyn, katsoi medän suuntaamme "lonksutteli" kuuluvasti muutaman kerran tekareitaan ja läksi ryhdikkäästi horjuen, "soosien" valuessa kravatista ja puvunliepeiltä, nähtäväisen tyytyväisenä jatkamaan taivaltaan. Toinen tapahtuma sattui aivan perhepiirissä ollessamme. Olimme lähdössä eräille syntymäpäiville ja meillä rupesi olemaan jo hieman kiireen puolella meno niille. Isäni oli käynyt suihkussa ja kävi hakemassa valkoisen paidan jonka puki kylpyhuoneessa päälleen. Tulleessan sieltä hän oli napitti sen ja rupesi solmimaan solmiota kaulaansa. Siinä sitä solmiessaan hän suureen ääneen ihmetteli, että mikä kumma on kun kainaloissa nipistelee ja paita tarttuu kainaloihin kiinni. Äitini tuli siihen, käväisi kylppärissä ja sieltä tullessaan purskahti riemukkaaseen nauruun. Isä kysyi häneltä naurun syytä ja selvisihän se tuota pikaa. Isäni oli oman deodoranttinsa sijasta suihkutellut kainaloihinsa aimo annokset äitimme hiuskiinnikettä. Kyllä me lapset sitten jaksoimme nauraa, vaikka isäämme ei sillä hetkellä  naurattanutkaan. Iloista ja aurikoista päivää kaikille t.hanepappa.

  ---

• Saimaanrannalta12.5.2009 klo 05:33  Kommentoi (0)

  Hyvää tiistainhuomenta jokaiselle täältä järvisuomen puolesta.
  
     Äidit saivat arvostusta ja kukkasia sunnuntaina, eikä isiäkään unohdettu, sillä saivathen he kuten totta kai osa äideistäkin seurata samana iltana televisiosta tullutta jääkiekon MM-loppuottelua, jossa Venäjä toisen kerran perätysten kukisti Kanadan hienossa ja jännittävässä finaaliottelussa.
     Sunnuntaina luin myös liikenneministeri Anu Vehviläisen lehtihaastattelun, jossa hän totesi, että Savonlinnan ohikulkutien rakentaminen alkaa ensi syksynä uuden sillan rakentamisella Kyrönsalmeen. Hieno juttu tuo asia, eikä se muuksi muutu, yrittävätpä sitten "jarrumiehet ja naiset" minkäkinlaisia konsteja hyvänsä. Olihan mielyttävä päivä kaiken kaikkiaan.
     Poiketessani äitimuorini luona kukkasia viemässä ajattelin samalla kertaa punnita tämän viimetalven varalle suoranaisella läskillä "ryyditetyn" salskean kehoni. Otin vaakan esille ja nostin oikean jalkateräni sille. Painon jalallani vaakaa ja sen viisari oloitti ylösnousevan väpättävän liikkeensä. Polkaisin lisää painoa ja viisari nousi 20kg, 30kg. 40kg. "Huh, huh ei kovin paha" ajattelin ja siirsin oikean jalkani vaakan reunalle ja nostin toiselle reunukselle vasemman. Kallistuin hieman vasemmalle ja siirsin oikean jalkani vaakalle,sekä pudotin painoa sille. Viisari jatkoi väpätystään ylöspäin 45, 50, 60, 70. Suuntasin katseeni katonrajaan ja siirsin myös vasemman jalkani  asiaankuuluvalle paikalleen. Siinä sitä nyt olin digitaalisen "painonvahdin" armottomassa ja anteeksiantamattomassa testissä tuijottamassa, kuin "h-moilanen" katonrajaan ja yrittäessä seistä mahdollisimman kevyen tuntuisesti sen päällä. Parisen kertaa puhallettuani laskin leukaperäni rintalastaa vasten ja varovasti ensin toisen ja sitten myös toisen silmäni raosta tihrustin hämärästi näkyvää lukemaa. Sielä se näytti osoitin hiljaa väpäjävän 90 ja 100 kilon välissä. "Läväytin" luomeni erilleen toisistaan ja avasin silmäni sepposen selällään.Tuijotin viisarin näyttämää lukemaa. Numerot syöksähtivät verkkokalvojeni kautta "luupeitteiseen keskusyksiikkööni", jossa ne "pönttöni" tovin "raksutettua" pamahtivat tajuntaani. Ja siinä se oli lukema silmieni edessä ja se kertoi, että "papparaiselta" oli hävinnyt kilon verran lisää "ihranpuolta" jätevesilaitosta työllistämään.
  Mukavaa päivänjatkoa jokaiselle t.hanepappa. 

  ---

• Saimaanrannalta10.5.2009 klo 02:52  Kommentoi (0)

  Hyvää Äitienpäivänhuomenta kaikille.
  
  Tänään toukokuun toisena sunnuntaina on se päivä jolloin kaikkia Suomen äitejä muistetaan. Niinpä minäkin aion tässä blogissani muistaa sekä omaa äitiäni, isoäitejäni ja heidän ohellaan myöskin kaikkia muitakin suomalaisia äitejä .
     Ensimmäiseksi kirjoitan hänestä joka on kaikille lapsille se tärkein ja rakastettavin ihminen maan päällä, eli oma äiti.
     Äitini syntyi 1930-luvulla ja hän koki, monien muiden samalla vuosikymmenellä syntyneiden lasten tapaan, lapsuudessaan ja nuoruudessaan sen mitä on puute ja jokapäiväinen pelko isän menettämisestä sodan tiimellyksissä. Hänelle suotiin se suuri onni, että isä palasi rintamalta elävänä. En tiedä kuinka tarkkaan Suomessa on tutkittu, sodan jättämiä pelkotiloja nuorten juuri varhaiseen teini-ikään kypsyneiden tyttöjen sielunelämään. Minusta tuntuu kuitenkin siltä, että he silloin lapsuutensa ja nuoruutensa eläneet tulevat äidit ovat olleet selviytymisen mestareita ja voittajia Äideiksi tullessaan.
     Ensimmäiset muistikuvani äidistäni ovat 1950-luvulta.
  Lapsenmielessäni ajattelin, että koko maailmassa ei voi olla yhtä kaunista ja rakastavaa äitiä, kun hän silloin oli. Äitini oljenkeltaiset hiukset, vihertävät silmät ja lempeä katse olivat mielestäni vieläkin kauniimmat, kuin Elovenapaketin kannessa olleella Suomineidolla. Hän rakasti meitä kaikkia oikeudenmukaisesti ja muisti myös pikku "tukkapöllyllä" jos olimme tottelemattomia olleet. Tänään äitini on lastensa. lastenlastensa sekä lastenlastenlastensa suuresti kunnioittama ja rakastama, uurteita kasvoihinsa saanut, askellukseltaan hieman hidastunut, mutta silti vielä kaunis, hyvin aikaansa seuraava ja  meille kaikille arvokasta tietoa jakava lempeä ja ihastuttava äiti, isoäiti ja isoisoäiti. Hän ansaitsisi hyvin paljon enemmän, kuin ne kukkaset ja kortin, jotka hänelle tänään vien, mutta tiedän hänen myös suuresti arvostavan niitä, olivatpa ne sitten kuinka vaatimattomia tahansa.
    Myös molemmat Isoäitini, mummini ansaitsevat hyvin suuren kiitoksen ja nöyrän kumarruksen, sekä kauniit kukkaset hautakummuilleen. He molemmat kuuluivat niihin Äiteihin, jotka joutuivat kantamaan suuren vastuun lapsistaan miesten ollessa sotarintamilla. He kuten kymmenet tuhannet muutkin äidit työskentelivät itseään säästämättä ja vaivojaan valittamatta, niin tehdassaleissa, lottina kuin maa ja metsätöissäkin kotirintamalla. Suurelta osin myös heidän  viime sotiemme aikaisten Äitien - ansiota on se, että me kaikki voimme tänäkin vuotena juhlistaa äitejämme itsenäisessä Suomessa.
    
    Omalle äidilleni ja kaikille Suomen äideille. Hyvää ja toivottavasti aurinkoista Äitienpäivää, sillä sen te olette ansainneet ja tulette edeskin päin ansaitsemaan t. hanepappa.    

  ---

• Saimaanrannalta8.5.2009 klo 03:07  Kommentoi (0)

  Hyvää perjantainhuomenta ja päivää kaikille. Taasen sekä päivä että ilta menivät niin, että näin aamuyön tunteina kirjoittelen tätä blogikirjoitustani. Torstai-iltana iltauutista huomasin, kuinka hellyttävän söpö karhunpenikka varsinainen "turrinalle" oli jäänyt supeille viritettyyn loukkuun Parkumäessä aivan tässä Savonlinnan kaupungin vieressä. Onneksi loukunvirittäjä oli käynyt paikalla ja naapurinsa kanssa laskenut "nallukan" vapauteen. Paikalla oli myöhemmin nähty suuremman karhun jälkiä, joten eiköhän emokarhu ollut pikkunallen löytänyt ja vienyt turvallisempiin maisemiin.
    Meikäläisen eilinen päivä kului kaupungilla asioidessa, sekä kysymysten rustailuissa ja pitihän sitä sentään hieman pikkupurtavaakin heitellä tuonne "mustan aukon" suuntaan, jottei aivan "nälkäkurjen" näköiseksi kuihtuisi. Siitä tosin ei ole huolta tuosta "nälkäkurjeksi" kuihtumisesta vielä näillä "alleilla" tai "jenkkakahvoilla" tuossa "papparaisen" vyötärön? seudulla. Tosin täytyy kyllä samaan hengenvetoon todeta, jotta nuo "allit" ovat ruvenneet kuihtumaan, kuin "pyyt maailmanlopun edellä". Tässä sitten kaikille ravintoterapeuteille pohdittavaa eilisestä "energiatäräytyksestäni". Runsaasti kahvia, kolme hapankorppuviipaletta päälystettynä pienellä määrällä Flooraa, kurkku sekä tomaattiviipaleilla. Kaksi omenaa ja porkkanoita illaksi. Noista eineksistä se sitten kaikkinensa koostuikin. Ilta meni seuratessa jääkiekkoa ja jännätessä josko Moniveto vetäisi kiinni. Kello 17.00 otin leveän ja rennonoloisen haara-asennon nojatuolissa ja rupesin seuraamaan Kanada- Latvia peliä. Ottelu oli viihdyttävää katsottavaa, sillä Latvia todellakin haastoi Kanadan, vaikkei loppujen lopuksi pärjännytkään taidollisesti vahvemmalle Kanadan joukkueelle. Ottelu päättyi Kanadan voittoon 4-2 ja hanenepappa kiitti Latviaa oivasta suorituksesta ja maalimäärästä, silla se tiesi sitä että tämä vetokohde veti kiinni. Iltaotteluna tuli Ruotsi vs Tsekki ja jos olivat kovat panokset ottelussa, niin samoin ne olivat myös "papparaisen" Monivetokupongissa sillä jos tämän pelin tulos"natsaisi" niin kaikki kohteet olisivat silloin osuneet kohdalleen ja sehän tietäisi pienoista voittopottia. Itse peli pelinä oli hyvää jääkiekkoa kauttaaltaan, lukuunottamatta Tsekin valmentajan käsittämätöntä parin, kolmen viimeminuutin peluuttamista jossa ei ollut järjen häivääkään. Mutta se oli tsekkien huonommuutta ja Ruotsi meni mitalipeleihin lukemin 3-1. Tämä tulos taas tiesi sitä, että hanepappa poikkeaa päivällä R-kioskilla kuittaamassa kiinnivetäneen Monivetonsa. Iloista perjantaipäivää ja iltaa kaikille t. hanepappa.
   

  ---