Blogin nimi: Sielun kaivo
Blogimerkintöjä: 105 kpl
Avainsanat: armo, totuus, synti, ja, katumus kpl
'Ole luja ja rohkea ', Riitta-mummi27.11.2025 klo 13:52 Kommentoi (0)
Omia juttuja
Isä sanoi usein, kun oli aluksi pienipalkkainen poliisi , että valtion leipä on kapea mutta pitkä. Tätä myötäillen sanon että kunnallinen hammashoito on edullisempi mutta pitkäkestoisempi kuin yksityisellä puolella.
Kun hampaistoni on alkanut murentua kuin vanha muuri, hammas hampaalta, pala palalta, niin valitsin yläleukaan proteesin,ja siirryin kunnalliseen. Oma ihana ent. lääkärini on jo iäkäs, ja ilmeisesti vältteli isompia remonttejani kohdallani lääkitykseni ja monisairauksieni vuoksi.
Lokakuussa kävin suun ja hampaiston kartoituksessa ja 17.11. otettiin röntgen. Tänään soitti nuori miespuolinen hammashoitaja klinikalta seuraavat toimenpiteet ja ajat:
Saan viettää joulun näillä 'noita-akan harahampailla'. Ensivuoden tammikuussa katsastetaan vielä ientaskut ja mahdolliset tulehdukset hoidetaan ja maaliskuun lopulla alkaa poistot.
Kyselin vähän lisää, poistaakseni pelkoani. Muutama hammas kerrallaan, jopa viisi, jos potilas kestää ,vedetään, sanoi hoitsu. Alle antibioottikuuri ja ilmeisesti parin viikon tauko ennen seuraavaa käyntiä.. Sen itse googlasin olevan aika joka poistosta paranemisessa menee.
Sitten seuraa se mitä eniten odotan, proteesin teko erikoishammasteknikolla. Suosittelivat yksityistä, sillä kunnallisessa on kovin pitkät jonot, kuten tästäkin puolen vuoden aikataulusta näkee.
Kesäksi odotan uutta suuta jolla kehtaa hymyilläkin.
Ihmiselle on luvattu, ilman nykylääketieteen apua, n. 70 tai 80 elinvuotta. Sen todistaa myös hampaat suussani.
Olin tänään juuri tehnyt suuren, jokavuotisen pakastimen sulatuksen, tyhjennyksen , kuivaamisen ja täyttäminen kun hammas-asiasta soitettiin. Nyt uskallan ajatella rohkeammin niitä puudutuspiikkejä, verenvuotoa, tikkejäkin ehkä. Koska jaksoin tämän pakastin-urakan kohtuullisilla kivuilla, uskon selviäväini n. kahdentoista hampaan tai juuren kiskomisestakin.
Hoitaja sanoi operoivan lääkärin olevan erikoistunut pelkopotilaisiin ja olevan hyvin helläkätinen.
Uusi ja vieras useinkin pelottaa ,suotta. Vanhat tottumukset rauhoittavat. Koetan olla kuten Herra Joosuaa kehoitti: Luja ja Rohkea !
Saat rukoilla puolestani.
R-m
Pakottavat ajatukset maailman 'menosta'23.11.2025 klo 09:30 Kommentoi (0)
Raskaana painaa maailmaa pelko ja ahdistus. Sota on uhannut, ja sotaa käydään monessa muodossa ympärillämme. Paha koettaa vahvistaa valtaansa, mutta Hyvän vakuutena on Kaikkivaltias Herra. Hän asettaa kaiken haluamalleen paikalle, haluamallaan ajalla ja tavalla.
Hän joka on antanut Raamatun kirjoittajille ajatukset ja neuvonut sanat, tuntee kyllä vihollisuuden keinot ja antaa niiden vielä olla valloillaan.
Väkivalta, voima, raha ja sen mahdollisuudet ovat ottaneet otteen käsistä jotka käyttävät niitä tuhotakseen kaiken Luojan luoman kauniin jonka ydin on armo ja rakkaus.
Kateus, viha ja pilkka ovat keinottelijoien käytössä, aikansa. Lopulta kaikki asetetaan oikeudenmukaisuuden ja välittämisen järjestykseen.
Voi heitä, jotka on houkuteltu vääryyden puolelle, heillä on häpeällinen ja katkera loppu.
Tuomiosunnuntain mietteissä...
R-m
Vanhuuden pienet ympyrät...21.11.2025 klo 13:47 Kommentoi (0)
päivittäin
Kun olen käynyt vanhaksi, olen kutistunut, hiljentynyt ja alkanut joskus unohdella. Muita säännöllisiä aktiviteettejä ovat käynnit lääkärissä, laboratoriossa, röntgenissä, hammaslääkärissä ja pian alkavat hampaidenpoistot hammaskirurgilla.
Äitini sai yläleuan tekohampaat alle viidenkymmenen ikäisenä. Minä kestin liki kasikakkoseksi kun etuhampaat alkoivat katkeilla. Poskihampaista olivat lähes kaikki poistettu, paitsi ylä-vasemmalle rakennettu silta.
Sekin saan nyt lähteä palveltuaan ainakin kaksikymmentäviisi vuotta.
Monisairaana, paljon lääkittynä ovat kortisonit ja muutkin kuivattaneet suun, ja siitä on seurauksena lähes täystuho jota nyt aletaan ratkaisemaan.
Lääkkeitä otan aamiaisen, päivällisen ja iltapalan aikaan. Välillä tiputtelen silmiin silmälääkkeet ja useita kertoja kostutustipat. Astmasuihteet kuuluvat aikataulun mukaan aamuin-illoin, ja välillä tarvittaessakin.
Lähikaupassa ja apteekissa käyn kerran viikossa, isommat ostokset teen netin avulla. Ostokset tuodaan kotiin ihan keittiöön asti.
Säännöllisiin ympyröihin kuuluu päiväjärjestys joka toistuu samana, paitsi sunnuntaisin:
Kun herään ja teen vuorokauden kolmannen tai neljännen wc-käynnin, avaan sitten netin ja kurkkaan YLEn Pentuliven kuulumiset., Hesarin muistokirjoitukset ja sijoitukseni Älypään peleissä. Sitten hiivin keittiöön ja lasken vettä kahvinkeittimeen. Siihen ääneen puoliso herää, vaikka ei muka kuule mitään.
Lämmitän puuron jonka olen edellisiltana keittänyt. Katan pöytään jo asetettujen kuppien ja leipälautasten lisäksi lääkedosetit, maidon, mehun, Flooran, hummuksen,juuston , kalkkunan ja kasvikset leiville. Jaan puuron lautasille , mikrotan ja lisään hillot. Kahvin valmistuttua jaan sen niin että puolisolle 2/3 -osaa ja itsee 1/3.Sitten syödään huolellisesti pureskellen ettei ala yskittää.
Syömme hitaasti kun molemmilla on huonot hampaat. Syötyämme istumme nojatuoleihin lukemaan lehdet, katsomaat uutiset ja vaihtamaan muutaman sanan. Aamiaisella ei puhuta, ei ainakaan monta sanaa. .
Puoliso koettaa patteria, onko se kylmä vai lämmin. Hän kurkkaa ikkunasta, jos näkee jotakin kertoo näkemänsä.
Aamiaiseen ja aamu-uutisiin kuluu n. tunti. Sitten on vuoteiden petaaminen ja parin viikon välein vaihdamme lakanat, jotka useimmin minä vaihdan. Pyykit ja niiden hoito kuuluvat nekin minulle.
Innostuin tähän 'kirjanpitoon' näistä rutiineista kun olen nyt kuuntelemassa jo kolmatta Eve Hietamiehen Yösyöttö-sarjan kirjaa joissa yksinhuoltaja-toimittaja Antti Pasanen kompuroi samoissa päivittäisissä askareissa. Hänellä on lisäksi vielä se Paavo ! Ja lapsessa onkin paljon säännöllisen elämän rikkovaa aktiviteettia. Kokemusta on minullakin kolmelta sukupolvelta. Olen nauranut makeasti ja ääneen !
Äsken panin astianpesukoneen pyörimään. Se toistuu joka-toinen päivä, viikonloppuna useamminkin.
Vatkasin valmiiksi lettutaiknan ip-kahvia varten. Tänään oli toinen perättäinen hernesoppa-lounas. Pakstimessa on omatekoista hernerokkaa loppuvuodeksi. Siksi siis letut.
Värillinen pyykki on jo kuivumassa, kone pesi sen jo aikaisemmin. Molemmat koneet ovat hyviä mutta 'hitaita', työ vie n. 2h 15 min/kone.
Kohta lounaan päälle päikkärit, uni hyvin lyhyen kaavan mukaan, kello varoiksi herättämään 13.30 jotta kahvi juodaan ajallaan.
Illemmalla on enemmän aikaa itselle, Omaa Aikaa kuunnella kirjoja, katsella netistä mitä milloinkin maailman menosta. Keräilen myös kuvia Pinterstiin, niitä on njo yli 47 000 kpl nyt. Kiinnostaa niin Raamatun aiheen taide kuin abstraktinen kuvataiden. Intiaanit ja alkuperäiskansat myöskin, siinä missä koirat, ja kaikki mahdolliset muutkin eliölajit. Keramiikka ja Vaatteet ovat lemppareitani. Myös karjalaiset juureni ja Viipuri kuvina on tallessa,puhumattakaan filmitähdistä ja urheulusankareista.
Päivällinen on usein jotakin helpompaa ja iltapala on joko puuroa tai jugurtti-marja-hedelmä-juttu. Välipaloina useita hedelmiä ,ja voileipää.
Vuode alkaa houkutella iltauutisten aikaan ja usein olen jo klo 21 unessa. Joskus kuuntelen Radio Deiltä Raamattu Kannesta-Kanteen ohjelmaa, oman 'iltahartauteni' jälkeen.
Kaiken mitä teen, teen kyllä rakkaudesta mutta myös velvollisuudesta. Joskus näen painajaisia kodista jossa kaikki menee pieleen. Tiedän että olen järjestystä rakastava ihminen, ja näinollen itseni oma ja pahin vihollinen.
Nyt hampaidenpoisto-pelko on tuonut stressiä. Tällaista en ole kokenut sitten kiireisimpen työvuosien.
On ollut pakko aika paljon päivän kierrosta luovuttaa., koska niihin tarvittava aika on jonnekin kadonnut. Miten ihmeessä enää ehtisin tai jaksaisin kunnallisiin ja seurakunnallisiin toimiin ja kokouksiin. Kuitenkin niitä kaipaan, yhteyttä niihin liittyviin asioihin ja ihmisiin.
Enää en jaksa kierrellä kaupoissa joululahjoja etsimässä.Kirkonmenoja ja ehtoollisen viettoa kaipaan. Kiirastorstaina kävin ehtoollisella, muuten katselen joka sunnuntai tv-jumalanpalveluksen.Silloin veisaan tutut virret ja uudemmat laulut. Rukous elää kanssani pitkin päivää, illalla olen pitänyt tapana harrastaa synnintunnustusta, ja iltarukousta kaikkien rakkaiten puolesta.
Olen oikeastaa aika onnellinen näin, riisuttuna turhista.
Matkalla muuttuu, matka muuttaa, mutta yhä matka jatkuu...
R-m
Joulumuistoja, ensilumen aikaasaamia...15.11.2025 klo 20:28 Kommentoi (0)
Vanhin joulumuisto on sotavuosilta n. 1944 tai 1945. Asuimme Lappeenrannassa lähellä rautatieasemaa. Äiti ja minä lähdimme joulukirkkoon. Oliko meillä oma potkukelkka, ehkä olikin. Kun nyt aloin muistelemaan muistan että muutossa tuli sellainen iso aikuisten kelkka jolla sitten joitakin vuosia myöhemmin laskettelimme 'rojakassa' kotikatua alas. Rojakka on kelkkajono jossa kelkat pannaan toistensa jalaksien väliin ja lapset istuvat ja yksi isompi ohjaa viimeisestä kelkasta.
Niin, äiti vei minua potkukelkalla siihen kasarmin kirkkoon, ei linnoitukseen, vaan isoon punaiseen tiiikirkkoon, venäläismalliseen.
Minut oli kiinnitetty pitkällä kaulahuivilla kiinni etten putoaisi. Äiti olikin neuvokas maalaistalon tyttö ja sota-aikana Lotta-hommissa sekä muonituksessa että ilmavartiossa.
1947 muutimme isän työn perässä Lahteen, silloiseen Orimattilan läntiseen kylään joka liitettiin Lahden kaupunkiin 1956.
Äiti laitteli joulukoristeita kreppipaperisia punaisia kelloja kuuseen ja yhden ison kattolampusta roikkumaan. Myös kuusi meillä roikkui alkuvuosina katosta, minun ja pikkuveljen ja pienten tilojen vuoksi. Sittemmin isä hitsasi tukevan jalan kuuselle. Siinä oli vesisäiliäkin ja ruuvit joilla runkoa kiristettiin.
Olin kansakoululaisena kerran isän kanssa kuusta hakemassa. Se olikin aika homma, sillä se jäi aattoaamuun, eikä meinannut löytyä sopivaa. Isällä oli lyhyehkö 'pinna', ja minä olen isäni tytär. Molemmat hermoiltiin, mutta saimme kuitenkin kuusen.
Toinen vanha muisto joulun ajalta on automatka tädin perheen kanssa mummolaan Kuhmoisiin. Vuokrasimme ison taksiauton johon mahtuin kymmenkunta matkustajaa.
Kuhmoisiin ei junalla päässyt, eikä vieläkään pääse, niimpä valinta oli tämä. Kirkolta on Pirttiniemeen ainakin parikymmentä kilometria , eikä sinne ole koskaan linja-auto kulkenut. Talo oli korkealla mäellä, järven ympäröidessä sen kolmelta puolen. Sepi-koira tuli riemuiten aina vastaan, etenkin kesällä se pinkoi alas rinnettä melkoisella vauhdilla.
Talon pirtti oli suuri, mutta muita huoneita en muista, oliko niitä vain keittiö ja kamari. Kesällä vieraat nukkuivat aitassa. Talvella ei muistaakseni käyty kuin tämä yksi automatka serkkujen kanssa. Tädin vanhin poika esitti käsilläkävelyä pirtissä, se on ikuisesti mielessä pysynyt.
Kouluvuosilta ovat kuusijuhlat ja ohjelman suorittaminen niissä mukavia muisteltavia.Olin keijukaisena ja tonttunakin. Lauloin kuorossa ja näyttelin joulukuvaelmissa. Runojakin lausuin, opettajan tahdosta.
Isompana aloin auttaa äitiä siivouksessa ja ruokien valmistelussakin. Taloustunnit antoivat tietoa ja taitoa leipomisesta ja kalaruokien laitosta.
Nämä ovat vanhimmat joulumuistot. Muita merkittävämpiä muistoja ovat ne kun olemme muuttaneet uusiin koteihin. Aina niissä on jotain erilaista kun puitteet muuttuvat. Joulun henki on silti aina ollut sama, ja sehän onkin ikuinen, sillä Joulu on Vapahtajan syntymäjuhla. Mihinkään muihin juhla-aikoihin ei liity niin monia perinteitä kuin jouluun.
Jouluruoka, joulukirkko, joulumusiikki, joulukuusi ja joululahjat pitävät perinettä yllä, mutta kaiken yläpuolella loistaa Beetlehemin tähti osoittamassa tietä etsijöille.
Lämmin henkäys talvisäästä...
Riitta-mummilta
Negatiiviset piirteet ihmisessä3.11.2025 klo 16:16 Kommentoi (0)
Piittaamattomuus
Tästä en ole kuullut juuri useinkaan puhuttavan. Sitä huomaa kuitenkin ajoittain eri yhteyksissä. Esimerkiksi yhdistyksii, seuroihin jopa perheisiin liitty henkilöitä joita juuri mitkään muut asiat kuin omat kiinnostuksen kohteet eivät liikuta.
Muodollisuuden vuoksi otetaan luottamustehtäviä, jäsenyyksiä ja vastuutehtäviä, ja jäädään ns. 'vapaamatkustakiksi'.
Myös huonoissa ihmissuhteissa, jopa kodeissa ja seurakunnissa ilmenee välinpitämättömyyttä ja mistään piittaamattomuutta. Ihminen on muuttunut kyyniseksi
Jään miettimään mistä tämä johtuu, mikä ja missä 'mättää' ?
On ihmisiä jotka kyllä tietävät, ajattelevatkin jopa, mutta mitään ei haluta sanota yhteiseen asiaan. Ollaan jopa asenteella joka mitätöi muiden sanat. Onko fiksumpaa olla kokonaan osallistumatta.
Sitten ovat ne ujot, että eivät uskalla arvostelun pelossa tuoda näkemyksiään ilmi. Tämä on kyllä ymmärrettävämpää, inhimillistä.
Ylimielisyys ja piittaamattomuus ovat veljekset. Ylimielisyys on isoveli joka kasvattaa piittaamattomuuteen, usein vaurauteensa nojaten.
Kun on sekä ylimielinen että piittaamaton, ollaankin jo usein vallan huipulla. Sieltä korkeuksista loistavat suuret ja kovat sanat 'alamaisia, ja vastustajia kohtaan.
Mistä nämä ominaisuudet johtuvat. Ovatko niitä ennaltamäärättyjä , kadotukseen suuntaavia asioita, joita on kovin vaikea käsittää. Vai onko kotikasvatuksen syytä, vaiko elämänkoulussa kohdattujen vastuksien kompentointia.
Samasta 'sylttytehtaasta' syntyvät muutkin kielteiset piirteet. Kristitty varoo liikaa seuranpitoa näihin piireihin. Sitä 'tehdasta' ylläpitää ja johtaa Meidän Herramme päävihollinen joka on aina läsnä meissä kaikissa.
Onko raha kaiken pahan alku ja juuri ?
Rahakukkaron vartiana oli Juudas Iskariot myös altis 'Sen Suuren Valehtelijan'houkutukselle. Kavaltajan suudelma oli viimeinen teko opetuslapsena . Hänkin olisi ehtinyt katua ja pyytää anteeksi, mutta hän valitsi itsemurhan. Piittaamaton teko ylpeyden ja väärän häpeän miehenä.
Riitta-mummi, ajattelee....
Ei muuta kunniaa ...26.10.2025 klo 11:45 Kommentoi (0)
Kunnioitus on jalo ominaisuus, kunhan kunnioittaa hyviä asioita ja kohteita. Turhaa kunniaa hakevat monet. Se on säälittävää kun sen huomaa. Itsensä korottamista se on.Maailmanpolitiikka on nyt sitä kukkuroillaan.
Kyllä on noloa kun suuren valtion päämies kehuskelee itseään ja kerjää kunnioitusta.
Kiitoksenkipeä ihminen elää kuin kissa,hän elää kiitoksesta ja nostaa itse häntäänsä. Toki kaikista on miellyttävämpää saada kehuja ja kiitosta osalleen, kuin nolaamista ja syrjintää.Niitä kaikkia ilmankin tulee hyvin toimeen. Myötäelävä asiallisuus on ihanteellista.
Kärsivä ihminen, joka on kärsimyksensä käynyt kestäen läpi, on jalostunut, ellei ole katkeroitunut ja kyyniseksi muuttunut. Kärsimisen merkityksen ymmärrätämistä ei ole riittävästi. Lähes kaikki haluavat helppoa elämää.
Kunnioittamista tulisi olla erityisesti itsenäisten maiden demokratiaa ja itsemääräysoikeutta kohtaan. Ahneet vallanpitäjät pyrkivät jatkuvasti rikkomaan sovittuja sopimuksia. Maiden rajoja ovat luvattomasti rikottu, jopa sotilaallisn hyökkäyksin. Eikö menneet sodat ole opettaneet mitään?
Viime vuosina ovat Euroopan maat joutuneet taas elämään sodan, jopa ydinaseiden käytön pelossa. Nimi halutaan historiaan keinoja valitsematta ja juuri mistään välittämättä !
Kovat arvot ovat vallalla, ihmisarvot hunnigolla. Heikoimpia ei arvosteta . Ei kouluissa eikä työelämässä.
Mikä on luuseri ? Hän on 'kunnianmiesten' mielestä ihmisenä täysin epäkelpo, 'peräkamarinpoika' tai jotain vielä pahempaa.
Eikö ihmisellä pitäisi ollan arvonsa myös vähemmän maineikkaana, pienenä omana ihmisenään. Heille Kristus antoi nämä lupaukse Vuorisaarnassaan :
'Autuaita ovat hengessään köyhät,
sillä heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita murheelliset:
he saavat lohdutuksen'.
Kunniallisia ihmisiä ei Autuaaksijulistuksessa mainita, mutta monia muita hyviä ominaisuuksia joista arvokas ihmisyys muodostuu.
Arvot ovat monesti väärin päin . Hyviä, vaatimattomia ihmisä ei pidetä minään, mutta röyhkeitä ja ahneita julkisyntisiä juhlitaan.
Miettii ja ihmettelee...
Riitta-mummi
Huolet, huolehtiminen, huolellisuus...22.10.2025 klo 14:04 Kommentoi (0)
Varmaan näkee 'sokea reettakin' mistä on kysymys noissa sanoissa. Ei ainakaan huolettomuudesta.
Tunnen ( olen tuntenut ) nahoissani ja mielessäni huolten painon, ja 'kaiken maailman murheiden' syyllistävän osallisuuden. Uteliaana,ainaisen huolehtimisen omaavana esiäitinä olen neuvoilla ja varoituksilla raskauttanut sekä omaa vointiani kuin harmistuttanut muiden elämää. Olisimpa ymmärtänyt ! Totisesti olen ollut silloin 'omassa voimassani '. Luulin kai olevani hyväkin ihminen, vaikka se oli kamalan raskasta.
Ei huolten kantaminen tai niiden jakaminen ole ratkaisu niistä pääsemiseen. Toki meitä kehotetaan kantamaan toistemme kuormia jne...
mutta toisaalta sanotaan ' Älkää mistään murehtiko. Olen noudattanut molempia neuvoja, ja elänyt myöskin 'hetken kerrallaan'. Vasta nyt vanhuudessa on luottamus Taivaan Isän kannatteleviin käsiin tehnyt tilaa huolettomuudelle. Nyt on huolehtija melko huoleton, enkä kuitenkaan tunne syyllisyyttä.
Tunnollisuudessaan moni syyllistyy yli-huolehtimiseen. Toisella tavoin toimien , rukoillen ja jättäen huolien kohteet 'Herran haltuun' säästää sekä itseään että huolen kohdetta.
Jos ajatellaan huolien kohteita, eivät ne huolehtimalla ja suremalla parane. Asiat paranevat kun niiden suhteen tehdään jotain. Apua voi antaa monin tavoin, riippuen kohteesta.
Läsnäolo. kuunteleminen ja erinäisten suoritteiden tekeminen auttamismielessä ovat oikeaa huolehtimista. Rahan lähettäminen 'merien yli' auttaa maailman monissa kriisipisteissä. Ja RUKOUS ,huolien kertominen Herralle Kristukselle on avuista kalleinta ( eikä maksa penniäkään ).
Jatkuvassa kahdenvälisessä yhteydessä Herraamme on rukous luonnollista ja mahdollista missä ja milloin vain. Rukouksessa hoidamme aina myös itseämme, olemmehan silloin Mestarin lähellä.
Illalla on hyvä tapa, ja rauhaisan unen lähde Iltarukous. Siinä jätämme itsemme, läheisemme ja kaikki ne jotka meille osoitetaan, Herramme Kristuksen haavoitettuihin käsiin. Emme ota mitään 'omiin käsiimme' vaan liitämme ne uskon merkiksi ristiin ja pyydämme siunausta kaikkeen.
Riitta-mummi
Hellän rakkauden ihme14.10.2025 klo 20:15 Kommentoi (0)
Hellä rakkaus...
Vain hän joka on tämän saanut kohdata tietää mitä tällä tarkoitan
Rakkaus on moninainen, erivärinen eri kohteissaan, ja muodoissaan. Kuten taiteissakain on monta erilaista suuntausta, on rakkaudellakin .Hellä rakkaus vaikuttaa aivan erityisen syvältä . Jopa Kristuksella oli rakkain opetuslapsi, Johannes.Olen jo miettinytkin oliko Kristus sittenkin puolueellinen. Eikö kaikkia ihmisiä tulisi rakastaa tasa-arvoisesti, kuten ihmisoikeussäädöksissäkin vaaditaan. Sitä meiltä usein odotetaan, jopa vaaditaan.
Tasa-arvo, tasapuolisuus, tasa-peli, ovat sekä hyviä asioita, että hiukan tasapaksuja, eli tylsiä, suoraan sanottuna. On oikeus tuntea eritavoin eri tilanteissa. Ihmisistä voi olla kiinnostunut, pitää, välittää tai rakastaa.Jotkin ihmiset vaan ovat erittäin rakastettavia. Ehkä se on sitä kemiaa, en ole varma.
Kun minulle syntyi ensimmäinen lapsenlapsenlapsi, muodostui hänelle ja minulle erityinen suhde, ja tiedän että se on molemminpuolista hellää rakkautta.
Miten ? Miksi ? En oikeastaan ymmärrä tätä muuten kuin että hän on Jumalan lahja minulle.Hän tuli elämääni vaikeana aikana. Tällaista en ole juurikaan aiemmin saanut kokea muilta osakseni.
Huolenpito, välittäminen, perhe, puolisokaan eivät ole olleet koettuina samaa kuin hän. Eräs koirani oli lähes samassa merkityksessä minulle.
Loimme suhteen katsomalla tyynesti ja pitkään toisiamme syvälle silmiin. Tyttö ei ollut yhden vuodenkaan ikäinen kun hänen ihmettelevä ja tarkka katseensa kohdistui minuun kun puhuin. Kun istuimme koko perheenä ruokapöydässä, hän katsoi minua sen näköisenä että ymmärtää paljon enemmän kuin mistä puhutaan. Hän oli heti kiinnostunut ja kiinnostava itsekin sellaisena.Hyvin rauhallinen, silloin.
Olen puhunut hänelle asioista jotka ovat elämässä tärkeimiä. Niistä jotka ovat minulle niitä tärkeimpiä.Hän haluaa kuulla minua.
Onko katse jotakin muuta kuin pelkkää näkemistä. Onko sielun kuva nähtävissä silmistä, niiden katseesta. Silmät kertovat paljon.
Myös hymyily, ja muutkin ilmeet puhuvat ilman sanoja.Koska minulle kuvat merkitsevät ainakin yhtä paljon kuin sanat, olen hiukan sen kannalla että katse paljastaa sisimmän.
Hellä rakkaus koetaan salaisena yhteytenä, josta Raamattukin sanoo: Katsokaa kuinka suloista on veljesten rakkaus !
Hellä rakkaus syntyy myös kiitollisuudesta. Oiva esimerkki on elokuva Ranskalainen illallinen, jossa pakosalla oleva ranskalaisnainen käyttää koko arpajaisvoittonsa valmistaakseen puritaaniselle tanskalaiskylälle mainion ilallisen. Se murtaa monen karun ja katkeran sydämen asenteen. Edesmennyt Paavi Fransicus mainitsi sen lempi elokuvakseen.
Katsomalla maalauksia, huomaan helposti mistä pidän tai mistä en. Hollannin vanha taide on mystisen tuttua, omaani.
Kummallinen on myös kuvia katsomalla nyntynyt suhde Flanderin ja Normandian maisemiin ja ihmisiin. Rakastuin Johannes Vermeerin maalauksiin, ja alkoi tuntua että olen kuin olisin kotona noissa taloissa, huoneissa ja rannoilla.
Mitään todellista yhteyttä minulla ei ole noille rannoille, mutta pidän valtavasti hollantilaisista.Ja Normandiaan kiinnyin kun katsoin elokuvan Puukenkäpuu.
Klaus Hoffmanin , saksalainen kylläkin, levyttämä Mein Flanderland sulattaa sydämeni joka kerran kun panen sen soimaan. Säästelen tällaista hetkeä ja pidän sitä yhtä arvokkaana kokemuksen kuin lapsenlapseni kyyneleitä jos puhun kuolemastani.
Kaikki nämä kokemukset ovat silkkaa mystiikkaa.
https://www.youtube.com/watch?v=pOtKnGDz59c
Riitta-mummi
Ihmisen raadollisuus...9.10.2025 klo 19:05 Kommentoi (0)
Vietit vievät meitä joskus suuntaan jota emme voi vastustaa. Vietti vie,emmekä halua luovuttaa, sillä siinä on kielletyn hedelmän jännitystä. Mielihyvää halutaan, ja joskus rahaa.Rahan mahtia monet eivät jaksa vastustaa . Ahneudesta he tekevät sellaista mitä eivät oikeastaan halua. Jos haluaa tehdä näin, olla raadollisuuden ja pahuuden vietävissä, ennuste on huono, mutta ei toivoton. Aina on toinen mahdollisuus, paluutie .
Kristinusko opettaa kestämään kiusauksia. Se on tosin näitä 'Helpompi sanoa kuin toteuttaa'-juttuja. Jos sitten tekee haluamansa salassa, onko se silloin ymmärrettävämpää ,vai hävettävämpää.Raamatun mukaan salassa tehdyt tulevat aina ilmi.Luemme tapaukset esim. iltapäivälehdistä tai some kertoo. Joillekin nämä teot ovat jopa rehvastelun aihe.
Kristus ymmärtää heikkoutamme. Hän tietää vihollisemme Saatanan viekkauden ja 'hurmaavuuden' jolla se pettää meitä.Kristus on pelastajamme vaaroista ja viettelyksistä. Hengellään hän ohjaa kääntymään vääriltä teiltä, kutsuu tulemaan luokseen ja saamaan armon kuten sai vielä viimeisillä hetkillään se toinen ryöväri Golgatan ristillä.
Ajattelen, että vaikka synti on vihollisemme, eikä näin ollen hyväksyttävää, voimme armahtaa syntistä koska Kristuskin armahtaa kaikkia jotka armoa häneltä pyytävät. Syntiä saa vihata, mutta syntistä tulee koettaa ymmärtää, ja olla tuomitsematta.
Tuomio on yksin Jumalan. Kun kirjat avataan on sen aika . Puolustusjamme on silloin Jeesus Kristus.
Uskon antama ymmärrys on toista kuin moralismi. Moraalin sääntöjen ja omantunnon äänen noudattaminen on kyllä hyvä, mutta parhainta on mielestäni noudattaa Kristuksen opetuksia. Lapsina kodin perintönä uskoon tutustuneet, tai pyhäkoulua käyneet ovat enkelien suojeluksessa.
Tämä on ajatusten pyörittelyä, ei saarna.
Armonkerjäläisenä... Riitta-mummi
Asenteiden arviointia...30.9.2025 klo 20:35 Kommentoi (0)
Jos mietin asioita jotka minusta ovat hyviä, tai vastaavasti pahoja asioita, niin hyvyyttä kuvaavia sanoja ovat:
rehellinen, ahkera, aito,tyytyväinen, oikeamielinen,hellä, hyväksyvä ja monia muitakin on sitä kuvaamaan..
Pahasta olosta, ja sen seurauksia kertovat esimerkiksi: viha, sota, riita, arvottomuus, penseys, ilkeys, rauhattomuus, ahneus kuten myös välinpitämättömyys ja turhuus.
Se miksi toinen on hyvä ja toinen paha, on varmaan monimutkainen, monivärinen ,eikä siis yksinomaan musta-valkoinen asia.
Itsestäni tiedän että lapsena minua rakastettiin eikä koti ollut ankara, mutta sopiva kuri meiltä löytyi. Isoisäni oli viisas, mutta ankara ja vaativa omille lapsilleen. Me lapsenlapsetkin hiukan pelkäsimme häntä. Löydän muutamia piirteitä hänestä itsestäni, eikä se ole pelkästään kielteistä. Kun omaa hyviä arvoja ja niiden tuomaa vakavuutta, on maailman menossa nykyään ihmettelemistä !.
Ajattelen että hyvyys syntyy ihmiseen hyväksynnästä ja arvostuksesta, sekä sopivista rajoista.
Kristilliset arvot opastavat toisen ihmisen kunnioittamiseen ja auttamiseen. ' Niin kuin soisitte itsellenne tehtävän,tehkää tekin heille' kuuluu rakkauden kaksoiskäsky.
Kun lasta rakastetaan, hänelle puhutaan ja neuvotaan erilaisissa asioissa, hän itsekin oppii rakastamaan ja kunnioittamaan vanhempiaan, sekä opettajiaan.Näin hän todennäköisesti ymmärtää mitä meritsee Jumalan kunnioittaminen. On vahinko että kouluissa ei enää ole uskontoa oppiaineena. Kristittyjen maiden demokratia ja tasa-arvo ihmisten välillä perustuu Raamattuun.
Ei elämä ole koskaan kaikkien unelmien täyttymystä. Niin ei pidä luullakaan. Unelmat ja onnen tavoittelu on pinnallista. Pinallisuus on elämäntapana kovin kepeää. Vaikka meitä neuvotaan tiettyyn huolettomuuteen, katsomaan lintujen ja niityn kukkien huolettomuutta, on ero , suuri ero, siinä turvataanko Jumalan antamiin neuvoihin, vaiko viihteen suomaan näennäiseen , nautinnollisuuteen. Elämä viihteen keskiössä on harhaa.
Riitta-mummi
Älypää tiedottaa
Älypään jouluvisat ovat täällä!
1.12.2025
Nyt on taas se aika vuodesta, jolloin Älypään jouluvisat viihdyttävät pelaajia jouluvalmistelujenHyv Laita siis joululauluja soimaan, ota joulutortun seuraksi mukillinen glögiä ja testaa, mitä kaikkea tiedät joulun herkuista, jouluisesta musiikista ja erilaisista jouluperinteistä!
Testaa tietosi jouluvisassa!
Testaa tietosi joululauluista!
Testaa tietosi jouluruuasta!Pelaa uutta Suomipop-visaa!
26.9.2025
Älypään musiikkivisojen valikoima laajenee uudella Suomipop-visalla! Mikäli Kuumaan, Portion Boysin, Behmin ja muiden kotimaisten artistien musiikki on sinulle tuttua, tämä visa on juuri sinua varten! Laita siis suomipop soimaan ja testaa tietosi menneiden vuosien hiteistä ja viimeisimmistä uutuusbiiseistä!
Pelaa Suomipop-visaa!Älypää toivottaa hyvää juhannusta kaikille pelaajille!
19.6.2025
Juhannustaiat, sauna, kokko, tanssit, hyvä ruoka ja yötön yö, tämä kaikki on taas täällä - unohtamatta tietenkään Älypään Juhannus-visaa!
Kaunista ja oikein hyvää juhannusta Älypään pelaajille!