Blogi - Riitta-mummi - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Sielun kaivo

Blogi aloitettu: 14.5.2024
Blogimerkintöjä: 109 kpl
Avainsanat: armo, totuus, synti, ja, katumus kpl

• Joulun tähti ohjaa...25.12.2025 klo 16:16  Kommentoi (0)

   

  Joulun ihme on jälleen saatu kokea. Kaiken sietämättömän vääryyden, toivottomuuden ja taloudellisen eriarvoisuuden  keskelle syttyi tähti ja syntyi lapsi joka luo toivoa paremmasta, vapauttaa pelosta ja ahdistuksesta .Kiitollisina ja siunaten saimme kokemusta taas  monesta hyvästä jota tänä joulunakin on ositettu eri yhteyksissä eri puolilla maailmaa. Ainakin omassa maassamme Joulun perinteet on nähty ja koettu entistä arvokkaampina. Siitä kertovat television lähetykset hyväntekeväisyystapahtumista, hieno presidenttiparimme eturintamassa.

  Itselleni perinteiset Turun ekumeeninen jouluhartaus, Joulurauhan julistus ja tämän aamuinen hartaushetki Karkun kirkossa puhuvat tästä. Kansamme kaipaa yhä yhteyttä Kristukseen, Vapahtajaan ja Pelastajaan joka Jumalan suurenmoisen vaikuttavasta tahdossa syntyi ihmiseksi hyvin vaatimattomissa olosuhteissa. Äiti-Maria ei ollut vihitty vaimo, isäpuoli oli jo melko iäkäs, hän epäröikin ottaa Mariaa vaimokseen, mutta otti sittenkin. Eläinten ruokakaukalo oli vuoteena kun majatalossa ei ollut antaa muuta tilaa kuin talli.Enkelin johdatus oli mukana heidän elämässään monissa kohdin, kuten pian syntymän jälkeen nähtiin enkelin ohjaus lähteä Herodesta pakoon Egyptiin.

  Jumalan johdatusta oli myös itämaiden tietäjien lahjat matkavakuutukseksi. Näin Jumala osoittaa huolenpitoaan omiaan kohtaan.

   Itse olen kokenut jälkeläisten kanssa useita yhteisiä hetkiä sekä ruokapöydän ääressä, että viestimien välityksellä.

  Vaikka välimatkaa on tuhansia kilometrejä, olemme ajatuksin yhteydessä.

   

  Riitta-mummi

  ---

• Hyvän Joulun toivotus kaikille Älypään pelaajille18.12.2025 klo 14:16  Kommentoi (0)

  Koti on valmistettu tänään jouluun. Siivoojan avulla vaihdettiin matot ja putsattiin hellan taustakin. On kukkia ja kynttilöitä ja pienoinen joulukuusikin, tekosellainen.

  Maanantaina tulevat helsinkiläiset ja aattona toinen tytär. Nuoremmat viettävät joulunsa muualla. Yksi koiraperhe matkaa Kolille ja toinen Intiaan Goaan.

  Minä olen aina ollut joulun kotona ja kutsunut omaisia kyläilemään, niin nytkin.

  Alan  nyt hiljentyä Jouluun, jätän älypelitkin joksikin aikaa. Tuonnempana palailen, jos Luoja suo.

   

  Hyvää, rikashenkistä mutta rauhallista joulua  !

   

  Riitta-mummi

   

  ---

• Hyvän mielen hetket.12.12.2025 klo 20:02  Kommentoi (0)

   

  Kyllä kaikki olisivat mieluiten hyvillä mielin, aina ja ikuisesti. On kuitenkin niin että mieliala alenee milloin mistäkin syystä, ja niitä  syitä on paljon. Varmaankin pahoitamme mielemme, loukkaannumme  tai jopa vihastumme useammin kuin että koemme ' armonvilauksia' eli olemme jokusen hetken autuaita, kummallisen onnentunteen valtaamia. Siksi heränneet sanovat sen olevan  'Kristuksen tuntemisen tuoksua'.Silloin Hän on lähellämme.

  On toki arkisempiakin hyvää mieltä tuottavia asioita. Niitä ovat saatu kiitos, koettu hyväksyntä, onnistuminen tehtävässä ja muitakin syitä löytyy. Minulle kodin rauhallinen arkinen yhdessäolo on jo sitä. Se onkin parhainta ja siinä kivutkin unohtuvat. Kivut ovatkin todellinen mielialan mittari.

  Nyt on vallalla, minulla ainakin, hyvä joulumieli. Joulumieli on vuodenaikojen mukavin ja kauimmin kestävä tunne-maailmoista. Ei sitä voi verrata pääsiäis- tai juhannustunnelmiin. Kesäloman aloitustunnelmat ovat kyllä myös ikimuistoiset. Niitähän en ole vuosikymmeniin kokenutkaan, mutta aina sen muistaa miten vapaalta ja kevyeltä elämä maistui kun kesäloma alkoi. Etenkin koululaisena lomatunnelma on minulle mieluisa. Silloin lähdin heti sukulaisiin Virolahdelle.Siellä oli sukulaistaloissa serkkuja, oli meri ja Virojoki uimapaikkoina ja pyykkirantoina. Oli lehmät, hevoset, lampaat ja kanat hoideltavina. Maalaiselämä sopi minulle, pidin sen töistä ja vapaudesta.

   On ehkä vaikea päätellä mikä joulumielen luo. Kristitylle ei  ehkä sittenkään kovin vaikeaa, sillä ilojuhla Vapahtajan syntymästähän sen luo.

  Me olemme saaneet lahjan, sen vuoksi haluamme myös antaa, kuka milläkin tavoin.

  Yhteinen joulupöytä ruokineen on ollut vuosikymmenien perinne monissa kodeissa. Se on sekä ateriayhteyttä, sekä yhteistä ' leivän murtamista' eli ehtoollisen symboli.

  Lapsille aineelliset lahjat kertovat Kolmesta itämaan tietäjästä jotka toivat lahjoja Jeesukselle.

  Näin wikipedia:  Itämaan tietäjien tuomat lahjat Jeesus-lapselle olivat kultaa, suitsuketta ja mirhaa, jotka olivat sen ajan arvokkaita aarteita ja symboloivat Jeesuksen kuninkuutta (kulta), jumalallisuutta ja rukousta (suitsuke) sekä tulevaa uhrikuolemaa (mirha).  

  ....

  Jeesus ei ole joulupukki, eikä kaupallinen joulukaan ole se oikea joulu.

  Joulumieli ja jouluriemu on aivan muuta kuin joulumarkkinoiden joulu !

   

  Riitta-mummi

   

   

   

   

   

   

  ---

• Black Friday ?5.12.2025 klo 20:32  Kommentoi (0)

  Mihin ovat hyvät uutiset kadonneet...

   

  Kun katson ISn tämän iltapäivän 'satoa' lähes kauhistuttaa. Kansanedustajalle 8 kk ehdollinen vankeustuomio. KELAn pääjohtajaa ei päästetty lentokoneeseen. Työmatkalla , ja samalla  on sairauslomalla, mitä kummaa tapahtui ?.Vaimonsa murhanneelle prykiatrille elinkautinen.

  Anneli Auerin tapaus kaameudessaan jatkuu ja jatkuu...samoin Diili-voittajan petos-oikeusjuttu.

  Juuri maailmanmaineeseen noussut ampumahiihtotähti on kurkkukivussa. Kukaan suomalainen ei selvinnyt sprinttihiihdossa finaaliin ja Jasmi  ihan itki tv-lähetyksessä.

  Kaksi naista ovat valinneet kyseenalaiset vaatteen ja korun Linnan juhliin. Jne, jne... lukuisia muitakin.

  Näin pimeimpävä vuodenaikana tuntuu että Black Friday on jokapäivä, ainakin tänään Itsenäisyyspäivän aattona.

  Oli sentään yksi mukava ja yllättävä uutinen, Suvi Minkkisen voitto ampumahiihdossa. Sehän meitä suomalaisia hetken lämmittää.

  Halutaan  mielellään olla ' Voittajan puolella', ja hyvä niin. Kun olemme Kristuksen puolella, olemme voittajia.

   

  Herra, käännä kasvosi maamme ja koko maailman puoleen !

   

  R-m

   

  ---

• 'Ole luja ja rohkea ', Riitta-mummi27.11.2025 klo 13:52  Kommentoi (0)

  Omia juttuja

   

  Isä sanoi usein, kun oli aluksi pienipalkkainen poliisi , että valtion leipä on kapea mutta pitkä.  Tätä myötäillen sanon että kunnallinen hammashoito on edullisempi mutta pitkäkestoisempi kuin yksityisellä puolella.

  Kun hampaistoni on alkanut murentua kuin vanha muuri, hammas hampaalta, pala palalta, niin valitsin yläleukaan proteesin,ja  siirryin kunnalliseen. Oma ihana ent. lääkärini on jo iäkäs, ja ilmeisesti vältteli isompia remonttejani kohdallani lääkitykseni ja monisairauksieni vuoksi.

  Lokakuussa kävin suun ja hampaiston kartoituksessa ja 17.11. otettiin röntgen. Tänään soitti nuori miespuolinen hammashoitaja klinikalta seuraavat toimenpiteet ja ajat:

  Saan viettää joulun näillä 'noita-akan harahampailla'. Ensivuoden tammikuussa katsastetaan vielä ientaskut ja mahdolliset tulehdukset hoidetaan ja maaliskuun lopulla alkaa poistot.

  Kyselin vähän lisää, poistaakseni pelkoani. Muutama hammas kerrallaan, jopa viisi, jos potilas kestää ,vedetään, sanoi hoitsu. Alle antibioottikuuri ja ilmeisesti parin viikon tauko ennen seuraavaa käyntiä.. Sen itse googlasin olevan aika joka poistosta paranemisessa menee.

  Sitten seuraa  se mitä eniten odotan, proteesin teko erikoishammasteknikolla. Suosittelivat yksityistä, sillä kunnallisessa on kovin pitkät jonot, kuten tästäkin puolen vuoden aikataulusta näkee.

  Kesäksi odotan uutta suuta jolla kehtaa hymyilläkin.

  Ihmiselle on luvattu, ilman nykylääketieteen apua, n. 70 tai 80 elinvuotta. Sen todistaa myös hampaat suussani.

  Olin tänään juuri tehnyt suuren, jokavuotisen pakastimen sulatuksen, tyhjennyksen , kuivaamisen ja täyttäminen kun hammas-asiasta soitettiin. Nyt uskallan ajatella rohkeammin niitä puudutuspiikkejä, verenvuotoa, tikkejäkin ehkä. Koska jaksoin tämän pakastin-urakan kohtuullisilla kivuilla, uskon selviäväini n. kahdentoista hampaan tai juuren kiskomisestakin. 

  Hoitaja sanoi operoivan lääkärin olevan erikoistunut pelkopotilaisiin ja olevan hyvin helläkätinen.

  Uusi ja vieras useinkin pelottaa ,suotta. Vanhat tottumukset rauhoittavat. Koetan olla kuten Herra Joosuaa kehoitti: Luja ja Rohkea !

   

  Saat rukoilla puolestani.

  R-m

  ---

• Pakottavat ajatukset maailman 'menosta'23.11.2025 klo 09:30  Kommentoi (0)

  Raskaana painaa maailmaa pelko ja ahdistus. Sota on uhannut, ja sotaa käydään monessa muodossa ympärillämme. Paha koettaa vahvistaa valtaansa, mutta Hyvän vakuutena on Kaikkivaltias Herra. Hän asettaa kaiken haluamalleen paikalle, haluamallaan ajalla ja tavalla.

  Hän joka on antanut Raamatun kirjoittajille ajatukset ja neuvonut sanat, tuntee kyllä vihollisuuden keinot ja antaa niiden vielä olla valloillaan.

  Väkivalta, voima, raha ja sen mahdollisuudet ovat ottaneet otteen käsistä jotka käyttävät niitä tuhotakseen kaiken Luojan luoman kauniin jonka ydin on  armo ja rakkaus.

  Kateus, viha ja pilkka ovat keinottelijoien käytössä, aikansa. Lopulta kaikki asetetaan oikeudenmukaisuuden ja välittämisen järjestykseen.

  Voi heitä, jotka on houkuteltu vääryyden puolelle, heillä on häpeällinen ja katkera loppu.

   

  Tuomiosunnuntain mietteissä...

   

  R-m

   

  ---

• Vanhuuden pienet ympyrät...21.11.2025 klo 13:47  Kommentoi (0)

  päivittäin

   

  Kun olen käynyt vanhaksi, olen kutistunut, hiljentynyt ja alkanut joskus unohdella. Muita säännöllisiä aktiviteettejä ovat käynnit lääkärissä, laboratoriossa, röntgenissä, hammaslääkärissä ja pian alkavat hampaidenpoistot hammaskirurgilla.

  Äitini sai yläleuan tekohampaat alle viidenkymmenen ikäisenä. Minä kestin liki kasikakkoseksi kun etuhampaat alkoivat katkeilla. Poskihampaista olivat lähes kaikki poistettu, paitsi ylä-vasemmalle rakennettu silta.

  Sekin saan nyt lähteä palveltuaan ainakin kaksikymmentäviisi vuotta.

  Monisairaana, paljon lääkittynä ovat kortisonit ja muutkin kuivattaneet suun, ja siitä on seurauksena lähes täystuho jota nyt aletaan ratkaisemaan.

  Lääkkeitä otan aamiaisen, päivällisen ja iltapalan aikaan. Välillä tiputtelen silmiin silmälääkkeet ja useita kertoja kostutustipat. Astmasuihteet kuuluvat aikataulun mukaan aamuin-illoin, ja välillä tarvittaessakin.

  Lähikaupassa ja apteekissa käyn kerran viikossa, isommat ostokset teen netin avulla. Ostokset tuodaan kotiin ihan keittiöön asti.

  Säännöllisiin ympyröihin kuuluu päiväjärjestys joka toistuu samana, paitsi sunnuntaisin:

  Kun herään ja teen vuorokauden kolmannen tai neljännen wc-käynnin, avaan sitten netin ja kurkkaan YLEn Pentuliven kuulumiset., Hesarin muistokirjoitukset ja sijoitukseni Älypään peleissä. Sitten hiivin keittiöön ja lasken vettä kahvinkeittimeen. Siihen ääneen puoliso herää, vaikka ei muka kuule mitään.

  Lämmitän puuron jonka olen edellisiltana keittänyt. Katan pöytään jo asetettujen kuppien ja leipälautasten lisäksi lääkedosetit, maidon, mehun, Flooran, hummuksen,juuston , kalkkunan ja kasvikset leiville. Jaan puuron lautasille , mikrotan ja lisään hillot. Kahvin valmistuttua jaan sen niin että puolisolle 2/3 -osaa ja itsee 1/3.Sitten syödään huolellisesti pureskellen ettei ala yskittää. 

  Syömme hitaasti kun molemmilla on huonot hampaat. Syötyämme istumme nojatuoleihin lukemaan lehdet, katsomaat uutiset ja vaihtamaan muutaman sanan. Aamiaisella ei puhuta, ei ainakaan monta sanaa. .

  Puoliso koettaa patteria, onko se kylmä vai lämmin. Hän kurkkaa ikkunasta, jos näkee jotakin kertoo näkemänsä.

  Aamiaiseen ja aamu-uutisiin kuluu n. tunti. Sitten on vuoteiden petaaminen ja parin viikon välein vaihdamme lakanat, jotka useimmin minä vaihdan. Pyykit ja niiden hoito kuuluvat nekin minulle.

  Innostuin tähän 'kirjanpitoon' näistä rutiineista kun olen nyt kuuntelemassa jo kolmatta Eve Hietamiehen Yösyöttö-sarjan kirjaa joissa yksinhuoltaja-toimittaja Antti Pasanen kompuroi samoissa päivittäisissä askareissa. Hänellä on lisäksi vielä se Paavo ! Ja lapsessa onkin paljon säännöllisen elämän rikkovaa aktiviteettia. Kokemusta on minullakin kolmelta sukupolvelta. Olen nauranut makeasti ja ääneen !

  Äsken panin astianpesukoneen pyörimään. Se toistuu joka-toinen päivä, viikonloppuna useamminkin.

  Vatkasin valmiiksi lettutaiknan ip-kahvia varten. Tänään oli toinen perättäinen hernesoppa-lounas. Pakstimessa on omatekoista hernerokkaa loppuvuodeksi. Siksi siis letut.

  Värillinen pyykki on jo kuivumassa, kone pesi sen jo aikaisemmin. Molemmat koneet ovat hyviä mutta 'hitaita', työ vie n. 2h 15 min/kone.

  Kohta lounaan päälle päikkärit, uni hyvin lyhyen kaavan mukaan, kello varoiksi herättämään 13.30 jotta kahvi juodaan ajallaan.

  Illemmalla on enemmän aikaa itselle, Omaa Aikaa kuunnella kirjoja, katsella netistä mitä milloinkin maailman menosta. Keräilen myös kuvia Pinterstiin, niitä on njo yli 47 000 kpl nyt. Kiinnostaa niin Raamatun aiheen taide kuin abstraktinen kuvataiden. Intiaanit ja alkuperäiskansat myöskin, siinä missä koirat, ja kaikki mahdolliset muutkin eliölajit. Keramiikka ja Vaatteet ovat lemppareitani. Myös karjalaiset juureni ja Viipuri kuvina on tallessa,puhumattakaan filmitähdistä ja urheulusankareista.

  Päivällinen on usein jotakin helpompaa ja iltapala on joko puuroa tai jugurtti-marja-hedelmä-juttu. Välipaloina useita hedelmiä ,ja voileipää.

  Vuode alkaa houkutella iltauutisten aikaan ja usein olen jo klo 21 unessa. Joskus kuuntelen Radio Deiltä Raamattu Kannesta-Kanteen ohjelmaa, oman 'iltahartauteni' jälkeen.

  Kaiken mitä teen, teen kyllä rakkaudesta mutta myös velvollisuudesta. Joskus näen painajaisia kodista jossa kaikki menee pieleen. Tiedän että olen järjestystä rakastava ihminen, ja näinollen itseni  oma ja pahin vihollinen.

  Nyt hampaidenpoisto-pelko on tuonut stressiä. Tällaista en ole kokenut sitten kiireisimpen työvuosien.

  On ollut pakko aika paljon päivän kierrosta luovuttaa., koska niihin tarvittava aika on jonnekin kadonnut. Miten ihmeessä enää ehtisin tai jaksaisin kunnallisiin ja seurakunnallisiin toimiin ja kokouksiin. Kuitenkin niitä kaipaan, yhteyttä niihin liittyviin asioihin ja ihmisiin.

  Enää en jaksa kierrellä kaupoissa joululahjoja etsimässä.Kirkonmenoja ja ehtoollisen viettoa kaipaan. Kiirastorstaina kävin ehtoollisella, muuten katselen  joka sunnuntai tv-jumalanpalveluksen.Silloin veisaan tutut virret ja uudemmat laulut. Rukous elää kanssani pitkin päivää, illalla olen pitänyt tapana harrastaa synnintunnustusta, ja iltarukousta kaikkien rakkaiten puolesta.

  Olen oikeastaa aika onnellinen näin, riisuttuna turhista.

   

  Matkalla muuttuu, matka muuttaa, mutta yhä matka jatkuu...

   

  R-m

   

   

   

   

   

   

  ---

• Joulumuistoja, ensilumen aikaasaamia...15.11.2025 klo 20:28  Kommentoi (0)

   

  Vanhin joulumuisto on sotavuosilta n. 1944 tai 1945. Asuimme Lappeenrannassa lähellä rautatieasemaa. Äiti ja minä lähdimme joulukirkkoon. Oliko meillä oma potkukelkka, ehkä olikin. Kun nyt aloin muistelemaan muistan että muutossa tuli sellainen iso aikuisten kelkka jolla sitten joitakin vuosia myöhemmin laskettelimme 'rojakassa' kotikatua alas. Rojakka on kelkkajono jossa kelkat pannaan toistensa jalaksien väliin ja lapset istuvat ja yksi isompi ohjaa viimeisestä kelkasta.

  Niin, äiti vei minua potkukelkalla siihen kasarmin kirkkoon, ei linnoitukseen, vaan isoon punaiseen tiiikirkkoon, venäläismalliseen.

  Minut  oli kiinnitetty pitkällä kaulahuivilla kiinni etten putoaisi. Äiti olikin neuvokas maalaistalon tyttö ja sota-aikana Lotta-hommissa sekä muonituksessa että ilmavartiossa.

  1947 muutimme isän työn perässä Lahteen, silloiseen Orimattilan läntiseen kylään joka liitettiin Lahden kaupunkiin 1956.

  Äiti laitteli joulukoristeita kreppipaperisia punaisia kelloja kuuseen ja yhden ison  kattolampusta roikkumaan. Myös kuusi meillä roikkui alkuvuosina katosta, minun ja pikkuveljen ja pienten tilojen vuoksi. Sittemmin isä hitsasi tukevan jalan kuuselle. Siinä oli vesisäiliäkin ja ruuvit joilla runkoa kiristettiin.

  Olin kansakoululaisena kerran isän kanssa kuusta hakemassa. Se olikin aika homma, sillä se jäi aattoaamuun, eikä meinannut löytyä sopivaa. Isällä oli lyhyehkö 'pinna', ja minä olen isäni tytär. Molemmat hermoiltiin, mutta saimme kuitenkin kuusen.

  Toinen vanha muisto joulun ajalta on automatka tädin perheen kanssa mummolaan Kuhmoisiin. Vuokrasimme ison taksiauton johon mahtuin kymmenkunta  matkustajaa.

  Kuhmoisiin ei junalla päässyt, eikä vieläkään pääse, niimpä valinta oli tämä. Kirkolta on Pirttiniemeen ainakin parikymmentä kilometria , eikä sinne ole koskaan linja-auto kulkenut. Talo oli korkealla mäellä, järven ympäröidessä sen kolmelta puolen. Sepi-koira tuli riemuiten aina vastaan, etenkin kesällä se pinkoi alas rinnettä melkoisella vauhdilla.

  Talon pirtti oli suuri, mutta muita huoneita en muista, oliko niitä vain keittiö ja kamari. Kesällä vieraat nukkuivat aitassa. Talvella ei muistaakseni käyty kuin tämä yksi automatka serkkujen  kanssa. Tädin vanhin poika esitti käsilläkävelyä pirtissä, se on ikuisesti mielessä pysynyt.

  Kouluvuosilta ovat kuusijuhlat ja ohjelman suorittaminen niissä mukavia muisteltavia.Olin keijukaisena ja tonttunakin. Lauloin kuorossa ja näyttelin joulukuvaelmissa. Runojakin lausuin, opettajan tahdosta.

  Isompana  aloin auttaa äitiä siivouksessa ja ruokien valmistelussakin. Taloustunnit antoivat tietoa ja taitoa leipomisesta ja kalaruokien laitosta.

  Nämä ovat vanhimmat joulumuistot. Muita merkittävämpiä muistoja ovat ne kun olemme muuttaneet uusiin koteihin. Aina niissä on jotain erilaista kun puitteet muuttuvat. Joulun henki on silti aina ollut sama, ja sehän onkin ikuinen, sillä Joulu on Vapahtajan syntymäjuhla. Mihinkään muihin juhla-aikoihin ei liity niin monia perinteitä kuin jouluun.

  Jouluruoka, joulukirkko, joulumusiikki, joulukuusi ja joululahjat pitävät perinettä yllä, mutta kaiken yläpuolella loistaa Beetlehemin tähti osoittamassa tietä etsijöille.

  Lämmin henkäys talvisäästä...

   

  Riitta-mummilta

  ---

• Negatiiviset piirteet ihmisessä3.11.2025 klo 16:16  Kommentoi (0)

  Piittaamattomuus 

   

  Tästä en ole kuullut juuri useinkaan puhuttavan. Sitä huomaa kuitenkin ajoittain eri yhteyksissä. Esimerkiksi yhdistyksii, seuroihin jopa perheisiin liitty henkilöitä joita juuri mitkään muut asiat kuin omat kiinnostuksen kohteet eivät liikuta.

  Muodollisuuden vuoksi otetaan luottamustehtäviä, jäsenyyksiä ja vastuutehtäviä, ja jäädään ns. 'vapaamatkustakiksi'.

  Myös huonoissa ihmissuhteissa, jopa kodeissa ja seurakunnissa ilmenee välinpitämättömyyttä ja mistään piittaamattomuutta. Ihminen on muuttunut kyyniseksi

  Jään miettimään mistä tämä johtuu, mikä ja missä 'mättää' ?

  On ihmisiä jotka kyllä tietävät, ajattelevatkin jopa, mutta mitään ei haluta sanota yhteiseen asiaan. Ollaan jopa asenteella joka mitätöi muiden sanat. Onko fiksumpaa olla kokonaan osallistumatta.

  Sitten ovat ne ujot, että eivät uskalla arvostelun pelossa tuoda näkemyksiään ilmi. Tämä on kyllä ymmärrettävämpää, inhimillistä.

  Ylimielisyys ja piittaamattomuus ovat veljekset. Ylimielisyys on isoveli joka kasvattaa  piittaamattomuuteen, usein vaurauteensa nojaten.

  Kun on sekä ylimielinen että piittaamaton, ollaankin jo usein vallan huipulla. Sieltä korkeuksista loistavat suuret ja kovat sanat 'alamaisia, ja vastustajia kohtaan.

  Mistä nämä ominaisuudet johtuvat. Ovatko niitä ennaltamäärättyjä , kadotukseen suuntaavia asioita, joita on kovin vaikea käsittää. Vai onko kotikasvatuksen syytä, vaiko elämänkoulussa kohdattujen vastuksien kompentointia.

  Samasta 'sylttytehtaasta' syntyvät muutkin kielteiset piirteet. Kristitty varoo liikaa seuranpitoa  näihin piireihin. Sitä 'tehdasta' ylläpitää ja johtaa Meidän Herramme päävihollinen joka on aina läsnä meissä kaikissa.

  Onko raha kaiken pahan alku ja juuri ?

  Rahakukkaron vartiana oli Juudas Iskariot myös altis 'Sen Suuren Valehtelijan'houkutukselle. Kavaltajan suudelma oli viimeinen teko opetuslapsena . Hänkin olisi ehtinyt katua ja  pyytää anteeksi, mutta hän valitsi itsemurhan. Piittaamaton teko ylpeyden ja väärän häpeän miehenä. 

  Riitta-mummi,   ajattelee....

  ---

• Ei muuta kunniaa ...26.10.2025 klo 11:45  Kommentoi (0)

   

  Kunnioitus on jalo ominaisuus, kunhan kunnioittaa hyviä asioita ja kohteita. Turhaa kunniaa hakevat monet. Se on säälittävää kun sen huomaa. Itsensä korottamista se on.Maailmanpolitiikka on nyt sitä kukkuroillaan.

  Kyllä on noloa kun suuren valtion päämies kehuskelee itseään ja kerjää kunnioitusta. 

  Kiitoksenkipeä ihminen elää kuin kissa,hän elää kiitoksesta  ja nostaa itse häntäänsä. Toki kaikista on miellyttävämpää saada kehuja ja kiitosta osalleen, kuin nolaamista ja syrjintää.Niitä kaikkia ilmankin tulee hyvin toimeen. Myötäelävä asiallisuus on ihanteellista.

  Kärsivä ihminen, joka on kärsimyksensä käynyt kestäen läpi, on jalostunut, ellei ole katkeroitunut ja kyyniseksi muuttunut. Kärsimisen merkityksen ymmärrätämistä ei ole riittävästi. Lähes kaikki haluavat helppoa elämää.

  Kunnioittamista tulisi olla erityisesti itsenäisten maiden  demokratiaa ja itsemääräysoikeutta kohtaan. Ahneet vallanpitäjät pyrkivät jatkuvasti rikkomaan sovittuja sopimuksia. Maiden rajoja ovat luvattomasti rikottu, jopa sotilaallisn hyökkäyksin. Eikö menneet sodat ole opettaneet mitään?

  Viime vuosina ovat Euroopan maat joutuneet taas elämään sodan, jopa ydinaseiden käytön pelossa. Nimi halutaan historiaan keinoja valitsematta ja juuri mistään välittämättä !

  Kovat arvot ovat vallalla, ihmisarvot hunnigolla. Heikoimpia ei arvosteta . Ei kouluissa eikä työelämässä.

  Mikä on luuseri ? Hän on 'kunnianmiesten' mielestä ihmisenä täysin epäkelpo, 'peräkamarinpoika' tai jotain vielä pahempaa.

  Eikö ihmisellä pitäisi ollan arvonsa myös vähemmän maineikkaana, pienenä omana ihmisenään. Heille Kristus antoi nämä lupaukse Vuorisaarnassaan :

   

  'Autuaita ovat hengessään köyhät,

  sillä heidän on taivasten valtakunta.

  Autuaita murheelliset:

  he saavat lohdutuksen'.

   

  Kunniallisia ihmisiä ei Autuaaksijulistuksessa mainita, mutta monia muita hyviä ominaisuuksia joista arvokas ihmisyys muodostuu.

  Arvot ovat monesti väärin päin . Hyviä, vaatimattomia ihmisä ei pidetä minään, mutta röyhkeitä ja ahneita julkisyntisiä juhlitaan.

  Miettii ja ihmettelee...

  Riitta-mummi

  ---