Blogin nimi: Sielun kaivo

Blogi aloitettu: 14.5.2024
Blogimerkintöjä: 92 kpl
Avainsanat: armo, totuus, synti, ja, katumus kpl
  • Nurjamielisyydestä4.9.2025 klo 21:08  Kommentoi (0)

     

    Nurjamielisyys...

     

    on ominaisuus joka ei mitään, eikä ketään rakenna. Miksi se valtaa mielen ja sielun ihmisellä joka kyllä erottaa hyvän pahasta, ymmärtää oikeaa suhtautumista elämän vaikeinpiikin asioihin, mutta sitten ... tuo katala ja kamala tunne ottaa yllättäen vallan. Mieli kääntyy toiseksi, nurin päin.

    Miksi tuollainen inhottava olotila, joka käsittelee lähes kaikki asiat aivan päinvastoin periaatteisiin verraten.

    Mieli on kriittinen, lähes ylimielinen ja pahantahtoinenkin , ja kiusattu.

    Se ei ol masennusta, ei ahdistusta, ei sairauttakaan. Onko se siis olemassa jokaisen ihmisen sielun syvyydessä josta se tietyissä sopivissa olosuhteissa kömpii esiin kuin liero. Sitten kun se on saanut herkutella tarpeeksi vastemielisissä mielialoissa , se palaa omiin oloihinsa odottamaan seuraavaa hetkeään.

    Tällaiste kokemusten jälkeen on kuitenkin jotenkin puhdistunut, päässyt siitä pahasta joka meitä salassa piinaa.

    Tällä täytyy olla tietty yhtymäkohta uskoon ja epäuskoon, eli Jumalaan ja saatanaan. Onko "nurjamielisyys-kohtaus" sitä perisyntiä joka ihmisissä on. Sen olen itsessäni huomannut,että se väistyy kun hiljenee rukoukseen. Kun totean tuollaisen olevan tulossa, aloitan jo varmuudeksi rukouksen. Vai onko kysymys vain väsymisestä, kuin hiukan toivottomuudesta.

    Kaiketinkin,  rukous puhdistaa, rauhoittaa ja luo sillan sinne minne meidät kristityt on luvattu pelastaa kaikelta pahalta mkä meitä ajassa kohtaa.

     

    Pohdiskelee ja tyhjentää sielun kaivoa...

    Riitta-mummi


  • Velvollisuutemme älyllisinä olentoina28.8.2025 klo 19:33  Kommentoi (0)

     

    Luoja on viisaudessaan antanut yhdelle luomistaan nisäkkäistä kyvyn puhumineen, ajattelemiseen ja oppimiseen. Sivistysvaltiot velvoittavat jo pienet lapset oppimaan asioita elämästä ja ympäristöstä . Sen istituution nimi on koulu. Koulua käyvät sekä terveet, että vajaakykyiset lapset ja nuoret. Koulu antaa valmiuksia elämää, ammattia ja jopa tulevaa perhettäkin varten.

    Menneinä vuosikymmeninä oli näin:

     

    Pojille oli puu- ja metallikäsitöitä. Ne olivat niitä miehisiä oppeja joilla talot, mökit, veneet on rakennettu omaan käyttöön. Ammattikoulu ja yliopisto antoivat hienosäätöä erityisempiin tarpeisiin.

    Tyttöjen kotitaloustunnit ja terveysopin tiedot antoivat alkeet äidin ammattiin. Lähes noilla tiedoilla minäkin olin varustettu nuorena perustetun perheen toisena kasvattajana.

    Nämä ovat viime sotien aikana syntyneiden vanhempien ajatuksia ja kokemuksia, nyt jo pitkän elämän matkalta. 

    Nykyisestä opetuksesta kouluissa en tiedä juuri muuta kuin mitä lehtien otsikot kertovat: 

     

    Kännykät kielletty tuntien aikana. Suvivirttä ei sovi laulaa kevätjuhlassa. Vai onko tähän jo tullut muutos !

    Tekoäly pilaa omat oivallukset. 

     

    Muutoin  vanhoilla ihmisillä nyt on tähän tapaan:

    Yhteiskunnan ja etenkin tekniikoiden kehittyessä on yritetty pysyä mukana tässä melkoisen vauhdikkaassa kehityksessä.

    Puoliso taannoin arvuutteli: Milloin alkoi tämä stressaantumisilmiö ? Oikea vastaus: Sen jälkeen kun sähkövalo keksittiin. Sitä ennen oltiin valveilla auringon noususta sen laskuun. Tehtiin työtä, saatiin lapsia ja nukuttiin väsyneinä hyvin.

    Nimenomaan lapset  s a a t i i n.  Nyt niitä tehdään, jopa tuotetaan keinohedelmöityksin ja vuokrakohduin.Mikäpä siinä, onhan tämä keino edes heille joille asia ei ole luonnollisesti suotu.

    Nämä ihmisten viisastumisen ja tieteen avulla saavutetut keinot liikkuvat monien mielestä sopivuuden rajan väärälläkin puolella. Kun ihmistä myydään kuin lihaa vara-osiksi siitä paljon maksaville, se on v ä ä r i n ! Ainakin jotakuta  kohtaan. Kuolinapu, niin helpottavalta kuin se vaikuttaa monien mielestä, on sekin väärin Jumalaa kohtaan. Hänen luomansa on täydellistä sellaisenaan, ei sitä tarvitse korjailla. Kaikkeen on syynsä.

    Moraalisen eläjän, ja uskovan kristityn mielestä elämän alku ja loppu ovat Korkeimman päätettävissä.

    Tiedettä voidaan käyttää väärin, esimerkkeinä sodankäyntivälineet ja lääketieteen epämoraaliset keinot.  Velvollisuutemme on ajatella, ja myös toimia vääryyttä vastaan. Ilmastomuutoskin aletaan jo ottaa todesta.

     

    Varjele kaikkea omaasi Herra Jumala !

     

    Riitta-mummi

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     


  • Totuus ja epätotuus23.8.2025 klo 15:19  Kommentoi (0)

    Pettyneissä tunnelmissa...

     

    ovat elämässään useimmat joutuneet olemaan. Tilanteen tuntee hiljaisena alakulona jos pettymystä ei koe liian raskaasti. Oikein kovaksi koettu pettymys voi kestää kauan, jopa vuosia.

    Kun on kysymyksessä tunneherkkä ihmistyyppi, ovat ilot ylimaallisia ja pettymykset pimeitä kellareita.

    Hengellisessä yhteisössä on usein kaikenlaista kränää.Paljon riippuu johtajuudesta. Olen liki kaksikymmentä vuotta selvinnyt skismoista puhumalla, tutkimalla ja ennen kaikkea rukoillen. Asialliset näkemyserot ovat aina tähän mennessä selvinneet,ihmisten väliset eivät aina. Nyt tuli eteen 'toppi'.

    Kun oma rakas Körttifoorumi joutui rahapulassa ja teknisen systeemin vanhentuessa lopettamaan, minut pyydettiin uuteen keskustelualustaan mukaan.

    Minun tuntosarveni eivät  varoittaneet kyseisen foorumin tavasta toimia.  Kunnioitin oppineista vanhoista kielistä pohjaavaa asiantuntemusta liikaa. Saan syyttää vain itseäni. Siksi kai tuntuukin pettymys painaneen mielen matalaksi. Tarpeellista oppia tämäkin, tällä tiellä jolla monenlaiset vaarat vaanivat.

    Mainostettu ' Rakkaudellinen keskustelu' onkin sitä, että ylläpitäjä poistaa kaikki kirjoitukset jotka eivät ole hänen mieleisensä. Mutta jos häntä myötäilee, niinsanotusti mielistelee, on kaikki hyvin.

    Minulla oli, lähes alusta asti, hiukan epävarma olo tämän foorumin suhteen. Yritin olla kuten Körttifoorumillakin, kotonani ja omana itsenäni. Huomasin pian että minua vierastettiin, en hallinnut etikettiä joka sinne oli syntynyt, eli ohjailtu.

    Olisi pitänyt heti ymmärtää, mutta jatkoin nämä pari kuukautta. 

    Juuri tuo, vapaus 'lainalaisuudesta' oli se mitä jäin kaipaamaan. 

    Tästä oli pakko päästä 'puhumaan' sillä uskonyhteisöissä pääsee tapahtumaan tätä yläpuolelta ohjailua, koulutusta. Minua se vihastuttaa. Se on juuri sitä farisealaisuutta jota Kristus vastusti. Hän vapautti meidät laista, antoi henkensäkin sen puolesta, vapauden.

    Riitta-mummi


  • Hellan ja kirjoituskoneen välillä..18.8.2025 klo 17:47  Kommentoi (0)

     

    Monella tavoin kaksisuuntainen elämäni jakautuu selkeästi hellan ja kirjoituskoneen  kesken. Toimija-Riitta, eli huolehtija-hoitaja-kokki-pyykkäri pitää paljon osastaan. Ruoka, sen ajatteleminen , ostaminen ja valmistaminen on tämän gendren ylinnä. Pöydän kattaminen ja somistaminen lautasliinojen ja kukkien värien valinnan myötä on lähes taidetta. Se tyydyttää esteetikko-Riittaa suuresti.

    Pyykinpesukin on mukavaa kun sen pesee kone ja sitten lattialämmitteinen kylpyhuone hoitaa kuivatuksen, ilman kuivatushuoneen tai pihatelineen luo könyämistä.

    Silitystä en enää harrasta kuin muutamissa pakollisissa tilanteissa. Mankelointi loppui kuusi vuotta sitten. Nyt viikkaan 'mankelikuivat' lakanat ja pyyheliinat ja laitan ne nipuissa patjan alle. Tämä on vanha konsti, olen nähnyt elokuvissa miesten prässäävän housuja näin.Loppukuivatuksen hoitaa huoneenlämpö.

    Toimii kyllä meidän tarpeisiinkin.

    Kauppa-ostosten tekemiseen on tullut apua kotiinkuljetuksesta. Tosi kiva on muutama kerta kuukaudessa päästä oikeisiin kauppoihin. Enää en sorru heräteostoksiinkaan, en edes katsele ympärilleni, vaan menen tietylle hyllylle ja valitsen tutun tuotteen. Minusta on tullut hyvin jämti !

    Apteekki on osoitteena pari kertaa kuukaudessa, aina oman ja puolison dosetin täytön yhteydessä huomioitujen puutteiden ostoslistaan kirjaamisen jälkeen. Apteekissa sorrun joskus ostamaan ihania Terva-karamellejä, vaikka ne on sokerilla makeutettuja.

    Marjut-proviisori on suloinen ihminen ammatissaan. Soittamalla ovat monet asiat hoituneet. Aina ei kipeillä jaloilla kipaisua tarvita. Luvattu on kotiintuodutkin lääkkeet. Vielä en ole tarvinnut. Olen sisukaskin vielä !

    Puoliso ei paljon tuolistaan liiku halvauksen vietyä ennestäänkin kipeän jalan huonommaksi. Mielelläni passaan hänelle pöydälle eteen lehdet, postit, vesikannun ja lasin. Hedelmät valitsen hänen mieltymystensä mukaan, ja itselle omat. Ruoalle ja kahville kutsun hänet ruokapöytään johon hän siirtyy rollaattorin avulla. Upeaa on että hän pystyy ajamaan autoamme sekä sähköavusteista polkypyöräänsä.

    Talvella olemme kotosalla, aivan mielellämme, ainakin vielä.

    Meillä kummallakin on omat virikkeemme.

    Mies lukee kirjoja ja täyttää ristikoita. Hän katsoo mielellään luonto- ja eräohjelmia, minä vain uutiset.

    ...

    Minun oma aikani kuluu netin maailmassa. Kirjoittaminen , Älypään muistipelit, IS ja Hesari, samoin YLE ja YLE Areena palvelevat runsain valikoimin. Suonikohjut ja nivelrikot  muistuttavat olemassaolostaan kun liian pitkäksi aikaa uppoan omiin maailmoihini.

    Nämä, omat maailmat minulla on ollut pikkutytöstä asti. Omat jutut eivät vaadi kavereita. En ole juuri ollut yksinäinen, muulloin kuin puolison ollessa sairaalassa tai aiemmin matkoilla.

    Siinä missä monet kaipaavat juttuseuraa, kyllähän minäkin, hoidan sen kirjoittelemalla.

    Ajatusmaailma on minulla värikäs ja mielikuvia riittää. Niistä ja pitkän elämän sattumuksista ja kokemuksista ammennan  enimmäkseen. Politiikka on kiinnostanut vasta keski-iästä alkaen. Sitä seuraan ja joskus jonkin sapekkaan sanankin panen 'paperille'.

    Uskon murtauduttua elämääni neljäkymmentäkaksi vuotta taapäin, alkoivat ajatukset ja mielipiteet muuttua henkisen kasvun myötä. En usko raamatunlauseilla puhumiseen. Uskon inhimilliseen lähimmäisyyteen ja velvollisuuksien täyttämiseen niin kodeissa kuin yhteiskunnassa.

    Elämän tarkoitus on avautumistaan avautunut. Toivon että lopussa saan nähdä Jumalan.

     

    Riitta-mummi


  • Bloginkirjoittajan ajatusmaailmasta11.8.2025 klo 16:28  Kommentoi (0)

     

    Kirjoittamalla purkaa ajatuksiaan siten että toivoo toistenkin mielestä niissä lauseissa olevan' jotakin '. Joko tietoa, järkevää pohdintaa, tai sielunmaisemaa avartavaa.

    Onko kirjoittava ihminen taiteellinen aina ? Ei välttämättä, mielestäni. Monet poliitikot, jotka ovat kaikkea muuta kuin taiteellisia kirjoittavat paljon. He haluavat vaikuttaa, ja taka-ajatushan on aina seuraavat vaalit.

    On päiväkirjamaisen tekstin naputtelijoita. He haluavat kertoa ja jättää jäljen harrastuksistaan, esim. urheilusuorituksista.Körttifoorumilla oli sellainen mies, ja täällähän on samanlainen. Se on kai nimeltään suorituskeskeisyyttä. Yksi sellainen mies asuu täällä meilläkin. Ja kaikki nämä kolme ovat aito-hämäläisiä.

    Sitten olemme me, sielun-kaivon tyhjentäjät. Meillä on herkät hoksottimet, me seuraamme kaiken olevaisuutta ja arvioimme sitä tavanomaista enemmän. Lienemme humanisteja, tai jotakin sellaista.

    'Tule pois sieltä sfääreistä'  kehoitti minua eräs lääkäri-ihminen kun kerroin ahdistuksistani.

    Ei käy esittäminen paistinpannua kun on syntynyt 'metsänkeijuksi' ! ' Ne härijstä puhuu jotka härjillä ajaa ', pätee yhä vaikka nyt ajellaan hybridi-autoilla ja nuoremmat skuuteilla.

    Tällaista on kirjoittaminen. Kesken´-kaiken syntyy hassuja kielikuvia kuin tyhjästä  vaan. Pää on silloin täynnä kaikenlaista, ei siis tyhjä.

    'Mies se tulee räkänokastakin, muttéi tyhjän naurajasta ! Näin minuakin on lapsena kasvatettu. Onnekseni minä olenkin usein totisin kasvoin vaikka sydän on salaa riemuisa.Taitavat jotkut pitää tosikkonakin 

    Vihaisiakin kirjoittajia on. He vihaavat enimmäkseen kaikkea. Naapureita, koiria,kissoja ja  etenkin koiria joilta tulee kakkaa.Sateisia säitä on vihattava ja  niitä matkustetaan pakoon Espanjaan.

    Ilmastomuutoksen takia heidän lentelyitään puolestaan vihataan ja espanjalaiset vihaavat heitä jotka täyttävät heidän lomakohteensa

    Politiikka on aihe josta ei seurassa saa puhua, mutta lehdissä kyllä kirjoitetaan. Nyt vihataan Putinia ja Trumpia ja Netaljahua. Ja näiden miesten pitäisiä kyetä rakentamaa parempaa tulevaisuutta maailmaan joka on matkalla kohti tuhoa.

    Uskostaan kertovia kummeksutaan, jopa vihataan kun luulevat olevansa jotakin

    Nyt onkin sitten rukouksen paikka. Ei kirjoitella, vaan rukoillaan rauhaa ja ystävyyttä kaikkialle !

     

    Riitta-mummi

     


  • Suorasukaisten sukua...1.8.2025 klo 15:50  Kommentoi (0)

     

    Suoraan puhuen

     

    Toden totta !, suorapuheista ihmistä eivät kaikki siedä. Jotkut kyllä huvittuvat hänestä mutta useimmat ärtyvät.

    Suorapuheinen ihminen itse taas turhautuu mieleltään hienostuneen ja sivistyneen puheen vaatimuksiin. Riippuu toki tilanteesta.

    Arvokas aihe vaatii arvokkaan ja hillityn puhetavan. Privaatissa keskustelussa on mukava kuulla erilaisia puhetyylejä. Toki hiljainen mutisija voi ärsyttää yhtä lailla kuin toisten päälle puhujakin

    Eri kansakuntien kesken esiintyy tiettyjä tapoja.Välimeren maiden ihmiset ovat äänekkäitä ja moni saattaa selostaa  omaa asiaansa yhtáikaa. Meillä sitä pidetään huonona tapana. Konservatiiviset puhujat ovat sitä mieltä, että puhujaa täytyy aina kuunnella hiljaa, ilman välihuutoja. Englannin parlamentissa, konservatiivisyyden sydämessä , sekin kyllä käy. Olen nähnyt ja kuullut.

    Presidentti Sauli Niinistö tähdensi kunnioittavampaa puhetapaa eduskunnalta.  Onko sitä nyt  ?

    Ihmisillä on innostuessaan tapana hiukan kiihtyä ja korottaa ääntään. Oma eduskuntammekin on syyllistynyt tähän. Siitä eivät kaikki ole yhtä mieltä onko se minkäkinlainen ilmiö. Radikaaleimmat pitävät räväkkyydestä, konservatiivit vastaavasti hillitymmistä sävyistä.

    Eduskunnassamme on molempia. Näitä suorasukaisia ovat Teemu Keskisarja (PS ) ja Joona Räsänen. (SDP) On muitakin, nämä tulivat ensimmäisinä mieleen. He ovat eduskunnan värikkäimpiä, ja siksi esillä lehdistössä.

    Opettajamaisen tyylin edustaja oli Jukka Gustavsson (SDP). Värikkyydessä ei ole Riitta Uosukaisen(KOK) voittanutta, vaikka hän opetusministeri olikin. No, toinen karjalaisedustaja, Johannes Virolainen oli myös aito itsensä

    Näyttelijät ovat ammattikunta jossa pelataan puhetyyleillä.He osaavat esittää eri tyyppisiä ihmisiä taitavasti. Yksityisesti, esimerkiksi haastatteluissa useimmat ovat aivan tavallisia , niin puhujina kuin ihmisinkin.Muistelen Heikki Silvennoista haikeana ! Ainoastaan Ella Eronen oli diiva siviilissäkin. Ja no, Vesku Loiri oli aina Vesku.

    Apostoli Paavali neuvoi puheissaan olemaan roomalaiselle roomalainen, kreikkalaiselle kreikkalainen. Minä vastustan tätä. Olen karjalainen, aina ja joka paikassa. Suorapuheinen ja leikkisä. Sitäkään joku ei siedä. Että aikuinen ihminen on kuin lapsi !

     

    Riitta-mummi


  • Pieniä iloja ja suruakin29.7.2025 klo 20:04  Kommentoi (0)

    Tapaus pankkiryöstö...

    Elämän eliksiiriä ovat pienet ilot.Niitä ei tarvitse edes joka päivä kohdata, mutta turvallisen usein on hyvä, hyvää tekevä lohduke.

    Niitä ei ansaita, ne tulevat ajallaan ja tarvittaessa.

    Onneksi suuria surujakaan ei kohtaa usein enää iäkkäänä.Suvun muut kuolemantapaukset kuin omat on jo kohdattu. Nuorena tuntui niitäkin riittävän lähes kuukausittain. Minulla oli suuri suku.

    Tänään koin kuitenkin suuren pettymyksen. Koin  taas sen miltä tuntuu menettää luottamus. Joku oli tykännyt tyhjentää pankkitilini.

    Sekin on pieniä iloja, että eläkerahani ovat muualla, mutta kaikki meni mitä kuukauden ruokaostoksiin olin tälle tilille varannut.

    En niinkään sure sitä rahaa, mutta luottamus ihmisiin ja pankin turvallisuuteen meni, ainakin tältä tuntuu tänään.

    Jos tunnukset on urkittu netin kameraa käyttäen, ovat saaneet pientä 'lisä-iloa' siitä mitä on näkynyt kun olen ilman paitaa koneella näillä helteillä istunut. Naurattaa ihan kuin ikäni on yli kahdeksankymmentä.

    Kova kokemus alkaa jo muuttua tekijää sääliväksi tunteeksi. Lisäksi tuli opetus siitä mitä kaikkea nämä nykyiset härpäkkeet voivat aiheuttaa.

    Nyt on lisättävä liikuntaa vaikka nivelet naristen, sillä kotiinkuljetus- ruokaa ei tule muutamaan viikkoon näillä näkymin.

    Rikosilmoituksen tein netissä heti kun löysin oikean osoitteen. Puhelimesta ei ole ollut juurikaan apua.. Nyt odotan poliisin yhteydenottoa.

    Tuo Skype-kamera piti peittää teipillä, niin tuli ohje nuoremmalta naiselta. Miksi tätäkään ei kukaan kertonut aiemmin.

    Iloja ovat olleet ne ihmiset jotka olen puhelimitse tapauksen johdosta tavannut.

    Mieliala vaihtelee, mutta ilon puolella ollaan. On paljon rahaa suurempaa, iloa tuottavaa asiaa sentään

     

     Riitta-mummi


  • Maritta Lintusen ihmiset hänen kirjoissaan...26.7.2025 klo 16:33  Kommentoi (0)

     

    Vasta hiljattain luin ensimmäisen 'Lintuseni' ja se oli myös hänenkin ensimmäisensä, Sukukaktus. Kävi heti selväksi että tästä minä pidan !

    Hän kuvaa naisiaan aitoina ,persoonallisina ihmisinään. Samaa särmää ja väriä on aina ollut itsessänikin ja minkä itsestään kirjailijan tekstissä löytää, se se vasta onkin mielenkiintoista ! 

    Ulkonaiset puitteet ovat sisällön veroiset, antamuksella kuvaillut. Mutta ihmisen mieli ja sen monet eri variaatiot M. Lintusen kuvauksissa tekevät hänestä loistavan ihmistuntijan. Mielestäni hän soittelee samoja säveliä kuin Joel Haahtela, toinen lempikirjoittajani. Haahtela on paljon niukempi, mutta yhtä syvällinen hänkin. Lintunen näkee ja kuvaa kaiken ja tuntuu että hän ymmärtää elämästä kaiken, sielun ja taiteen maailmasta ainakin !

    Miehet hänen kirjoissaan eivät eroa ihmisinä  maskuliinisuudessaankaan naisista. Samat ajatukset itsestä, samat unelmat, lähes samat asemat yhteiskunnassakin. Sitähän se melkein vaikuttaa. Koti on aina kaiken keskiössä. Jos sitä ei ole sitä leikitään.

    Mystiikka jonka Lintunen myös ymmärtää, tekee kirjoista juuri minua kiinnostavat. Haluan itsekin nähdä tai kuvitella totuudet ja sen miten kenenkin kohdalla todella tapahtuu. Ihmisen erilaisuudet ovat rakastetuin viivoin vedetty viivastolle.

    Musiikki, ja musiikin tekijät ovat usein esillä, ja se onkin taidemuoto joka on lähes silkkaa mystiikkaa. Musiikkihan luo kuvat itse näkijän ymmärtää ! Sanoja ei tarvita.

    Näitä lukiessa ja Lintusta itseään miettiessä ymmärrän mksi musiikkitieteen tohtori päätti kuitenkin keskittyä kirjoittamiseen. Onnittelen valinnan johdosta !

    Maritta Lintusen ihmiset täyttävät koko skaalan lapsista vanhuksiin, peräkamaripojista oopperalavojen diivoihin. Pohjois-Karjalan maisema on kauniisti kirjoitettu, niin kesät töineen kuin talvet lumineen. Helsinki on myös tutusti esitelty, minun Helsinkini

    Kaikki mikä on ihmisen ulkopuolista, jää  silti lavastukseksi, mutta ihminen käännellään, kalutaan, hiotaan ja tuuditellaan niin kuin vain asiantuntija sen osaa. Herkkyys edellä mennään

    Puolet tuotannosta olen kuunnellut, mutta onneksi on toinen puoli vielä odottamassa. Pidän lukija Hanna Saksmanistakin.

    R-m


  • Satonäkymiä...16.7.2025 klo 13:30  Kommentoi (0)

     

     

    Saimme vihdoin kesälomailmat Suomeenkin. Koko kevät kärvisteltiin koleassa ja sateisissa säissä. Keski-ja Etelä-Eurooppa kärvisteli puolestaan ennätyshelteissä. Tulipalotkin alkoivat joissakin maissa, ja nurmikoissa riehua

    Vanhoille ja huonosti liikkuville eivät kummatkaan säätilat ole mukavia. Kylmä ja kostea kolottaa , helle koettelee sydäntä ja keuhkoja.

    Keinot lämpötilan viilentämiseen on meillä hallussa. Yöllä täysi tuuletus, päivällä kaihtimet eteen ja luukut kiinni. Onhan tämä vähän ' tukkohiist', sano hollolalaine. Mut näil´ny mennää

    Onhan sopivan lämmin ja pilvetön ilma vertailussa aina parhainta lomailmaa. Sisällä ollen ikkunasta tai parvekkeelta katsellen näki valkoapilan kukkivan ennätysmäisesti nurmikoilla.Pian kuitenkin tuli huoltomies sillä pörpöttävällä koneellaan ajamaan kukinnan nurin. Syntyi tuttu tuoksi, vuosikymmenien takaa.

    Kun maalaaistalossa säilöttiin viher-rehua lemusi koko tienoo vahvasti. Se tuli mieleen kun leikattua nurmikkoa katselin ja tuoksuttelin.

    Sadetta on tänä vuonna sopivasti täällä Lahdessa saatu . Joillakin paikkakunnilla liikaakin. Virolahti, syntymäkuntani on maamme 4. sateisin ja vieläkin enemään on satanut naapurikunnassa Miehikkälässä.

    Kun sain vieraita sieltä päin, sain myös kopallisen kantarelleja, kesän toisia kultaisia herkkuja. Lakat eli hillat eli muuraimet alkavat myös kohta kypsyä. Kilpajuoksu lakkasoilla alkaa. Poimijat ovat kai kotimaisia sen farssin jälkeen mikä thaimaalaista poimijoista syntyi.

    Eniten sienistä pidän kuitenkin herkkutateista , ja monikäyttöisistä rouskuista. Suolasieniä olen aina säilönyt ja hyvin ne tönkkösuolassa säilyvätkin jääkaapissa.

    Uudet perunat, kaupasta tuodut eivät ole samaa laatua kuin olivat suoraan omasta perunapenkistä nostetut, mutta niin on kaikki muukin ruoka käynyt kumman mauttomaksi. Tai sitten se on liiankin maustettua, nämä osto-ruuat, meinaan. Itse kun kokkaan, maustan mieltymyksemme mukaan, maistellen ja lisäten jos siltä tuntuu.

    Ei vanhuus ole kuitenkaan pelkästään epämukavaa ja ikävää. Nuoret käyvät aina tarvittaessa it-hommeleissa auttamassa. Nyt ovat tulossa asentamaan puhelimeen QR-koodin avulla toimivan Easy Park-äpin. Kolikot eivät Lahdessa enää käy ollenkaan mittareihin. Tääkin pit´vielä nählä, saoo palasjokine.

    Padasjoki, ent. mökkikuntamme on markkinoinut itseään kuntana jossa 'Ei meitil´oo mittää !' Päijänne  ja Vesijako ja muitakin järviä on ja valtavat metsävarat. Olisi kai mineraalejakin, mut niit´ei anneta. Mitenkähän käy tuulivoiman ? Saattaa se onnistua jos se  hyvinkin tuottaa, kunnallekin. Seurakunta on riitaisa. Suhteet Hollolan emäkirkkoon kelpaa toisille, mutta toisille ei sitten millään.

    No, vanhuuttain  höpäjän, karjalaismummo Etelä-Hämeessä, helteisenä heinäkuun päivänä.

     

    Riitta-mummi

     


  • Vanhus muistelee...7.7.2025 klo 09:34  Kommentoi (0)

    Kadonneet hyveet

     

    Miten olisi , sopisiko sinulle uhrautuvaisuus, velvollisuudentunto, anteliaisuus, vaatimattomuus, pyytettömyys, tyytyväisyys siihen mitä on ?

    Suomalaisessa talonpoikaiskulttuurissa näitä tavattiin. Koti kasvatti lapsia näihin, samoin koulu, eikä vain uskontotunnilla. Jo opettajainvalmistuslaitoksissa valmistettiin opettajakokelaita hyveisiin. Niitä piti itsekin oppia noudattamaa, ja sitten lapsille opettamaan. Kirkko, koulu ja koti kasvattivat

    Kunnioitus, etenkin vanhoja ihmisiä kohtaan oli vaadittu hyvä tapa, lähes hyve. Äitini ja hänen sisaruksensa teitittelivät koko ikänsä omia vanhempiaan.' Ottaako mamma ? Mänettekö työ pappa ?  Hyvin vierasta nykyään, suorastaan kummallista. Nämä 'lapset' olivat syntyneet 1900-luvun alussa ja heidän vanhempansa n. 1870-luvuilla

    Kuului myös kulttuuriin usein että joku sisaruksista otti vastuun vanhoista vanhemmistaan. Usein vanhukset jäivät asumaan entiseen kotiinsa, nykyisen isäntäparin hoiviin. 

    Toinen tapa oi että joku naimaton tytär vietti eläkepäiviään vanhempiaan hoivaten. Omassa suvussani tämä täti oli jopa diakonialaitoksessa koulutettu sairaanhoitaja. Mamma ja Pappa saivat hyvää hoivaa, samoin talouden puutarha.

    He asuivat omillaan, mutta samassa talossa nykyisen isännän kanssa,

    Kun sukuloitiin siellä, samalla kertaa tavattiin isovanhemmat, täti, eno ja serkut.

    Tätä elämänmuotoa tapaa ehkä yhäkin, harvakseltaan. Siinä on puolensa, mutta on se toinenkin puoli. Miniästä huomasin jotakin vaikka olin vielä lapsi. samoin täti-parka vaikutti aika väsyneeltä kun hän ilman mukavuuksia kestitsi meitä vierailijoita. Vesi kannettiin kaivosta. maito ja munat haettiin navetasta, leivät ja jauhot aitasta, perunat ja hillot kellarista. Hän yksin teki kaiken tuon, joskus huokaillen.

     Lisäksi saattoi olla helteinen heinä-aika ja pellollakin hän kävi auttamassa. Me kaikki maalla kesiä viettäneet tiedämme miten 'hektistä' heinänteko oli ennen. Koneita oli vai se yksi-hevosvoimainen Poku. Haravia laitettiin myös kesävieraille käteen, lapsillekin. Hankoaminen oli enimmäkseen miesten työtä. Pienimmät lapset juoksuttivat nappulakoria seipäältä toiselle.

    Tämä on sekä kesä-romantiikkaa, mutta myös kovaa työtä. Yhdessä tekeminen teki siitä rattoisampaa kuin vain perheen kesken raataen.

    Nyt tämä on kaikki historiaa. Nyt ei ole juuri heinäpeltojakaan sillä lehmiäkin on vain suurissa tuotantolaitos-tyylisissä maitotiloissa.

    Kaikki on koneellista. Peltotyöt, heinätyöt,ruokinta, navettatyöt, lypsy ja lehmät hoidetaan koneilla joita usein tietokone taustoittaa

    ...

    Näihin perinteisiin arvoihin kuului aina Jumalan kunnioitus ja kirkossa käytiin. Uskosta ei kuitenkaan puhuttu...

     

    R-m 


Älypää tiedottaa

  • Älypää toivottaa hyvää juhannusta kaikille pelaajille!

    19.6.2025

    Juhannustaiat, sauna, kokko, tanssit, hyvä ruoka ja yötön yö, tämä kaikki on taas täällä - unohtamatta tietenkään Älypään Juhannus-visaa!

    Kaunista ja oikein hyvää juhannusta Älypään pelaajille!

  • Tällä viikolla selviää, miten Erika Vikman ja KAJ pärjäävät Euroviisuissa!

    13.5.2025

    Viisuihin voi virittäytyä vaikkapa pelaamalla Älypään Viisut-visaa, josta löytyy euroviisutunnelmaa aina viisujen alkutaipaleelta tähän päivään asti. Hauskaa euroviisuviikkoa Älypään pelaajille!

    Käy kokeilemassa Älypään viisuvisaa!

  • Pääsiäinen on taas täällä, samoin Älypään Pääsiäisvisa!

    17.4.2025

    Oikein hyvää mämmin, suklaamunien ja tietovisojen täyteistä pääsiäisaikaa Älypään pelaajille!

    Käy kokeilemassa Älypään pääsiäisvisaa!

Lue lisää tiedotteita