Blogi - Riitta-mummi - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Sielun kaivo

Blogi aloitettu: 14.5.2024
Blogimerkintöjä: 101 kpl
Avainsanat: armo, totuus, synti, ja, katumus kpl

• Negatiiviset piirteet ihmisessä3.11.2025 klo 16:16  Kommentoi (0)

  Piittaamattomuus 

   

  Tästä en ole kuullut juuri useinkaan puhuttavan. Sitä huomaa kuitenkin ajoittain eri yhteyksissä. Esimerkiksi yhdistyksii, seuroihin jopa perheisiin liitty henkilöitä joita juuri mitkään muut asiat kuin omat kiinnostuksen kohteet eivät liikuta.

  Muodollisuuden vuoksi otetaan luottamustehtäviä, jäsenyyksiä ja vastuutehtäviä, ja jäädään ns. 'vapaamatkustakiksi'.

  Myös huonoissa ihmissuhteissa, jopa kodeissa ja seurakunnissa ilmenee välinpitämättömyyttä ja mistään piittaamattomuutta. Ihminen on muuttunut kyyniseksi

  Jään miettimään mistä tämä johtuu, mikä ja missä 'mättää' ?

  On ihmisiä jotka kyllä tietävät, ajattelevatkin jopa, mutta mitään ei haluta sanota yhteiseen asiaan. Ollaan jopa asenteella joka mitätöi muiden sanat. Onko fiksumpaa olla kokonaan osallistumatta.

  Sitten ovat ne ujot, että eivät uskalla arvostelun pelossa tuoda näkemyksiään ilmi. Tämä on kyllä ymmärrettävämpää, inhimillistä.

  Ylimielisyys ja piittaamattomuus ovat veljekset. Ylimielisyys on isoveli joka kasvattaa  piittaamattomuuteen, usein vaurauteensa nojaten.

  Kun on sekä ylimielinen että piittaamaton, ollaankin jo usein vallan huipulla. Sieltä korkeuksista loistavat suuret ja kovat sanat 'alamaisia, ja vastustajia kohtaan.

  Mistä nämä ominaisuudet johtuvat. Ovatko niitä ennaltamäärättyjä , kadotukseen suuntaavia asioita, joita on kovin vaikea käsittää. Vai onko kotikasvatuksen syytä, vaiko elämänkoulussa kohdattujen vastuksien kompentointia.

  Samasta 'sylttytehtaasta' syntyvät muutkin kielteiset piirteet. Kristitty varoo liikaa seuranpitoa  näihin piireihin. Sitä 'tehdasta' ylläpitää ja johtaa Meidän Herramme päävihollinen joka on aina läsnä meissä kaikissa.

  Onko raha kaiken pahan alku ja juuri ?

  Rahakukkaron vartiana oli Juudas Iskariot myös altis 'Sen Suuren Valehtelijan'houkutukselle. Kavaltajan suudelma oli viimeinen teko opetuslapsena . Hänkin olisi ehtinyt katua ja  pyytää anteeksi, mutta hän valitsi itsemurhan. Piittaamaton teko ylpeyden ja väärän häpeän miehenä. 

  Riitta-mummi,   ajattelee....

  ---

• Ei muuta kunniaa ...26.10.2025 klo 11:45  Kommentoi (0)

   

  Kunnioitus on jalo ominaisuus, kunhan kunnioittaa hyviä asioita ja kohteita. Turhaa kunniaa hakevat monet. Se on säälittävää kun sen huomaa. Itsensä korottamista se on.Maailmanpolitiikka on nyt sitä kukkuroillaan.

  Kyllä on noloa kun suuren valtion päämies kehuskelee itseään ja kerjää kunnioitusta. 

  Kiitoksenkipeä ihminen elää kuin kissa,hän elää kiitoksesta  ja nostaa itse häntäänsä. Toki kaikista on miellyttävämpää saada kehuja ja kiitosta osalleen, kuin nolaamista ja syrjintää.Niitä kaikkia ilmankin tulee hyvin toimeen. Myötäelävä asiallisuus on ihanteellista.

  Kärsivä ihminen, joka on kärsimyksensä käynyt kestäen läpi, on jalostunut, ellei ole katkeroitunut ja kyyniseksi muuttunut. Kärsimisen merkityksen ymmärrätämistä ei ole riittävästi. Lähes kaikki haluavat helppoa elämää.

  Kunnioittamista tulisi olla erityisesti itsenäisten maiden  demokratiaa ja itsemääräysoikeutta kohtaan. Ahneet vallanpitäjät pyrkivät jatkuvasti rikkomaan sovittuja sopimuksia. Maiden rajoja ovat luvattomasti rikottu, jopa sotilaallisn hyökkäyksin. Eikö menneet sodat ole opettaneet mitään?

  Viime vuosina ovat Euroopan maat joutuneet taas elämään sodan, jopa ydinaseiden käytön pelossa. Nimi halutaan historiaan keinoja valitsematta ja juuri mistään välittämättä !

  Kovat arvot ovat vallalla, ihmisarvot hunnigolla. Heikoimpia ei arvosteta . Ei kouluissa eikä työelämässä.

  Mikä on luuseri ? Hän on 'kunnianmiesten' mielestä ihmisenä täysin epäkelpo, 'peräkamarinpoika' tai jotain vielä pahempaa.

  Eikö ihmisellä pitäisi ollan arvonsa myös vähemmän maineikkaana, pienenä omana ihmisenään. Heille Kristus antoi nämä lupaukse Vuorisaarnassaan :

   

  'Autuaita ovat hengessään köyhät,

  sillä heidän on taivasten valtakunta.

  Autuaita murheelliset:

  he saavat lohdutuksen'.

   

  Kunniallisia ihmisiä ei Autuaaksijulistuksessa mainita, mutta monia muita hyviä ominaisuuksia joista arvokas ihmisyys muodostuu.

  Arvot ovat monesti väärin päin . Hyviä, vaatimattomia ihmisä ei pidetä minään, mutta röyhkeitä ja ahneita julkisyntisiä juhlitaan.

  Miettii ja ihmettelee...

  Riitta-mummi

  ---

• Huolet, huolehtiminen, huolellisuus...22.10.2025 klo 14:04  Kommentoi (0)

   

  Varmaan näkee 'sokea reettakin' mistä on kysymys noissa sanoissa. Ei ainakaan huolettomuudesta.

  Tunnen ( olen tuntenut ) nahoissani  ja mielessäni huolten painon, ja 'kaiken maailman murheiden' syyllistävän osallisuuden. Uteliaana,ainaisen huolehtimisen omaavana esiäitinä olen neuvoilla ja varoituksilla raskauttanut sekä omaa vointiani kuin harmistuttanut muiden elämää. Olisimpa ymmärtänyt ! Totisesti olen ollut silloin 'omassa voimassani '. Luulin kai olevani hyväkin ihminen, vaikka se oli kamalan raskasta.

  Ei huolten kantaminen tai niiden jakaminen ole ratkaisu niistä pääsemiseen. Toki meitä kehotetaan kantamaan toistemme kuormia jne...

  mutta toisaalta sanotaan ' Älkää mistään murehtiko. Olen noudattanut molempia neuvoja, ja elänyt myöskin 'hetken kerrallaan'. Vasta nyt vanhuudessa on luottamus Taivaan Isän kannatteleviin käsiin tehnyt tilaa huolettomuudelle. Nyt on huolehtija melko huoleton, enkä kuitenkaan tunne syyllisyyttä.

  Tunnollisuudessaan moni syyllistyy yli-huolehtimiseen. Toisella tavoin toimien  , rukoillen  ja jättäen huolien kohteet 'Herran haltuun' säästää sekä itseään että huolen kohdetta.

  Jos ajatellaan huolien kohteita, eivät ne huolehtimalla ja suremalla parane. Asiat paranevat kun niiden suhteen tehdään jotain. Apua voi antaa monin tavoin, riippuen kohteesta. 

  Läsnäolo. kuunteleminen ja erinäisten suoritteiden tekeminen auttamismielessä ovat oikeaa huolehtimista. Rahan lähettäminen 'merien yli' auttaa maailman monissa kriisipisteissä. Ja RUKOUS ,huolien kertominen Herralle Kristukselle on avuista kalleinta ( eikä maksa penniäkään ).

  Jatkuvassa kahdenvälisessä yhteydessä Herraamme on rukous luonnollista ja mahdollista missä ja milloin vain. Rukouksessa hoidamme aina myös itseämme, olemmehan silloin Mestarin lähellä.

  Illalla on hyvä tapa, ja rauhaisan unen lähde  Iltarukous. Siinä jätämme itsemme, läheisemme ja kaikki ne jotka meille osoitetaan, Herramme Kristuksen haavoitettuihin käsiin. Emme ota mitään 'omiin käsiimme' vaan liitämme ne uskon merkiksi ristiin ja pyydämme siunausta kaikkeen.

   

  Riitta-mummi

  ---

• Hellän rakkauden ihme14.10.2025 klo 20:15  Kommentoi (0)

  Hellä rakkaus...

  Vain hän joka on tämän saanut kohdata tietää mitä tällä tarkoitan

  Rakkaus on moninainen, erivärinen eri kohteissaan, ja muodoissaan. Kuten taiteissakain on monta erilaista suuntausta, on rakkaudellakin .Hellä rakkaus vaikuttaa aivan erityisen syvältä . Jopa Kristuksella oli rakkain opetuslapsi, Johannes.Olen jo miettinytkin oliko Kristus sittenkin puolueellinen. Eikö kaikkia ihmisiä tulisi rakastaa tasa-arvoisesti, kuten ihmisoikeussäädöksissäkin vaaditaan. Sitä meiltä usein odotetaan, jopa vaaditaan.

  Tasa-arvo, tasapuolisuus, tasa-peli, ovat sekä hyviä asioita, että hiukan tasapaksuja, eli tylsiä, suoraan sanottuna. On oikeus tuntea eritavoin eri tilanteissa. Ihmisistä voi olla kiinnostunut, pitää, välittää tai rakastaa.Jotkin ihmiset vaan ovat erittäin rakastettavia. Ehkä se on sitä kemiaa, en ole varma.

  Kun minulle syntyi ensimmäinen lapsenlapsenlapsi, muodostui hänelle ja minulle erityinen suhde, ja tiedän että se on molemminpuolista hellää rakkautta.

  Miten ? Miksi ? En oikeastaan ymmärrä tätä muuten kuin että hän on Jumalan lahja minulle.Hän tuli elämääni vaikeana aikana. Tällaista en  ole juurikaan aiemmin saanut kokea muilta osakseni.

   Huolenpito, välittäminen, perhe, puolisokaan eivät ole olleet koettuina samaa kuin hän. Eräs koirani oli lähes samassa merkityksessä minulle. 

  Loimme suhteen katsomalla tyynesti ja pitkään toisiamme syvälle silmiin. Tyttö ei ollut yhden vuodenkaan ikäinen kun hänen ihmettelevä ja tarkka katseensa kohdistui minuun kun puhuin. Kun istuimme koko perheenä ruokapöydässä, hän katsoi minua sen näköisenä että ymmärtää paljon enemmän kuin mistä puhutaan. Hän oli heti kiinnostunut ja kiinnostava itsekin sellaisena.Hyvin rauhallinen, silloin.

  Olen puhunut hänelle asioista jotka ovat elämässä tärkeimiä. Niistä jotka ovat minulle niitä tärkeimpiä.Hän haluaa kuulla minua.

  Onko katse jotakin muuta kuin pelkkää näkemistä. Onko sielun kuva nähtävissä silmistä, niiden katseesta. Silmät kertovat paljon.

  Myös hymyily, ja muutkin ilmeet puhuvat ilman sanoja.Koska minulle kuvat merkitsevät ainakin yhtä paljon kuin sanat, olen hiukan sen kannalla että katse paljastaa sisimmän.

  Hellä rakkaus koetaan salaisena yhteytenä, josta Raamattukin sanoo: Katsokaa kuinka suloista on veljesten rakkaus !

  Hellä rakkaus syntyy myös kiitollisuudesta. Oiva esimerkki on elokuva Ranskalainen illallinen, jossa pakosalla oleva ranskalaisnainen käyttää koko arpajaisvoittonsa valmistaakseen puritaaniselle tanskalaiskylälle mainion ilallisen. Se murtaa monen karun ja katkeran sydämen asenteen. Edesmennyt Paavi Fransicus mainitsi sen lempi elokuvakseen.

  Katsomalla maalauksia, huomaan helposti mistä pidän tai mistä en. Hollannin vanha taide on mystisen tuttua, omaani.

  Kummallinen on myös kuvia katsomalla nyntynyt suhde Flanderin ja Normandian maisemiin ja ihmisiin. Rakastuin Johannes Vermeerin maalauksiin, ja alkoi tuntua että olen kuin olisin kotona noissa taloissa, huoneissa ja rannoilla.

  Mitään todellista yhteyttä minulla ei ole noille rannoille, mutta pidän valtavasti hollantilaisista.Ja Normandiaan kiinnyin kun katsoin elokuvan Puukenkäpuu.

  Klaus Hoffmanin , saksalainen kylläkin, levyttämä Mein Flanderland sulattaa sydämeni joka kerran kun panen sen soimaan. Säästelen tällaista hetkeä ja pidän sitä yhtä arvokkaana kokemuksen kuin lapsenlapseni kyyneleitä jos puhun kuolemastani.

  Kaikki nämä kokemukset ovat silkkaa mystiikkaa.

   

  https://www.youtube.com/watch?v=pOtKnGDz59c

  Riitta-mummi

   

  ---

• Ihmisen raadollisuus...9.10.2025 klo 19:05  Kommentoi (0)

   

  Vietit vievät meitä joskus suuntaan jota emme voi vastustaa. Vietti vie,emmekä halua luovuttaa, sillä siinä on kielletyn hedelmän  jännitystä. Mielihyvää halutaan, ja joskus rahaa.Rahan mahtia monet eivät jaksa vastustaa . Ahneudesta he tekevät sellaista mitä eivät oikeastaan halua. Jos haluaa tehdä näin, olla raadollisuuden ja pahuuden vietävissä, ennuste on huono, mutta ei toivoton. Aina on toinen mahdollisuus, paluutie .

  Kristinusko opettaa kestämään kiusauksia. Se on tosin näitä 'Helpompi sanoa kuin toteuttaa'-juttuja. Jos sitten tekee haluamansa salassa, onko se silloin ymmärrettävämpää ,vai hävettävämpää.Raamatun mukaan salassa tehdyt tulevat aina ilmi.Luemme tapaukset esim. iltapäivälehdistä tai some kertoo. Joillekin nämä teot ovat jopa rehvastelun aihe.

  Kristus ymmärtää heikkoutamme. Hän tietää vihollisemme Saatanan viekkauden ja 'hurmaavuuden' jolla se pettää meitä.Kristus on  pelastajamme vaaroista ja viettelyksistä. Hengellään hän ohjaa kääntymään vääriltä teiltä, kutsuu tulemaan luokseen ja saamaan armon kuten sai vielä viimeisillä hetkillään se toinen ryöväri Golgatan ristillä.

  Ajattelen, että vaikka synti on vihollisemme, eikä näin ollen hyväksyttävää, voimme armahtaa syntistä koska Kristuskin armahtaa kaikkia jotka armoa häneltä pyytävät. Syntiä saa vihata, mutta syntistä tulee koettaa ymmärtää, ja olla tuomitsematta.

  Tuomio on yksin Jumalan. Kun kirjat avataan on sen aika . Puolustusjamme on silloin Jeesus Kristus.

  Uskon antama ymmärrys on toista kuin moralismi. Moraalin sääntöjen ja omantunnon äänen noudattaminen on kyllä hyvä, mutta parhainta on mielestäni noudattaa Kristuksen opetuksia. Lapsina kodin perintönä uskoon tutustuneet, tai pyhäkoulua käyneet ovat enkelien suojeluksessa.

   

  Tämä on ajatusten pyörittelyä, ei saarna.

   

  Armonkerjäläisenä... Riitta-mummi

   

  ---

• Asenteiden arviointia...30.9.2025 klo 20:35  Kommentoi (0)

  Jos mietin asioita jotka minusta ovat hyviä, tai vastaavasti pahoja asioita, niin hyvyyttä kuvaavia sanoja ovat:

  rehellinen, ahkera, aito,tyytyväinen, oikeamielinen,hellä, hyväksyvä ja monia muitakin on sitä kuvaamaan..

  Pahasta olosta, ja sen seurauksia kertovat esimerkiksi: viha, sota, riita, arvottomuus, penseys, ilkeys, rauhattomuus, ahneus kuten myös välinpitämättömyys ja turhuus.

  Se miksi toinen on hyvä ja toinen paha, on varmaan monimutkainen, monivärinen ,eikä siis yksinomaan musta-valkoinen asia.

  Itsestäni tiedän että lapsena minua rakastettiin eikä koti ollut ankara, mutta sopiva kuri meiltä löytyi. Isoisäni oli viisas, mutta ankara ja vaativa omille lapsilleen. Me lapsenlapsetkin hiukan pelkäsimme häntä. Löydän muutamia piirteitä hänestä itsestäni, eikä se ole pelkästään kielteistä. Kun omaa hyviä arvoja ja niiden tuomaa vakavuutta, on maailman menossa nykyään ihmettelemistä !.

  Ajattelen että hyvyys syntyy ihmiseen hyväksynnästä ja arvostuksesta, sekä sopivista rajoista.

  Kristilliset arvot opastavat toisen ihmisen kunnioittamiseen ja auttamiseen. ' Niin kuin soisitte itsellenne tehtävän,tehkää tekin heille' kuuluu rakkauden kaksoiskäsky.

  Kun lasta rakastetaan, hänelle puhutaan ja neuvotaan erilaisissa asioissa, hän itsekin oppii rakastamaan ja kunnioittamaan vanhempiaan, sekä opettajiaan.Näin hän todennäköisesti ymmärtää mitä meritsee Jumalan kunnioittaminen. On vahinko että kouluissa ei enää ole uskontoa oppiaineena. Kristittyjen maiden demokratia ja tasa-arvo ihmisten välillä perustuu Raamattuun.

  Ei elämä ole koskaan kaikkien unelmien täyttymystä. Niin ei pidä luullakaan. Unelmat ja onnen tavoittelu on pinnallista. Pinallisuus on elämäntapana kovin kepeää. Vaikka meitä neuvotaan tiettyyn huolettomuuteen, katsomaan lintujen ja niityn kukkien huolettomuutta, on ero , suuri ero, siinä turvataanko Jumalan antamiin neuvoihin, vaiko viihteen suomaan näennäiseen , nautinnollisuuteen. Elämä viihteen keskiössä on harhaa.

   

  Riitta-mummi

  ---

• Aina ajatuksissa. Oikein vai väärin ?24.9.2025 klo 20:31  Kommentoi (0)

  'Humanismin ytimessä loputon uteliaisuus' Tuon lauselman huomasin jostakin, ja jotenkin se antaa ymmärrystä itseenikin. Se, miksi määrätyt ihmiset ovat humanisteja, ja toiset lähes täysin materialisteja saa pohtimaan lisää. Onko tämä synnynnäistä vai opittua, siis opetettua joltakin taholta.

  Itselle materia on aiemmin merkinnyt melkein yksinomaan asuntoa, omaa kylläkin, ja kirjoja sekä tauluja. Kun näihin lisään ennen niin tärkeät vaatteet, korut ja kampaukset, esittelen aika tarkkaan entisen itseni.Matkalla olen muuttunut. Elän paremmin, tarvitsen vain vähän.

  Ammatissa aloin nähdä miten raha ratkaisee. Eräillä sitä oli paljonkin, eikä sekään riittänyt. Toisilla oli vain tarpeellinen, jos sitäkään. Nämä köyhemmät elivät kuitenkin vapaammin, osallistuivat yhteisiin asioihin, polittiikkaan, seurakuntaan ja monenlaisiin harrastuksiin.

  Katselin elämää nyt eri vinkkeleistä, ja aloin arvostaa auttamista, antamista ja palvelemista, niissä puitteissa johon oli mahdollisuus.

  Loputon uteliaisuus  on tietää asioiden syyt ja synnyt, vaikutukset ja se mitä valta on.Tämä uteliaisuus ei ole juorulehti-uteliaisuutta.

  Humanismi on pitkälti samaa kuin kristillinen etiikka. Vasemmistossa on paljon humaania ajattelua, mutta Kristus on vieras monille.

  Ajattelen, että nykyinen meno maassamme on melko talouspainotteista, ja maailmalla sitäkin enemmän. Johtavissa maissa on vallan käyttö on myöskin  materialistista, se määrää kaiken. En haluaisi katsella kun USAn pörssin väki antaa viikottain isolla joukolla aplodit pörssikurssien noustua. Rahan ylistystä !

  Lisäksi näyttää USA n hallinnon nykymeno kaikkea muuta kuin humaanilta.

  Kyvyttämyys yhteistyöhön. Viha toisinajattelijoita kohtaan. Oman vallankäytön ihanuus lähes naurattaa! Suuri ego, pieni ihmisyys, ja tämäkö on muka kristillistä ?

  Riitta-mummi

  ---

• Elämän matkan aamu ja ilta, ajatuksia näistä...16.9.2025 klo 20:26  Kommentoi (0)

   

  Kun lapsi ilmoittaa tulostaan häntä aletaan odottaa. Eivät vain vanhemmat odota, vaan myös sisarukset, mummit ja vaarit, muutkin sukulaiset sekä ystävät, jopa naapuritkin. Uusi elämä on ihme.

  Samantapaista odotusta, mutta haikeampaa on kun ihminen on jo pitkän tien taivaltanut ja määränpää häämöttää. Nyt odottavat lapset, lapsenlapset ja muutkin sukulaiset sekä ystävät joille tämä ihminen on merkinnyt jotakin. Kuolinilmoitusten seuraaminenkin kuuluu tapoihin kun iäkkäistä puhutaan.

  Alussa lapsella on oppimisen vaivat ja ilot. Lopussa vanhuksella luopumisen vaikeudet. 'Viimeiset kiusaukset jotka unissa osoittelevat elämän matkan kipeitä kohtia voivat olla raskaita kokemuksia. Niistä selviytyminen vaatii armollisen Jumalan apuakin.  Vasta levossa ja  rauhassa voi valmistautua lähtohetkeensä .

  Kun lapsen oppimisen iloa katsellaan tyytyväisyydellä, soisi vanhuksen rauhallista luopumista ajallisista ymmärrettävän jotenkin vastaavasti.

  Näin on luotu ja näin on tapahtuva. Elämän alku ja loppu kuuluvat matkamme välttämättömiin vaiheisiin. Nuoruuden ja aikuisiän täyteyden vuodet , niin tärkeitä kuin ovat olleetkin, alkavat lopulla matkaa menettää jotakin hehkustaan.Menneiden aikojen voimakkaat kuohunnat, suuret rakkaudet tai suuret surut haalistuvat. Kypsässä iässä voi katsella elämää kuin kuvakirjaa. Yksityiskohdat menettävät merkityksiään, terävät muodot pyöristyvät ja matkan kokonaisuus saa nimen, Minun elämäni.

  Vanhuus ei välttämättä ole pelkkää surkeutta, yksinäisyyttä ja hoidon puutetta.

  Minulle on eräässä yhteydessä sanottu: Kaunis elämä on kutsumuksesi. Olkoon vaikka niinkin, olenhan esteetikko. Haluaisin mieluummin muistokirjoituksessa lukevan: Hyvä elämä oli kutsumuksesi.

  Jos, ja kun elää omien näkemystensä ja arvojensa mukaan, elää yleensä aika itsekkäästi. Kristuksen opetus kuului: 'Rakasta lähimmäisiäsi kuten itseäsikin' ja näinhän elämän kutsumuksen tulisi aina olla. Elämämme kuuluu muillekin kuin itselle. Elämme osana muita ihmisiä ja osana luomakuntaa.

  Näiden arvojen ja asioiden huomioonottaminen onnistuu vain harvoille. Olemmehan vain ihmisiä !

  Jakaminen on yksi tapa antaa itseään muille. siihen on monta keinoa. Sen minkä lapsuudessa ja matkan varrella saamme, voi matkan päätepisteen lähestyessä antaa pois, niin aineellisen kuin aineettomankin.

  ...

  ' Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän. Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran'

  Virrestä Kahden maan kansalainen,Kaija Pispa

   

  R-m

  ---

• Varmuus tai epävarmuus esiintymisessä...9.9.2025 klo 17:25  Kommentoi (0)

   

  on kiinnostavaa seurattavaa. Moni ei arvaakaan kuinka epävarmoja ovat näennäisesti hyvinkin varman oloiset henkilöt.

  Rutiineissa pärjää helposti opituilla konsteilla. Naama perulukemilla ladellaan tarpeelliset ja nokkelat fraasit, ja paidan alla sydän tykyttää ja muljahtelee. Haastattelut ovat hankalia tilanteita useimmille. Niin poliitikot kuin urheilijat ovat tästä esimerkkeinä.

  Taiteilijat ovat luontaisesti parempia esittämään haluamaansa roolia.

  Varma esiintyminen tukee asian esiintuomista , epävarma jättää kysymyksiä vaikka asia onkin oikein. 

  Käytös ja maneerit paljastavat tv-ruudussa enemmän kuin luulisikaan. Tosin kaikki katsojat eivät ehkä näitä näe. He näkevät vain tunnetun henkilön  latelemassa kuin ulkolukuna epätotuuksia,j otkut  peiteltyjä valheita suorastaan.

  Tietyt liikkeet, silmälasien kohentelu, tukan sipaisu, niskan ojennus kertovat että ollaan epämukavuus-alueella.

  On oltava kuten virallisessa asemassa ollaan. Tekisi mieli paeta, lähteä kavereiden kanssa kaljalle.Jospa ottaisi kunnon kännin. On kestettävä, sillä asema vaatii.

  Tässä on eräitä näkemyksiä näennäisen varmasta olemuksesta. 

  Ujoimmat ja arimmat eivät juurikaan haastatteluissa esiinnykään.Tämä on ammatinvalintakysymys, ja he voivat olla omissa arjen ympyröissään ja ystävinä mitä parhaimpia ihmisiä, kunhan ei tarvitse astua kameroiden eteen !

  Olemmeko nähneet juurikaan ujoja kansanedustajia. Ajatuskin on mahdoton, vai onko ?

  Ihminen ja hänen ansionsa eivät ole pelkkää esiintymistaitoa. Melkoinen jupakka syntyi erään kansanedustaja puheopetuksen kustannuksista.

  Toista ääripäätä on nyt 'höykytetty' liian räväkästä kielenkäytöstä. Käytöksen kultaista kirjaa on kehoitettu tutkimaan.

  Missä menee sopivuuden raja kun ollaan julkisuudessa. Näissä tapauksissa on kai kyse luonteenpiirteistä. Luonne on osittan perintötekijöiden summa, osittain omaksuttuja tapoja. Tapoja voi korjata, perintötekijöitä ei.

  Joskus omien ominaisuuksieni kanssa tuskaillessani muistanut isäni usein toistaman viisauden: Turha on potkia tutkaina vastaan !

  Sehän olisi samaa kuin potkaista Luojaansa !

   

  Wikipedia

  https://fi.wikipedia.org ? wiki ? Tutkain

  tutkain' sivustosta fi.wikipedia.org

  Tutkain-sana merkitsee terävää kärkeä, piikkiä tai pistintä, kudontaterminä (monikossa: tutkaimet) loimilankojen loppupäitä. Sana esiintyy tunnetussa ...

   

   

  Riitta-mummi

  ---

• Nurjamielisyydestä4.9.2025 klo 21:08  Kommentoi (0)

   

  Nurjamielisyys...

   

  on ominaisuus joka ei mitään, eikä ketään rakenna. Miksi se valtaa mielen ja sielun ihmisellä joka kyllä erottaa hyvän pahasta, ymmärtää oikeaa suhtautumista elämän vaikeinpiikin asioihin, mutta sitten ... tuo katala ja kamala tunne ottaa yllättäen vallan. Mieli kääntyy toiseksi, nurin päin.

  Miksi tuollainen inhottava olotila, joka käsittelee lähes kaikki asiat aivan päinvastoin periaatteisiin verraten.

  Mieli on kriittinen, lähes ylimielinen ja pahantahtoinenkin , ja kiusattu.

  Se ei ol masennusta, ei ahdistusta, ei sairauttakaan. Onko se siis olemassa jokaisen ihmisen sielun syvyydessä josta se tietyissä sopivissa olosuhteissa kömpii esiin kuin liero. Sitten kun se on saanut herkutella tarpeeksi vastemielisissä mielialoissa , se palaa omiin oloihinsa odottamaan seuraavaa hetkeään.

  Tällaiste kokemusten jälkeen on kuitenkin jotenkin puhdistunut, päässyt siitä pahasta joka meitä salassa piinaa.

  Tällä täytyy olla tietty yhtymäkohta uskoon ja epäuskoon, eli Jumalaan ja saatanaan. Onko "nurjamielisyys-kohtaus" sitä perisyntiä joka ihmisissä on. Sen olen itsessäni huomannut,että se väistyy kun hiljenee rukoukseen. Kun totean tuollaisen olevan tulossa, aloitan jo varmuudeksi rukouksen. Vai onko kysymys vain väsymisestä, kuin hiukan toivottomuudesta.

  Kaiketinkin,  rukous puhdistaa, rauhoittaa ja luo sillan sinne minne meidät kristityt on luvattu pelastaa kaikelta pahalta mkä meitä ajassa kohtaa.

   

  Pohdiskelee ja tyhjentää sielun kaivoa...

  Riitta-mummi

  ---