Blogi - Riitta-mummi - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Sielun kaivo

Blogi aloitettu: 14.5.2024
Blogimerkintöjä: 122 kpl
Avainsanat: armo, totuus, synti, ja, katumus kpl

• Elämän ahtaat portit19.3.2026 klo 14:51  Kommentoi (0)

   

  Ensimmäinen on äidin kohdun portti, luinen portti, lihainen portti kuten pakanuuden aikana synnyttäjälle luettiin.

  Sen läpi pääseminen pani lapsen parkumaan, yleensä kovaa mutta ei kovin pitkään. Lapsi pääsi äidin rinnalle ja sitten rinnoille elämää imemään.

  Päiväkodin portti on nykyään tuttu lähes kaikille taaperoille. Sitten esikoulun ja perusskoulun portit aukeavat jo tutummin.

  Elämän portti avautuu helpommin tai vaikeammin, tapauksesta riippuen. Ylioppilastutkinto on aina ollut jonkin verran ahdas, eikä siitä avaudu automaattisesti uraputki kuten sata vuotta sitten tapasi aueta.

  Sattumien portit ovat yllättäviä. Niiden kautta on useille avautunut mielenkiintoisia matkoja. Minulle kohtaamani mies oli tällainen elämänmittainen sattuma, nyt sanon: johdatettu !

  Ovi avioliittoon ei välttämättä ole ovi Onnelaan. Niin haaveleivat monet, ja muutamien pettymysten jälkeen lyödään rukkaset naulaan.

  Avioliitto on proseesi, ei projeksti. joka tulee valmiiksi Siinä puretaan tai rakennetaan jatkuvasti. Rakentaminen yhdessä maksaa vaivan, se yhdistää.

  Ikkuna iloon aukeaa aina silloin kun kuulee jälkeläisten elämän onnistumisista. Niitä edesauttavat rukoukset ovat meidän mummojen ja vaarien kunniatehtävä.

  Viimeisenä toivon aukeavan Taivaa portin. Sitä ennen tämä ruumis on kuoleva, tomu haudataan ja viimeisenä on Kristus seisova multieni päällä.

  Alkavasta iankaikkisuudesta meille ei ole paljon sanottu. Uskon sen olevan Paratiisi-elämä !

   

  1. On ahdas, kaita taivaan tie

  ja ohdakkeinen aivan,

  vaan matkamiehen voittoon vie

  vain Herra kautta vaivan.

  Jos ristin tieltä eksytään,

  ei taivaan riemuun päästäkään,

  ei tulla kruunatuksi.

   

  2. Ah, älä suutu, vaikka on

  ristisi raskas kantaa.

  On siinä armo verraton,

  kun Herra kuormaa antaa.

  Raskaalta vaikka tuntuu se,

  niin kärsi, kestä, taistele

  kuoleman hetkeen saakka.

   

  Siioninvirsi Nr 40:1-2

  ---

• Epävarmaa ja ahdistavaa...16.3.2026 klo 10:16  Kommentoi (0)

  aikaa on eletty viimeiset vuodet. Se ei voi olla vaikuttamatta ihmisten mieliin. Tutkimukset nuorison tulevaisuuteen uskomisesta kertovat selvästi ilottomuudesta ja toivottomuuden tunteista. 

  Me iäkkäätkin voimme huonosti, ainakin uutiset kertovat vanhusten huonoista hoitosuhteista. Lapset kaukana, hoivapaikkoja vaikeasti saatavana, niissä liian vähän hekilökuntaa. 

  Jos kotona asuvat vanhat pariskunnat vielä pärjäävät kohtalaisesti eläkkeillään, niin hallitus pitää huolen siitä että kustannukset nousevat jatkuvasti niissä palveluissa joita tarvitsemme.

  Näitten ajallisten pohtiminen nyt paaston ja piinaviikon aikana on turhauttavaa. Miksi en voi vain muistella Kristuksen kärsimistä ja kuolemaa puolestamme ja olla autuas.

  Siksi kai, että en ole kyllin pyhittynyt ihminen. Olen körttiläisittäin;

  "Mä korpin raato raihnainen, mä kurja synnin pahka."

  "Mä synnin imen itseeni, kuin ihran imee nahka."

  "Mä olen rakki raivosuu, oi Herra heitä armon luu." 

   

  Ilman Herran 'armoluuta 'olisin ylen raivokas nälässäni ja ahdistuksissani.Kuljemme pimeässä, kuitenkin toivossa kohdata Pääsiäisen valo joka loistaa Golgatalta.

  Riitta-mummi

  ---

• Kristittynä...11.3.2026 klo 16:21  Kommentoi (0)

   

  Herra Jumala, Luojani on ainoa joka tuntee minut täysin ja ymmärtää kaikki toiveeni ja kaipaukseni.

  Herra Jeesus Kristus, Vapahtaja ja Pelastaja  on tehnyt ihmeitä elämässäni. Hän on vienyt minut avaralle paikalle näkemään ja kokemaan.Hän ei ole antanut  minulle tuomiovaltaa, vaan ymmärrystä heikkoja, sairaita ja köyhiä kohtaan. Arvostelukykyä olen saanut.

  Pyhä Henki, Lohduttaja ja Totuuden Henki on ohjannut tiellä, tällä alatiellä, jossa on ollut kivikkoja, koleikkoja ja korkeita vuoriakin kiivettäväksi. Kristityn vaellus on tutustuttanut itseeni ja elämään.

  Mielenkiintoisella matkalla olen tutustunut monenlaisiin matkalaisiin. On heitäkin jotka kulkevat  hyvin varmoina omaa  oikeaa tietään. 

  Siltikin, Kristuksen kirkon rakennustelineille ovat näkemykseni mukaan tervetulleita kaikki. Kutsun kuulleet ovatkin usein ryhtyneetkin rakentamaan sitä kirkkoa jossa yksin Kristus on johtaja..

  Kulmakiveen kompastuneet ovat monasti perustaneet oman rukoushuoneen, jossa ehtoollisyhteyskin kuuluu vain heidän  valikoidulle joukolle.

  Pyhä Henki, vaikka on joskus vain hiljainen tuulen tuntu iholla, on myös arkeen apua tuova rukouksen henki. Arjessa saa apua hän joka sitä rukoillen pyytää. Johdatus on ihmeellinen, mutta ei unta vaan todellisuutta.

  Kristittyjen yhteys ja keskinäinen rakkaus, ilo Kristuksessa on lahja joka saadaan.  Sen kokeminen eri yhteyksissä on käsittämätöntä !

  Riitta-mummi

  ---

• Vertailun merkityksestä...4.3.2026 klo 19:32  Kommentoi (0)

   

  Lehdistö saa mielenkiintoa tekemillään tavaroiden ja tuotteiden vertailuilla. Lukija siinä voi sitten verrata omia mieltymyksiään ja ilahtua jos osuu kärkisijoille tehdyn tutkimuksen kanssa.

  Kun olin lapsi, lähetimme filmitähdille valokuvapyyntöjä, ja oli hienoa jos sai kuuluisamman tähden kuvan kuin luokkatoveri.Niitä oli tapana vertailla välitunneilla.  Missikisat olivat noina vuosikymmeninä lähes kaikkien naisten suosimaa ajanvietettä. Ensin lehtikuvien katselu, arviointi ja leikillinen vedonlyöntikin voittajasta on kai myös nähtävä eräänlaisena vertailuna.. Yhäkin tällaista tapahtuu vaikka naisasialiike on tehnyt parhaansa näiden 'karjanäyttelyiden'  parjaamisessa.

  Urheilu  on kilpailuineen erittäin herkkä alue vedonlyönnille . On olemassa jopa kansainvälinen vedonlyöntibisnes.Julkisesti käydään lehdistöissä joskus raakaakin 'jälkipuintia'.

  Jopa hengellisissä piireissä on ilmennyt tiettyä vertailua. Eräät uskovat kokevat tiettyä epävarmuutta uskostaan, sen määrästä tai laadusta, , vaikka Kristus on sanonut että sinapin siemenen verran riittää. Lapsenusko on Hänen mielestään sallittua.

  Mikä vertaamisessa on niin kutkuttavaa ? Onko se oman näkemyksen pönkittämisen tarvetta vai todellista mahdollisuuksien arviointia ?

   En usko tietäväni oikeaa vastausta, mutta kriittinen ajattelu on minulle ominaista, ja olen aika rohkeasti tuonut sitä esiinkin.

  Kun häpesin sitä,eräs arvostamani körttinainen lohdutti sen olevan hyvän ominaisuuden.

  Riitta-mummi

  ---

• Paaston aikaan koettua...27.2.2026 klo 17:53  Kommentoi (1)

   

  Olen luullut jo  päässeeni useimmista kiusauksista mutta sainkin nyt Suuren paaston aikaan huomata, että oma minäni on eräs pahimmista kiusaajistani.

  Kun luonteessa on sellaisia piirteitä kuin umpirehellisyys, ahkeruus,perinpohjaisesti ajattelevan ja tutkivan  ihmisen piirteet myöskin, niin juuri näissä asuu kiusauksen vaara. Tie jankuttamiseen, asioiden märehtimiseen aina uudestaan, ja perinpohjaisesti ,on auki..  Silloin iskee Kristuksen vihollinen, saatana helposti kimppuun. Silloin on kuin ' suossa' itsensä kanssa. Olen uppoamassa.

  Olo sellaisena karkottaa tyytyväisyyden moniin asioihin, rauhan itsen ja muiden ihmisten kanssa. Se luo negatiivisen ilmapiirin ja ajatusmaailma muuttuu mustaksi. 

  Surullista, mutta totta kohdallani. Kiitos Luojalle ja Herralle Kristukselle, kun tulette apuun, ja rukouksen avulla ja Isä meidän rukouksen avulla pääsen taas pinnalle, ja usein nopeasti. Varma 'pirun-karkoituskeino !'

  Muistelen  Paavo Ruotsalaisen Viimeisiä kiusauksia, kammottavia uninäkyjä ja syyttäviä muistoja. Kovasti kamppailtuaan hän sai lopulta rauhan, jossa Paavo löysi perillepääsyn ilman omia voimia.

  Kokemuksista rikas  Riitta-mummi

   

   

  ---

• Yhden lauseen vaikutusta...17.2.2026 klo 14:35  Kommentoi (3)

  Kuulin, en muista enää mistä, ajatuksen joka kuvaa ihanasti omien harrastusteni vaikutusta.

  'Rukoileminen tekee sielun kuolemattomaksi, lukeminen järjen !'

  Koska Jumala on kaiken luonut ja neuvonut miten käyttää Hänen antamiaan lahjoja, on rukoileminen sekä yhteyden pitämistä Isäämme, että vaikuttava Hänen tahtoonsa. Tämä  lause oli kuitenkin uutta !

  Iankaikkiseen elämään on toivo päästä. Kristuksen ansiosta, olen aina olettanut. Mutta että omat rukoukset saavat näin kauniin lupauksen! Kuolemattomista sieluista kyllä puhutaan, ja Kuolleet sielut on erään venäläiskirjailijan teoksen nimenä.

  Lukemisharrastus kyllä on aina ollut suosittua, etenkin aiemmin kun ei ollut näitä tekoäly-laitteita ym. Maamme kansa on ollut kärkipäätä lukutaitovertailuissa, kuinka lienee nykyään.

  Kouluista kuuluu kuinka lasten lukutaito, tai ainakin kiinnostus lukemiseen alenee. Järjen jättiläisiä tehdään tekoälyn avulla.

  Tällaisia ajatelmia yhden hienon lauseen vaikutuksesta.

  ...

  Tämä kirjoitelma on samalla kokeilu kuinka Älypään Blogi-sovellus nyt pelaa.

   

  Riitta-mummi

   

   

  ---

• Arkiruokaa vai klassisia herkkuja, kirjoista..9.2.2026 klo 19:33  Kommentoi (0)

   

  Kirjoissa sitä kotimaista arkista tarjoavat minulle Enni Mustonen( Kirsti Manninen ) ja Kalle Päätalo. Heidän keittiöstään ovat lähtöisin monien suomalaisten lempiruoat, kuten Hovimäki-ja Koskivuori-sarja Enniltä, ja Iijoki-sarja Kallelta.Enni kokkaa ennakolta maistuvaksi tiedettyjä keitoksia. Niissä on pääraaka-aineena tarmokas, tehokas ja järkevä nuori nainen joka on tullut kylään, taloon tai maahan löytääkseen elämänsä tarkoituksen, miehen. Keitos sisältää mausteina menneisyyden harha-askelia kyyneleineen, mustasukkaisuutta ja varovaisen ripauksen ihastusta, ei rakkautta, eikä ainakaan seksiä, kuin aavistuksellisesti.

  Nainen on yleensä aina kaiken osaava ja onnistuva, päinvastoin kuin ihastuksen exä, joka on kova, rikas tai uskoton.

  Kallen keittiöstä puskee' koparakeittomaista' , väkevää ja ruokaisaa tekstiä. Hän on kokkina lähiruokansa ( taivalkoskelaiset ja tamperelaiset ) tunteva, kaiken tietävä, taitava ja muistava kirjoittava murretaituri. Kalle kertoo kaiken tarkkaakin tarkemmin, joskus lukijaa jo puuduttaa toistuvat työkuvaukset. Hän ruotii raaka-aineensa munaskuita myöten, säästämättä omaa raadollisuuttankaan. Myöskin suku, naapurit ja kylänmiehet ( joiden merkityksen siinä taivalkoskelaisessa merkityksessä minä tulin tietämään vasta näin ikivanhana muorina ). Varsin kirpeän mausteen Kalle lisää Laina-ex-vaimostaan, joka sanoo suoraan ajatuksensa. Kun ollaan eri murrealueilta joiden elintavat kumpikin pitää ainoina oikeina, ei kattilan yli kiehumiselta voi välttyä. Pohjaanpalanut soppa koko ensimmäinen avioliitto kummalekin, onneksi lapset eivät joutuneet kärsimään. Niitä ei näillä näet ollut.

  Näissä 'kyökkihommissa' Taivalkoskella sain samaistutuksi omaan hämäläis-karjalaiseen 'ruokakuntaamme'.

  Kalle kertoo makoisasti 'tekopitäjänsä' erikoisuuksista niin kodeissa, kouluissa, laitoksissa kuin 'naisissakin'.Salahuumoria on melkoisen paljon, ja kateutta hän kuvaa paljon.

  Jos jokin on minua koskaan yhtä makeasti naurattanut, niin Eve Hietamihen Yösyöttö-sarjan Antin ja Paavo-pojan kahden miehen huusholli.

  Miesten maailma näyttäytyy heissä poikkeavan naismaailmasta kuin hajuvesi lihapullasta. Naisvihaa ei silti ole, päinvastoin.

  Dekkareita luen paljon. Ennen oli ehdottomin Agatha Christie, sillä englantilaiset ovat minusta herkullisia kuivine mausteineen, ovat sitä edelleenkin. Nykydekkarit ovat kovin raakoja tai muuten vastemielisiä.

  Nyt nautin suomalais-islantilaisita keitoksista joita tarjoilee Satu Rämö.Rämö on kirjakaupan myyvimpiä ja kirjastojen lainatumpia. Onneksi äänikirjaa ei tarvitse varata.

  Herkkupalat nautin Joel Haahtelan mystisen makuisista pienistä taiten ajatteluista tarjoomuksista. Samantapaista tuottaa kirjailijapariskunta Olli ja Riitta Jalonen.

   

  Riitta-mummi

   

   

   

   

  ---

• Jumalanpalvelus Kiihtelysvaaran kirkossa...1.2.2026 klo 14:14  Kommentoi (0)

  ...jossa samalla vietettiin Yhteisvastuukeräyksen 2026 avausjuhlaa. Kiihtelysvaara minulle on vain erään serkun puolison syntymäpaikkana tuttu, vaikka  Ilomatsissa on sukuni juuret. Joensuussakaan en ole poikennut. Läpi ajettiin yhden kerran kun olimme matkalla pohjoiseen. Joensuussahan on Elien Saarisen suunnittelema kaupungintalo kuten meillä Lahdessakin.

  Kiihtelysvaaran uusi kirkko on vihitty 2024. Tuhopoltosta oli kulunut silloin kuusi vuotta, kertoi Jari Jolkkonen, Kuopion hiippakunnan piispa, joka toimitti messun ja hoiti liturgian.

  Hienosti vanhaa mukaellen onkin uusi kirkko  rakennettu. Kellotapuli on 1800-luvulta. Se säilyi polttajalta, päinvastoin kävi synnyinkunnassani Virolahdella. Kirkko säilyi, kellotapuli paloi, elettiin vuotta 1958.

  Kiihtelysvaaran uuden kirkon  sisäkaton rimoista rakennettu, kohti taivas-ikkunaa kohoava näkymä, oli upea ! Maisemat ympärillä olivat hyvin lumiset ja ikiaikaisen suomalaiset. Sisäseinän risti oli hiiltyneestä puusta. Muistutus pahan olemuksesta.

  Jolkkonen on itasuomalaisena minulle tutun oloinen vaikka en ole Jaria koskaan tavannut. Telkkarissa on hän toiminut muutamissa hyvissä dokumenteissa esittelijänä. Ainakin körttiläisten rakkaan Aholansaaren, ja mystikkojen Santiago Compostelan hän on eläytyvästi esitellyt. Myös Martti Lutherista muistan nähneeni hänen toimittaneen hyvän jutun.

  Ehtoollisen asetussanat , leivän ja viinin kohottaminen, oli kuin äitikirkosta , roomalaiskatolisesta. Jolkkonen oli Hengen täyttämänä, sen koki katsojakin.

  Jo hänen näkemisensä virittää aina odotuksen. Odotus täyttyi. ?

  Messu alkoi tutulla körttivirrellä Soi virteni kiitosta Herran.  Veisasin mukana lähes kaikki virret. Vain ehtoollinen jää tv-n ääressä saamatta.

   

  Riitta-mummi

   

  ps. Katso YLE Areenasta

  ---

• Onko uskova ihminen outo ?24.1.2026 klo 19:27  Kommentoi (2)

   

  Kaikki uskovat eivät ole samanlaisia. Yhteistä on usko Kolmiyhteiseen Jumalaan, Kristuksen sovituskuolemaanen puolestamme, ja Pyhän Hengen olemassaoloon.

  Tämä viimeinen on uskosta osattomalle outo jo ilmaisuna.Uskovaa joka PHsta puhuu saatetaan pitää houkkana, kuten Paavalikin sanoi.

  Rumahkon nimen saa moni joka uskonsa tunnustaa avoimesti. Eräät seurakunnat pitävät uskosta todistamista Raamatun mukaisena. Se vertautuu lähetyskäskyyn. Heränneet, eli körtit puhuvat varoen uskon asioista, eikä Raanattua seuroissa juuri käytetä. Ei ainakaan sillä mestaroida.

  Monille omasta uskosta puhuminen on hyvin vaikeaa, jopa vastenmielistä. Toisille se ikäänkuin kuuluukin osana kristittynä elämistä.

  Onko salattu usko oikeampaa tai parempaa kuin siitä puhuttu. Kannattaako uskon paremmuudesta tai laadusta kilpaillakaan. Kristus puhui sinapinsiemenen kokoisen riittävän.

  Miksi uskosta puhuminen ärsyttää. Miksi uskosta ,tai politiikasta, joka on yhteisten asioiden hoitoa, puhumista pidetään sopimattomana.Pitääkö uskovien pysyä vain kirkoissaan.Onko Raamatun pitäminen esillä sopivaa julkisesti. Keidenen pitää hävetä.

  Miksi valat vannotaan sormi Raamatulla vaikka siellä sanotaan: Älkää mistään vannoko !

  Tässä tuli paljon haja-ajatuksia ,ilman kysymysmerkkejä. Minusta on kuitenkin parempaa kysyä kuin olla varma.

   

  Riitta-mummi

   

  ---

• Inho...15.1.2026 klo 13:58  Kommentoi (0)

   

  on vahva tunne. Mistä se syntyy, ja onko sillä oikeutensa.Se on kuin vastenmielisyyden puhkeaminen mustanviolettiin kukkaan. Se tuoksuu rikiltä ja ammoniakilta. Kumpikaan ei ole terveydelle hyväksi.

  Roman Polansikin elokuva käsittelee aihetta, samoin Jean-Paul Sartren ensimmäinen romaani. Olen tainnut molemmat joskus kokea, mutta unohduksen kulta on peittänyt niiden vaikutuksen, onneksi.

  Viha on joskus oikeutettu tunne.Minä vihaan vääryyttä heikompia kohtaan. Samoin tietynlainen tyhmyys vihastuttaa, etenkin jos sen vaikutus on vääryys. Sitä on ilmassa näinä aikoina paljon !

  Jumalakin vihaa, mutta inhoaako hän ? Vanha Testamentti kertoo julmista tapauksista joissa Luojamme ja Herramme tuhoaa pahan perinpohjaisesti. Vedenpaisumuskertomus ja Sodoman hävitys ovat näitä. Uskon että Jumala viisaudessaan ja kaikkivoipaisuudessaan teki oikein.Jumalalla on vihamies, Saatana ja se vihaa uskovia ja kiusaa ja houkuttelee olemaan pahuuden lapsi.

  Nyt pahojen asioiden, sodan, kansanmurhien ja uskonvainojen kukoistaessa, vihastuttaa erittäin paljon, mutta minkäs teet ! Kun kansakuntien johtajiksi valitutkin näitä tekevät, ei voi muuta kuin olla kiukkuinen ja inhota.

  Eniten inhottaa lapsiin kohdistetut seksuaaliset hyväksikäytöt, ja muu piittaamaton käytös. Pienet viattomat kuolevat sodan jaloissa nälkään tai sairauksiin. Pommituskuolemat lopettavat nopeammin, mutta samalla tuhotaan kansakuntien elinolosuhteet.

  Inhottavaa, ainakin käsittämätöntä on, että muita ihmisiä vihataan heidän uskonsa, uskontonsa tai katsomuksensa vuoksi. Oikeassaolemisen vietti on voimakas. Se tekee pahaa jälkeä kaikkialla missä sitä tavataan. Suvaitsevainen ja lempeä suhtautuminen kanssaihmisiin rakentaa parempaa yhteiskuntaa. 

  Niin kaikki hyvä kuin kaikki pahakin alkavat aina yhdestä ihmisestä, yhdestä kodista, yhdestä yhteiskunnasta. 

   

  Viisas valitsee hyvyyden suojan !

  Riitta-mummi

  ---