Blogin nimi: Sielun kaivo
Blogimerkintöjä: 125 kpl
Avainsanat: armo, totuus, synti, ja, katumus kpl
Kaivo sulkeutuu...9.4.2026 klo 08:35 Kommentoi (0)
Kun sielun kaivo ehtyy, sekä liasta että uudesta pohjalähteestä pulppuavasta elmän vedestä on kaivokin suljettava käytöstä.
Ehtyminen elämän 'loppuryminöissä 'on ilmeistä. Kiinnostus asiohin jotka olivat , niin kovin kiinnostavia' on loppumassa. Kun lukeminen on näön huonontuessa loppunut, eikä kuunneltavaa, kunnollista kuunneltavaa, enää juurikaan löydy, ympäröivä tuntuu etääntyvän, jopa fiktiivisesti.
Herrani on pitänyt minusta kyllä huolen, lupauksensa mukaan. Täältä Älypään sivulta löytyi ystävä jonka kanssa vaihdamme ajatuksia ja myös eräitä aineellisia hyödykkeitäkn. Kiitos Älypää, täytit toiveeni ystävästä.
Jos ei uutta aihetta ilmene, jätän nyt hellät ja kaipaavat hyvästit Älypään blogilleni, toisille blogisteille ja kaikkien lukijoille.
Elämän ilta on tullut hiljennyt iltarukoukseen:
Minä rukoilen sinua niin kuin ainoaa hätävaraa ja auttajaa kaikkein, rakkaimman Poikasi Jeesuksen Kristuksen nimeen ja sinun totuutesi ja kunniasi tähden: Vahvista minua heikkoa yhä enemmän ja varjele loppumattomaan iloon ja lunastukseen saakka.
Mikael Agricola
R-m
Pääsiäisen aika...1.4.2026 klo 14:29 Kommentoi (0)
Muistan lapsuudesta vanhan Vaasan näkkileivän mainoslorun:
Pääsiäisen aikaan, kertoo kansa
noita-akat lentää luudallansa.
Antaa lentää, väliäpä tällä,
minä toivon Hyvää Pääsiäistä !
Vaasan näkkileivän ystäville
tutuille ja tuntemattomille .
Äiti kertoi trulleista, ilkeistä akoista jotka pujahtvat navettoihin ja leikkasivat lemien karvaa tai ihoa omiin noita-tarpeisiinsa.
Hyi olkoon, kuinka pelottavaa.
Etenkin tähän Piinaviikkoon liittyy monissa kristityissä maissa tarinoita pahuuden töistä , niiden ilmestymisestä. Niitä ajettiin pois tulella,savulla, kipinöillä ja metallin kalistelulla.
Tämä on taikauskoa, mutta uskovatkin puhuvat siitä kuinka Kristuksen ollessa haudassa, ennen Pääsiäisaaamun ylösnousua, voi ilmetä jotakin pahaa.
Onko faktaa vaiko luulottelua, mutta Pitkäperjantaina on usein ollut joko vesisadetta tai lumisade jo sulaneeseen maahan.
Kiirastorstaina käydään ehtoollisella ja se on kaunis perinne. Mielelläni menisin nytkin, mutta alan olla heikossa kunnossa ja huomiset ruokahommat vaativat 'veronsa' ilta-kuuteen mennessä. En taida jaksaa.
Pääsiäismusiikki, passiot ja oratoriot saan helposti YouTubesta soimaan. Pasha on valmis, odottaa enää sukaatteja jotka huomena tulevat ruokakuormassa kaupasta. Savulammasta olen tilannut ja paljon kananmunia, niitä luulisi tulevan. Lammas on epävarma ja siksi ostin naudan sisäpaistia josta saan leikkelettä leiville. Kahvivieraita on tiedossa pyhinä. Mämmiä on , samoin suklaamunia ja narsisseja. Juhlapyhät perinteineen tuovat vaihtelua arkiviikkoihin.
Tärkeintä on muistaa mikä on juhinnan aihe. Nyt se on Kristuksen kuolema, meidän vapautemme ja pelastuksemme puolesta.
YLE esittää mielenkiintoisen sarjan Ristinmiehenstä. Piispa Jari Jolkkonen on mainio historioitsija. Eilisessä 1. osassa oli haastateltavina kaksi padasjokista, emeritus-kenttäpiispa Pekka Särkiö ja professori Raija Sollamo
https://www.iltapulu.fi/ristinmies-ja-mina-jeesus-nasaretilaisen-tarina/2026040119001
Hyvää, iloista ja rauhallista Pääsiäistä
Muistojen maisemakuvia...27.3.2026 klo 14:24 Kommentoi (0)
Ensimmäiset muistikuvat luonnosta ovat varmaan neljäkymmenluvun lopulta. Salpausselän harjun rinteen päältä löytyivät supat, katajapensaat, kangasvuokot ja erikoinen suuri rapakivi. Sen kiven kylkeen oli hakattu risti ja kuulin kerrottavan että Sisällissodan taisteluissa oli siinä joku kuollut. Puhuttiin venäläisiä siinä kuolleen.
Paljon mahdollista, sillä osa saksalaisista joukoista tuli Orimattilan ja Pennalan kautta, noustuaan maihin Loviisassa. Lahdesta Loviisaan kulki myös rata, sellainen kapearaiteinen jonka vanha veturi, Loviisan Pässi vietti eläkepäiviään Kansaopiston sillan lähellä.
Kun harjun juurelle kaivettiin monttu ystäväni tulevalle kodille, sieltä löytyi erikoisia kiven tai saven välimuotoa olevia pyöreäksi muotoutuneita kivettymiä. Nyt tiedän niiden olleen hierrinkiviä jotka ovat jääkauden aikaisia jäänteitä, tyypillisiä juuri Salpausselille.
Rautatie on liittynyt maisemiini monta kertaa alkaen Lappeenrannasta, josta läheltä rataa meidän , äidin ja minun piti läheteä evakkoon ihan Luumäkeen saaka, kun Neuvostoliitto aikoi pommittaa rataa, ja ehkä pommittikin.
Myöhemmin asuin Kärkölässä ihan radan vieressä olevassa talorykelmässä. Yölliset 'ryssänjunat' vihelsivät kaamealla äänellä, enemmän se muistutti laivan hätähuutoa kuin vislaavaa junaa.
Ratapenkat olivat monien kiinnostavien kasvien kasvupaikkan. Oli mäkitervakkoja, pietaryrttiä, ja rohtovirmajuurta, jonka tuoksu teki kissani villiksi.
Nostavan notkelmista poimin kasviooni kosteikkokasveja.
Junien mukana , niiden viljakuornien roskista ovat monet vieraslajit levinneet maahamme .
Kotoperäisiin lajeihin kuuluvat kuivan maan kasvit ovat kesäkukkien parhaimmistoa. Päivänkakkara, sinikello, peurankello ja kissankäpälä kasvavat niittymailla. Leinikkejä on alkukesällä pellot ja niityt keltaisenaan. Myrkyllisinä eläimet jättävät ne rauhaan, mutta maljakossa ne eiät kestä.
Juhannuskukka, metsäkurjenpolvi ei oikein sekään halua olla maljakossa.
Kielo, sensijaan on kaunis ja ihana tuoksultaan. maamme nimikkokukka.
Kosteissa notkelmissa oli sekä keltaista että tummaa rohtoraunioyrttiä, ikivanhaa lääkekasvia.
Enää en ole nähnyt niittyjä, en vasikoita niillä laiduntamassa, eikä sellaista määrää perhosia ja muita hyönteisiä enää ole maisemissani.
Riitta-mummi
Elämän ahtaat portit19.3.2026 klo 14:51 Kommentoi (0)
Ensimmäinen on äidin kohdun portti, luinen portti, lihainen portti kuten pakanuuden aikana synnyttäjälle luettiin.
Sen läpi pääseminen pani lapsen parkumaan, yleensä kovaa mutta ei kovin pitkään. Lapsi pääsi äidin rinnalle ja sitten rinnoille elämää imemään.
Päiväkodin portti on nykyään tuttu lähes kaikille taaperoille. Sitten esikoulun ja perusskoulun portit aukeavat jo tutummin.
Elämän portti avautuu helpommin tai vaikeammin, tapauksesta riippuen. Ylioppilastutkinto on aina ollut jonkin verran ahdas, eikä siitä avaudu automaattisesti uraputki kuten sata vuotta sitten tapasi aueta.
Sattumien portit ovat yllättäviä. Niiden kautta on useille avautunut mielenkiintoisia matkoja. Minulle kohtaamani mies oli tällainen elämänmittainen sattuma, nyt sanon: johdatettu !
Ovi avioliittoon ei välttämättä ole ovi Onnelaan. Niin haaveleivat monet, ja muutamien pettymysten jälkeen lyödään rukkaset naulaan.
Avioliitto on proseesi, ei projeksti. joka tulee valmiiksi Siinä puretaan tai rakennetaan jatkuvasti. Rakentaminen yhdessä maksaa vaivan, se yhdistää.
Ikkuna iloon aukeaa aina silloin kun kuulee jälkeläisten elämän onnistumisista. Niitä edesauttavat rukoukset ovat meidän mummojen ja vaarien kunniatehtävä.
Viimeisenä toivon aukeavan Taivaa portin. Sitä ennen tämä ruumis on kuoleva, tomu haudataan ja viimeisenä on Kristus seisova multieni päällä.
Alkavasta iankaikkisuudesta meille ei ole paljon sanottu. Uskon sen olevan Paratiisi-elämä !
1. On ahdas, kaita taivaan tie
ja ohdakkeinen aivan,
vaan matkamiehen voittoon vie
vain Herra kautta vaivan.
Jos ristin tieltä eksytään,
ei taivaan riemuun päästäkään,
ei tulla kruunatuksi.
2. Ah, älä suutu, vaikka on
ristisi raskas kantaa.
On siinä armo verraton,
kun Herra kuormaa antaa.
Raskaalta vaikka tuntuu se,
niin kärsi, kestä, taistele
kuoleman hetkeen saakka.
Siioninvirsi Nr 40:1-2
Epävarmaa ja ahdistavaa...16.3.2026 klo 10:16 Kommentoi (0)
aikaa on eletty viimeiset vuodet. Se ei voi olla vaikuttamatta ihmisten mieliin. Tutkimukset nuorison tulevaisuuteen uskomisesta kertovat selvästi ilottomuudesta ja toivottomuuden tunteista.
Me iäkkäätkin voimme huonosti, ainakin uutiset kertovat vanhusten huonoista hoitosuhteista. Lapset kaukana, hoivapaikkoja vaikeasti saatavana, niissä liian vähän hekilökuntaa.
Jos kotona asuvat vanhat pariskunnat vielä pärjäävät kohtalaisesti eläkkeillään, niin hallitus pitää huolen siitä että kustannukset nousevat jatkuvasti niissä palveluissa joita tarvitsemme.
Näitten ajallisten pohtiminen nyt paaston ja piinaviikon aikana on turhauttavaa. Miksi en voi vain muistella Kristuksen kärsimistä ja kuolemaa puolestamme ja olla autuas.
Siksi kai, että en ole kyllin pyhittynyt ihminen. Olen körttiläisittäin;
"Mä korpin raato raihnainen, mä kurja synnin pahka."
"Mä synnin imen itseeni, kuin ihran imee nahka."
"Mä olen rakki raivosuu, oi Herra heitä armon luu."
Ilman Herran 'armoluuta 'olisin ylen raivokas nälässäni ja ahdistuksissani.Kuljemme pimeässä, kuitenkin toivossa kohdata Pääsiäisen valo joka loistaa Golgatalta.
Riitta-mummi
Kristittynä...11.3.2026 klo 16:21 Kommentoi (0)
Herra Jumala, Luojani on ainoa joka tuntee minut täysin ja ymmärtää kaikki toiveeni ja kaipaukseni.
Herra Jeesus Kristus, Vapahtaja ja Pelastaja on tehnyt ihmeitä elämässäni. Hän on vienyt minut avaralle paikalle näkemään ja kokemaan.Hän ei ole antanut minulle tuomiovaltaa, vaan ymmärrystä heikkoja, sairaita ja köyhiä kohtaan. Arvostelukykyä olen saanut.
Pyhä Henki, Lohduttaja ja Totuuden Henki on ohjannut tiellä, tällä alatiellä, jossa on ollut kivikkoja, koleikkoja ja korkeita vuoriakin kiivettäväksi. Kristityn vaellus on tutustuttanut itseeni ja elämään.
Mielenkiintoisella matkalla olen tutustunut monenlaisiin matkalaisiin. On heitäkin jotka kulkevat hyvin varmoina omaa oikeaa tietään.
Siltikin, Kristuksen kirkon rakennustelineille ovat näkemykseni mukaan tervetulleita kaikki. Kutsun kuulleet ovatkin usein ryhtyneetkin rakentamaan sitä kirkkoa jossa yksin Kristus on johtaja..
Kulmakiveen kompastuneet ovat monasti perustaneet oman rukoushuoneen, jossa ehtoollisyhteyskin kuuluu vain heidän valikoidulle joukolle.
Pyhä Henki, vaikka on joskus vain hiljainen tuulen tuntu iholla, on myös arkeen apua tuova rukouksen henki. Arjessa saa apua hän joka sitä rukoillen pyytää. Johdatus on ihmeellinen, mutta ei unta vaan todellisuutta.
Kristittyjen yhteys ja keskinäinen rakkaus, ilo Kristuksessa on lahja joka saadaan. Sen kokeminen eri yhteyksissä on käsittämätöntä !
Riitta-mummi
Vertailun merkityksestä...4.3.2026 klo 19:32 Kommentoi (0)
Lehdistö saa mielenkiintoa tekemillään tavaroiden ja tuotteiden vertailuilla. Lukija siinä voi sitten verrata omia mieltymyksiään ja ilahtua jos osuu kärkisijoille tehdyn tutkimuksen kanssa.
Kun olin lapsi, lähetimme filmitähdille valokuvapyyntöjä, ja oli hienoa jos sai kuuluisamman tähden kuvan kuin luokkatoveri.Niitä oli tapana vertailla välitunneilla. Missikisat olivat noina vuosikymmeninä lähes kaikkien naisten suosimaa ajanvietettä. Ensin lehtikuvien katselu, arviointi ja leikillinen vedonlyöntikin voittajasta on kai myös nähtävä eräänlaisena vertailuna.. Yhäkin tällaista tapahtuu vaikka naisasialiike on tehnyt parhaansa näiden 'karjanäyttelyiden' parjaamisessa.
Urheilu on kilpailuineen erittäin herkkä alue vedonlyönnille . On olemassa jopa kansainvälinen vedonlyöntibisnes.Julkisesti käydään lehdistöissä joskus raakaakin 'jälkipuintia'.
Jopa hengellisissä piireissä on ilmennyt tiettyä vertailua. Eräät uskovat kokevat tiettyä epävarmuutta uskostaan, sen määrästä tai laadusta, , vaikka Kristus on sanonut että sinapin siemenen verran riittää. Lapsenusko on Hänen mielestään sallittua.
Mikä vertaamisessa on niin kutkuttavaa ? Onko se oman näkemyksen pönkittämisen tarvetta vai todellista mahdollisuuksien arviointia ?
En usko tietäväni oikeaa vastausta, mutta kriittinen ajattelu on minulle ominaista, ja olen aika rohkeasti tuonut sitä esiinkin.
Kun häpesin sitä,eräs arvostamani körttinainen lohdutti sen olevan hyvän ominaisuuden.
Riitta-mummi
Paaston aikaan koettua...27.2.2026 klo 17:53 Kommentoi (1)
Olen luullut jo päässeeni useimmista kiusauksista mutta sainkin nyt Suuren paaston aikaan huomata, että oma minäni on eräs pahimmista kiusaajistani.
Kun luonteessa on sellaisia piirteitä kuin umpirehellisyys, ahkeruus,perinpohjaisesti ajattelevan ja tutkivan ihmisen piirteet myöskin, niin juuri näissä asuu kiusauksen vaara. Tie jankuttamiseen, asioiden märehtimiseen aina uudestaan, ja perinpohjaisesti ,on auki.. Silloin iskee Kristuksen vihollinen, saatana helposti kimppuun. Silloin on kuin ' suossa' itsensä kanssa. Olen uppoamassa.
Olo sellaisena karkottaa tyytyväisyyden moniin asioihin, rauhan itsen ja muiden ihmisten kanssa. Se luo negatiivisen ilmapiirin ja ajatusmaailma muuttuu mustaksi.
Surullista, mutta totta kohdallani. Kiitos Luojalle ja Herralle Kristukselle, kun tulette apuun, ja rukouksen avulla ja Isä meidän rukouksen avulla pääsen taas pinnalle, ja usein nopeasti. Varma 'pirun-karkoituskeino !'
Muistelen Paavo Ruotsalaisen Viimeisiä kiusauksia, kammottavia uninäkyjä ja syyttäviä muistoja. Kovasti kamppailtuaan hän sai lopulta rauhan, jossa Paavo löysi perillepääsyn ilman omia voimia.
Kokemuksista rikas Riitta-mummi
Yhden lauseen vaikutusta...17.2.2026 klo 14:35 Kommentoi (3)
Kuulin, en muista enää mistä, ajatuksen joka kuvaa ihanasti omien harrastusteni vaikutusta.
'Rukoileminen tekee sielun kuolemattomaksi, lukeminen järjen !'
Koska Jumala on kaiken luonut ja neuvonut miten käyttää Hänen antamiaan lahjoja, on rukoileminen sekä yhteyden pitämistä Isäämme, että vaikuttava Hänen tahtoonsa. Tämä lause oli kuitenkin uutta !
Iankaikkiseen elämään on toivo päästä. Kristuksen ansiosta, olen aina olettanut. Mutta että omat rukoukset saavat näin kauniin lupauksen! Kuolemattomista sieluista kyllä puhutaan, ja Kuolleet sielut on erään venäläiskirjailijan teoksen nimenä.
Lukemisharrastus kyllä on aina ollut suosittua, etenkin aiemmin kun ei ollut näitä tekoäly-laitteita ym. Maamme kansa on ollut kärkipäätä lukutaitovertailuissa, kuinka lienee nykyään.
Kouluista kuuluu kuinka lasten lukutaito, tai ainakin kiinnostus lukemiseen alenee. Järjen jättiläisiä tehdään tekoälyn avulla.
Tällaisia ajatelmia yhden hienon lauseen vaikutuksesta.
...
Tämä kirjoitelma on samalla kokeilu kuinka Älypään Blogi-sovellus nyt pelaa.
Riitta-mummi
Arkiruokaa vai klassisia herkkuja, kirjoista..9.2.2026 klo 19:33 Kommentoi (0)
Kirjoissa sitä kotimaista arkista tarjoavat minulle Enni Mustonen( Kirsti Manninen ) ja Kalle Päätalo. Heidän keittiöstään ovat lähtöisin monien suomalaisten lempiruoat, kuten Hovimäki-ja Koskivuori-sarja Enniltä, ja Iijoki-sarja Kallelta.Enni kokkaa ennakolta maistuvaksi tiedettyjä keitoksia. Niissä on pääraaka-aineena tarmokas, tehokas ja järkevä nuori nainen joka on tullut kylään, taloon tai maahan löytääkseen elämänsä tarkoituksen, miehen. Keitos sisältää mausteina menneisyyden harha-askelia kyyneleineen, mustasukkaisuutta ja varovaisen ripauksen ihastusta, ei rakkautta, eikä ainakaan seksiä, kuin aavistuksellisesti.
Nainen on yleensä aina kaiken osaava ja onnistuva, päinvastoin kuin ihastuksen exä, joka on kova, rikas tai uskoton.
Kallen keittiöstä puskee' koparakeittomaista' , väkevää ja ruokaisaa tekstiä. Hän on kokkina lähiruokansa ( taivalkoskelaiset ja tamperelaiset ) tunteva, kaiken tietävä, taitava ja muistava kirjoittava murretaituri. Kalle kertoo kaiken tarkkaakin tarkemmin, joskus lukijaa jo puuduttaa toistuvat työkuvaukset. Hän ruotii raaka-aineensa munaskuita myöten, säästämättä omaa raadollisuuttankaan. Myöskin suku, naapurit ja kylänmiehet ( joiden merkityksen siinä taivalkoskelaisessa merkityksessä minä tulin tietämään vasta näin ikivanhana muorina ). Varsin kirpeän mausteen Kalle lisää Laina-ex-vaimostaan, joka sanoo suoraan ajatuksensa. Kun ollaan eri murrealueilta joiden elintavat kumpikin pitää ainoina oikeina, ei kattilan yli kiehumiselta voi välttyä. Pohjaanpalanut soppa koko ensimmäinen avioliitto kummalekin, onneksi lapset eivät joutuneet kärsimään. Niitä ei näillä näet ollut.
Näissä 'kyökkihommissa' Taivalkoskella sain samaistutuksi omaan hämäläis-karjalaiseen 'ruokakuntaamme'.
Kalle kertoo makoisasti 'tekopitäjänsä' erikoisuuksista niin kodeissa, kouluissa, laitoksissa kuin 'naisissakin'.Salahuumoria on melkoisen paljon, ja kateutta hän kuvaa paljon.
Jos jokin on minua koskaan yhtä makeasti naurattanut, niin Eve Hietamihen Yösyöttö-sarjan Antin ja Paavo-pojan kahden miehen huusholli.
Miesten maailma näyttäytyy heissä poikkeavan naismaailmasta kuin hajuvesi lihapullasta. Naisvihaa ei silti ole, päinvastoin.
Dekkareita luen paljon. Ennen oli ehdottomin Agatha Christie, sillä englantilaiset ovat minusta herkullisia kuivine mausteineen, ovat sitä edelleenkin. Nykydekkarit ovat kovin raakoja tai muuten vastemielisiä.
Nyt nautin suomalais-islantilaisita keitoksista joita tarjoilee Satu Rämö.Rämö on kirjakaupan myyvimpiä ja kirjastojen lainatumpia. Onneksi äänikirjaa ei tarvitse varata.
Herkkupalat nautin Joel Haahtelan mystisen makuisista pienistä taiten ajatteluista tarjoomuksista. Samantapaista tuottaa kirjailijapariskunta Olli ja Riitta Jalonen.
Riitta-mummi
Älypää tiedottaa
Pääsiäinen on taas täällä, samoin Älypään Pääsiäisvisa!
3.4.2026
Oikein hyvää mämmin, suklaamunien ja tietovisojen täyteistä pääsiäisaikaa Älypään pelaajille!
Käy kokeilemassa Älypään pääsiäisvisaa!Oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille Älypään pelaajille!
6.12.2025
Linnan juhlia odotellessa ajan saa kulumaan Älypään Linnan juhlat -visan sekä Itsenäisyyspäivävisan parissa! Visoista löytyy paljon Suomen itsenäisyyteen, menneiden vuosien Linnan juhliin ja itsenäisyyspäivän viettoon liittyviä kysymyksiä! Rauhaisaa itsenäisyyspäivää kaikille!
Testaa tietosi Itsenäisyyspäivävisassa!
Testaa tietosi Linnan juhlat -visassa!Älypään jouluvisat ovat täällä!
1.12.2025
Nyt on taas se aika vuodesta, jolloin Älypään jouluvisat viihdyttävät pelaajia jouluvalmistelujenHyv Laita siis joululauluja soimaan, ota joulutortun seuraksi mukillinen glögiä ja testaa, mitä kaikkea tiedät joulun herkuista, jouluisesta musiikista ja erilaisista jouluperinteistä!
Testaa tietosi jouluvisassa!
Testaa tietosi joululauluista!
Testaa tietosi jouluruuasta!