Blogi - Phil Decker - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Maailma sanoin ja kuvin

Blogi aloitettu: 25.5.2007
Blogimerkintöjä: 912 kpl

• Elämää suurkaupungissa3.9.2017 klo 18:54

  Suurkaupungille on käsitykseni mukaan tunnusomaista sijaita järven, joen tai meren ääressä. Pikkukaupunki sen sijaan löytyy usein metsästä tai suurten peltojen keskeltä. Poikkeus tietenkin vahvistaa säännön. Joeksi ei lueta ojan kokoista uomaa maaperässä.
  
  Suurkaupungissa ihmisten lukumäärä pinta-alayksikköä kohti on suuri. Niinpä moni ei enää jaksa puhua ihmisistä saati asiakkaista, vaan kriittisestä massasta, siitä määrästä asiakkaita, jolla liiketoiminta alkaa kannattaa. Politiikassa massalle on vielä hupaisampi nimitys: vaalikarja.

  Eläminen suurkaupungissa on helppoa. Lähikauppaan ei ole matkaa useita kymmeniä kilometrejä, vaan kauppa voi sijaita lähes samassa rakennuksessa kuin asunto. Kävelläkään ei tarvitse, vaan voi mukavasti huristella hissillä. Myöskään kulttuuripalvelut eivät ole muutamaa sataa metriä kauempana. Ongelma on selvitä kulttuuririentoihin ilman apuvälineitä. Auto (isolla A:lla) kuuluu lähinnä ylimmälle tulodesiilille. Autotallipaikatkin lahjoitellaan ilmeisesti jonkun mogulin mahtikäskyn mukaan ainoastaan valituille.

  Kuntoilu suurkaupungissa on hankalaa, ellei peräti mahdotonta. Toki monessa talossa on kuntosali, mutta siellähän ei varsinaisesti kohoteta kuntoa, vaan paisutetaan lihaksia, tai sitten pelkästään näyttäydytään. Kunto kohenee vasta luonnossa, mieluiten juoksemalla. Ongelma suurkaupungissa on luontoon pääsy. Se on tehty enemmän kuin vaikeaksi. Lukematon määrä liikennevaloja, kameroita ja kiiluvia ihmissilmiä tekee luontoon pyrkimisestä mahdollisimman epämiellyttävän tapahtuman.

  Peltojen keskellä sijaitsevan pikkukaupungin asukas pystyy helposti tuntemaan avaraa mielenlaatua, kun peltoa, tai ainakin puutonta maastoa, jatkuu silmän kantamattomiin. Suurkaupungissa ihminen päätyy usein pikkutarkkaan näpertelyyn, kuten kirjoittamaan koodia tai ratkomaan ristisanatehtäviä.

  Suurkaupungin tunnusmerkkejä on oikeastaan kaksi: Mannerheim, hevonen ja Esari. Itse asiassa tunnusmerkkejä on kolme, jos ollaan tarkkoja. Kyllä hevonenkin kuuluu yhtenä osana suurkaupungin katukuvaan. Esari tarkoitaa luonnollisesti kaupungin paikallislehteä. Nimi tulee Esan kirjapainosta.

  
  
  

  ---

• Miksi ihminen vanhenee19.8.2017 klo 03:22

  Miksi ihminen vanhenee? Osasyy on hyvinkin voinut olla väärä hallituspolitiikka. Onneksi nykyhallitus on mahtikäskyllä kääntänyt tämänkin epäkohdan positiiviseksi. Vastikäänhän on saatu nuijituksi päätös, jonka mukaan mukaan ihmisen pitää pysyä nuorekkaana entistä pitempään.

  Eläkettä ei enää anneta keskentekoiselle, ei, vaan työkyvyn on riitettävä entistä pitempään. Muutoin taivas tai vähintään kestävyysvaje tipahtaa niskaan. Eikä tässä vielä kaikki: kun maailma entisestään teknistyy, niin työtätekevän on pystyttävä olemaan sen verran tuottelias, että kone häviää. Jos näin ei käy, niin koittaa ohraleivän aikakausi. Kansalainen joutuu päätoimiseksi työhakemusten kirjoittajaksi.

  Viimeisimmät gallupit eivät enteile muutosta tähän poliittiseen ikuisen elämän tavoitteluun ellei sitten vihreiden pörhöpartojen kummallisen korkea kannatus käännä kurssia. Onhan selvää, että petojen yletön paapominen johtaa ennen pitkää eliniän vaarantumiseen.

  Ei liene ötökkkää, elukkaa, ytimennävertäjää tai muuta kuoriaista, jonka hätistelyä ei olisi ankarasti kriminalisoitu. Jopa lepakko on rauhoitettu eläin. Ja lepakoitakin alkaa olla taivas sakeanaan. Jopa niin, että yhden ulos sisätiloista ajaminen vaati muutaman minuutin täysin tarpeettoman operaation. Jos olisin tiennyt, että lepakko on hengenvaarallisen raivotaudin levittäjä, en olisi operaatioon ryhtynytkään, vaan olisin soittanut palokunnan tai vastaavan ministerin poistamaan tunkeilija rakennuksesta, olohuoneesta.

  On käsittämätöntä, että tupakka-askiin pitää liimata tarra, joka kertoo tuotteen olevan vaarallisen, mutta pedot ja lepakot saavat liihotella ilman tarraa. Tupakka pitää piilottaa vieläpä tiskin alle. Tupakka ei kuitenkaan tapa edes heti, vaan huonolla tuurilla joskus hamassa tulevaisuudessa. Mahtaako Etelä-Pohjanmaalla olla rokotettakaan lepakon puremaan? Epäilen, ettei siellä ole muuta kuin korkeintaan laastaria pistohaavoihin.

  Edes jonkinlaisen johdonmukaisuuden säilyminen tässä yhteiskunnassa edellyttää, että petojen kylkeen kiinnitetään vaarallisuudesta kertova tarra ja pedot piilotetaan, jos ei muualle, niin vähintään suurten kivien alle.
  

   

  ---

• Visavuori3.8.2017 klo 01:44

  Vuosi 2017, kesä tarkemmin sanottuna, jää historiaan suurena hengenravinnon vuotena. Nimittäin kulttuuria on tullut nautituksi varmastikin seuraaviksi kymmeneksi vuodeksi. Ravintona on ollut niin museoita, ITE -taidetta, musiikkia, kesäteatteria ym. ja peräti kaksi novellia, nekin vielä ruotsiksi käännettyinä. Se harmittaa, etten ole älynnyt aikoinani ryhtyä kirjoittamaan novelleja. Novelli näyttää olevan sitä parempi, mitä omalaatuisempi se on. Ainakin Luigi Pirandellon novelli ?Krukan? on omalaatuinen mitä suurimmassa määrin. Mutta itse asiaan, Visavuoreen:

  Visavuori on kuvanveistäjä Emil Wikströmin entinen taitelijakoti ja ateljee. Se sijaitsee Sääksmäen Tarttilassa Valkeakoskella, Vanajaveden rannalla.

  Alunperin ateljee ja suintilat olivat samassa rakennuksessa, mutta rakennus tuhoutui tulipalossa vuonna 1896. Tämän jälkeen Wikström rakennutti erilliset asuin- ja atelejeerakennukset. Asuinrakennus valmistui vuonna 1902 ja vuosi sen jälkeen ateljeerakennus. Ateljeen yhteydessä on myös tähtitorni. Vuonna 1912 ateljeeseen rakennettiin lisäosa, jonka yhteyteen valmistui talvipuutarha sekä urkuparvi. Visavuori on toiminut yleisölle avoinna olevana museona vuodesta 1967 lähtien.

  Visavuoren alueella on Emil Wikströmin tyttärenpojan, pilapiirtäjä Kari Suomalaisen tuotantoa esittelevä paviljonki, joka valmistui vuonna 1990 Emil Wikströmin entisen kasvihuoneen paikalle. Kari Suomalainen lahjoitti 1988 koko tuotantonsa, yli 8000 pilapiirrosta ja muita piirroksia sekä maalauksia Visavuoren museosäätiölle.

  Emil Wikström 1864 Turku - 1942 Helsinki, oli suomen taiteen kultakauden merkittävimpiä kuvanveistäjiä. Hänen tunnetuimpia töitään ovat muiden muassa Lyhdynkantajat Helsingin rautatieasemalla, Elias Lönnrton ja J.V. Snellmanin muistomerkit sekä kansallismuseon edestä löytyvä Graniittikarhu. Lahdessa Emil Wikströmin töitä on ainakin Aino -suihkukaivo Fellmanin kartanon puistossa.

  Emil Wikström avioitui Alice Högströmin kanssa 1895 ja perheeseen syntyi kolme tytärtä: Estelle, Anna-Liisa ja Mielikki, joka oli sittemmin naimisissa kirjailija Santeri Ivalon pojan, diplomaatti Asko Ivalon kanssa. Mielikki Ivalo oli ensimmäisiä suomalaisia joogaohjaajia kuten oopperalaulja Ture Ara myös.

  Sisar Estelle avioitui viulisti ja muusikko Yrjö Suomalaisen kanssa. Estelle ja Yrjö Suomalaisen lapsia ovat pilapiirtäjä Kari Suomalainen ja oopperalaulaja Maaria Eira.

  

  Varmuuden vuoksi olen tässä toisessa kuvassa muuttanut ateljeen ja tähtitornin väritystä hieman eksoottisemmaksi. Näyttää myös siltä, että itse rakennuksen ääriviivat tulevat tässä paremmin esille.

  

  ---

• Kellosalmentie 57913.7.2017 klo 23:51

  Ennen edellistä taidetapahtumaa oli sitä edellinen taidetapahtuma Padasjoella. Tarkemmin sanottuna Kellosalmentie 579:ssä, viitisen kilometriä Padasjoen kirkonkylästä pohjoiseen. Paikalla on ITE -taiteilija Enni Vilhelmiina Idin ateljee, 35 neliöinen, huonosta tavarasta, kerrotaan, rakennettu mökki, jossa kaikki huonekalut ja esineet on koristeltu maalauksin. Maalattuja ovat niin kukkapurkit, verholaudat, tuolit, orret, pöydät, vadit, seinät ja kirjoituspöytä. Vain katto on jätetty maalaamatta, jotta "yhteys taivaaseen säilyisi".

  Enni Id (1904-1992) oli suomalainen Padasjoen Kellosalmella asunut naivistinen, itseoppinut taidemaalari, joka aloitti maalaamisen muurarina toimineen toisen aviomiehensä, Eetun, kuoltua. Innon maalaamiseen kerrotaan syttyneen varsinaisesti vuonna 1938, kun Enni kielsi Eetua ostamasta taulukauppiaan kaupittelemia teoksia, koska arveli itse osaavansa tehdä parempia.

  Paitsi maalata, Enni osasi myös kirjoittaa. Hänen sanotaan kirjoittaneeni muiden muassa miehelleen Eetulle poliittisia tekstejä. Padasjoen lisäksi Enni Id vaikutti Helsingissä, tätinsä ompeluliikkeessä ompelijana, sen lisäksi hän opiskeli myös karjanhoitajaksi.

  Edvard Id oli aatteen mies, muurari, 1918 sisällissodan vankileiriläinen minkä lisäksi kansalaisluottamukseksi kutsutun luottamuksenkin kerrotaan viedyn. Mökin Padasjoelta Eetu sai testamentin myötä. Politiikassa Eetu toimi SKDL:n kunnanvaltuutettuna. Eetun suhde Ennin maalaamiseen muistuttaa pitkälti Herman Päätalon suhdetta poikansa Kallen "mölläröimiseen".

  Enni Id osallistui moniin taidenäyttelyihin Suomessa ja ulkomailla. Hänen töitään löytyy muiden muassa Oulun taidemuseosta. Mökkinsä Enni Id testamenttasi kunnalle ja töidensä tekijänoikeudet Lions -yhdistykselle.

  Kuvassa on Enni Idin mökki, ateljee, pihapiireineen ja pihapiiriin kuuluvine rakennuksineen.

  http://naivistit.ouka.fi/index.php?page=id-enni
  
  

  

  ---

• Matkalla Kuhmoisissa4.7.2017 klo 14:21

  Kuhmoinen, Kuhmois, on kunta, joka sijaitsee Keski-Suomen maakunnassa. Kunnassa asuu noin 2300 ihmistä. Kuhmoisten naapurikuntia ovat Jämsä, Kangasala, Luhanka, Orivesi, Padasjoki ja Sysmä. Wikipedia tietää, että Kuhmoinen on Keski-Suomen maakunnan eteläisin kunta. Ennen vuoden 1997 lääninuudistusta Kuhmoinen oli osa Päijät-Hämeen maakuntaa. Hämeen läänistä Kuhmoinen siirrettiin Keski-Suomen lääniin vuonna 1974. Yle -uutiset puolestaan kertoo, että Kuhmoisten kunta siirtyy Keski-Suomesta Pirkanmaahan vuoden 2019 alusta.

  Vuosien 1900 ? 1942 aikana Suomen kuntamäärä kasvoi. Vuonna 1942 kuntien lukumäärä oli 603. Alueluovutusten myötä 1945 lakkautettiin 45 kuntaa. Kuntien lukumäärän vähentyminen helpottaa tietysti kotimaan tuntemusta sikäli, ettei enää tarvitse matkustaa niin moneen kuntaan kuin aikaisemmin. Porvarin ikiaikainen unelma kuljetuskustannusten pienentymisestä toteutuu. Niinpä jos esimerkiksi Helsinki, Vantaa ja Espoo yhdistyisivät, niin kuljetuskustannuksia säästyisi huomattavasti. Enää ei tarvitisi lähteä erikseen Helsinkiin Helsingissä käydäkseen, vaan riittäisi, jos pyörähtäisi Vantaalla, esimerkiksi nosisi Vantaalta Espanjaan lähtevään koneeseen. Näin olisi tullut käydyksi Helsingissäkin.

  Joka tapauksessa Kuhmoinen on vielä oma kuntansa, joskin liikkuvaa sorttia. Aikaisemmin Kuhmoisten läpi kulki Nelostieksi kutsuttu kulkuväylä, joten Kuhmoisten läpi on monikin kansalainen varmaan kulkenut, mutta varsinainen pysähtyminen kunnassa on saattanut jäädä myöhempään ajankohtaan.

  Tällä kertaa Kuhmoinen kuhtuu -tapahtumaan kuuluva kirkkokonsertti oli syy poiketa Kuhmoisiin. Erityisesti pianomusiikki kiinnostaa kunhan soittajan käsitys pianosta ei ole Hammerklavier. Mielestäni pianoa ei pidä soittaa vasaralla saati millään raskaammalla tarvekalulla, lekalla. Piano on ilmeikäs soitin, jos sitä soittaa taitavasti ilman kivenhakkaajan asennetta. Urkuja olen pitänyt lähinnä Bachin ja Händelin musiikkiin sopivana instrumenttina, mutta mitä ilmeisimmin urut soveltuvat myös muunlaisen musiikin tulkiksi. Uutena terminä opin uloskirjoitetun improvisaation käsitteen.

  Kuhmoisten asemakaava on perinteinen villistä lännestä tuttu kaava, jossa pääkadun varrella sijaitsee kapakka, hautaustoimisto, kirkko ja sheriffin toimisto. Nykyaikaa edustaa R-kioski, joka toimii samalla postina. Kirkko sijaitsee perinteiseen tapaan pienen mäen päällä ja mäen alla, Päijänteen lahdessa satama ja sataman kupeessa vanha saha, Kuhmoisten Saha Oy, joka on perustettu Wikipedian mukaan Korppilan höyrysahana vuonna 1912. Sahan kerrotaan olleen toiminnassa viimeksi vuonna 1985. Kuva Kuhmoisista esittääkin juuri puheena ollutta sahaa.

  Ilmari Hannikainen, P J Hannikaisen poika, liittyy Kuhmoisiin siten, että hänen kerrotaan hukkuneen tai hukuttautuneen veneineen juuri Kuhmoisissa. Ilmari Hannikkainen syntyi Jyväskylässä, koska isä toimi Jyväskylän seminaarin musiikin lehtorina. Kotoisin P J oli Nurmeksesta. Ilmari Hannikainen oli Helsingin musiikkiopiston ensimmäinen pianonsoiton opettaja. Laulunäytelmä Talkootanssit on Ilmari Hannikaisen säveltämä.
  

   

  ---

• Hyvää Ukon juhlaa 201720.6.2017 klo 16:37

  Kaiken tietävä ja kaukaa viisas Wikipedia tietää Ukon Suomen vanhimmaksi jumalolennoksi. Tarkemmin sanottuna Kristfrid Ganander kertoo näin teoksessaan Mythologica Fennicassa vuodelta 1789. Uno Harva puolestaan kertoo Ukon olleen muinaissuomalaisten tärkein jumala, koska hän sai aikaiseksi sateen, joka mahdollisti maanviljelyn. Tukiaisista mainittu Uno ei onneksi näytä Wikipedian mukaan puhuvan mitään. Tämä tehtävä on jäänyt lähinnä nykyaikaiseksi akateemiseksi höpöttämiseksi ja kaikkien urbaanien yleiseksi harmitukseksi. Lähinnä kai siitä syystä, että maatalouden tukiaiset ovat pois itseltä.

  Alkuperästä W tietää kertoa sen, että Ukko lienee merkittävässä määrin balttilaista alkuperää. Ukkoa muistuttava ukkosenjumala tunnettiin latvian kielessä nimellä Perkons ja liettuan kielessä nimellä Perkunas, josta sitten on peräisin tunnetuin suomalainen ruma sana, joka näin vihapuheen, nollatoleranssin ja läntisten arvojen mukaisesti kannattaa poliittisen vainon ja raivon välttämiseksi jättää lausumatta ääneen. Seurauksenahan voisi olla jopa käsimerkkien vahingossa näyttäminen poliittisissa istuntosaleissa, pörssikauppa kansanedustajilla tai paikallislehden lukijaboikotti: lehti jättää lähetetyn aasinkuvan julkaisematta.

  Ukon juhlaan kuuluvat oleellisesti myös taikojen tekemiset. Näyttää tosin siltä, että taiat ovat pysyneet muuttumattomina sangen pitkään. Uudistumista ei ole tapahtunut. Nyt kun valtakuntamme rakenteita kerrotaan uudistettavan, niin lienee paikallaan kehitellä myös uusia taikoja. Ainakin yksi. Se onnistuu helpommin kuin se, että kaikki asiat yritetään uudistaa yhdellä kertaa. Oma pitkään kehittämäni taika ennustaa tulevan hallituksen.

  Taika tehdään siten, että heti juhannussaunan jälkeen lähdetään etenemään saunan ovesta takapuoli edellä kohti halkopinoa ja se millaiseen halkoon ahteri osuu, sellaisen hallituksen valtakuntaa saa seuraaviksi vuosiksi ikeekseen.

  Kuvassa on juhannusasuun muutettu Seinäjoki. Sitä voisi kutsua jopa pallomereksi, mutta jääköön kutsumatta. 
  

  ---

• Reippailun esteet nyky-Suomessa10.6.2017 klo 19:54

  Valtakunnallisen Nuku rauhassa ?kampanjan tarkoituksena on lisätä kansalaisten tietämystä kokonaisturvallisuudesta ja motivoida heitä osallistumaan vapaaehtoiseen maanpuolustus- ja turvallisuustyöhön. Nuku rauhassa ?kampanja on yksi Suomi 100 vuotta juhlatapahtumista.

  Lahden Nuku rauhassa ?tapahtuma järjestettiin Pikku-Vesijärven puistoalueella 9.6:tta. Tapahtumassa esiteltiin vapaaehtoisten maanpuolustus- ja turvallisuusjärjestöjen, veteraanijärjestöjen ja viranomaisten toimintaa. Ohjelma piti  sisällään aktivoivia toimintarasteja, kalustoesittelyjä, toimintanäytöksiä sekä ulkoilmakonsertin.

  Nuku rauhassa ?hanke koostuu eri puolilla Suomea toteutettavasta kymmenestä kokonaisturvallisuustapahtumasta ja neljästä asiantuntijaseminaarista. Hanke huipentuu Helsingissä järjestettävään päätapahtumaan elokuusssa 2017.

  Moisen tapahtuman kohtasin aivan sattumalta, koska edellä mainittu päivämäärä sattui olemaan lenkkipäiväni. Lenkkini, joka sattui kiertämään 9.6 Pikku Vesijärveä eikä eteläpohjalaista, lähes pystyyn kuivunutta jokea. Tapahtumaakaan en olisi varmaan huomannut ellei soitanta- ja puheenpitoteltta olisi pystytetty suoraan reitilleni, se tukkien. Siitä äimistyneenä uteliaisuuteni virisi sen verran, että tuli selvitetyksi, mistä oli kysymys. Toki paikalla oli jokusia ihmisiä, mutta Pikku Vesijärvi on muutenkin suosittu ulkoilupaikka.

  Aavistelin, että kysymyksessä saattaisi olla jotakin virallistakin, kun vastaani asteli Antti Kaikkosen näköinen kaveri, mutta tarkemmin olemusta analysoidessani havaitsin, että kysymyksessä täytyi olla Antti Kaikkosen sijaan sosiaalidemokraatti, koska askellus oli näennäisestä vasemmistolaisuudesta huolimatta voimakkaan porvarillinen.

  Kuva esittää varsinaista Vesijärveä. Pikku-Vesijärvi on varsinaisen Vesijärven etupuolella kaupungilta järviä katsellessa. Tapahtumapäivänä kuvassa olisi näkynyt julman näköisiä panssareita piiput Sibeliustaloon osoittaen. Traditiosta poiketen, suunta olisi ollut näin ollen pikemminkin pohjoinen. 

  

  ---

• Aurinko nousee Nurmoosta31.5.2017 klo 00:11

  On toukokuun 2017 lopun aamu. Pasianssi on äitynyt hankalaksi. Vasta auringon ensisäteiden ampaistua taivaan kannelle ovat pasianssit valmiit. Syy moiseen on ilmeisesti hidastunut aivotoiminta. Edellisen illan pitkä lenkki ja mielenköyhä saunominen ovat kuluttaneet terävimmät energiavarastot.
  
  Monitaitoinen ihminen tosin kykenee pelaamaan pasianssia vaikka unissaan. Etevä shakinpelaaja esimerkiksi pelaa simultaania pariakymmentäkin vastustajaa vastaan sen enempää lautaa kuin pelaajiakaan näkemättä. Kerrotaan. Sitä tarina ei kerro, onko shakkimestari vetänyt samalla sikeitä.
  
  Joka tapauksessa aurinko siis nousee. The sun also rises, sanoi Hemingway, kuten myös allekirjoittanut. Tarkemmin sanottuna aurinko nousee Nurmosta. Taivas ainakin on sillä suunnalla missä Nurmon pitäisi olla. Entisen Nurmon, nykyisin Nurmo kuuluu Seinäjokeen.
  
  Älypäässä on kysymys, mitä sika ei voi tehdä. Oikeaksi vastaukseksi on kelpuutettu, katsella taivaalle. Tämä kysymys juolahti mieleeni  auringonnousua katsellessani.  Mielestäni sika pystyy katselemaan taivaalle. Ainakin teoriassa. Onhan sialla sentään silmät päässä ja sika pystyy myös kääntämään silmiään. Eihän sian taivaalle katsoessaan tarvitse tehdä muuta kuin hieman silmiään kääntää.
  
  Toisekseen sika voi kääntyä kyljelleen, jolloin ainakin toinen silmä katsoo suoraan taivaalle. Jos tämäkään ei riitä, niin sika voi kääntyä selälleen jolloin molemmat silmät katsovat taivaalle.  Kolmanneksi sika voi kohota kahdelle jalalle ja katsella auringonnousua kuten kuka tahansa viisas ihminen.  Ei kai, hyvänen aika, paksu niska voi olla taivaalle katsomisen este?
  

  ---

• Kasvihuoneilmiö etenee12.5.2017 klo 15:11

  Maapallolla vaikuttaa kasvihuoneilmiö. Ilmiön mukaan maapallo lämpenee, napajäätiköt sulavat ja meren pinta nousee. Siitä seuraa, että helsinkiläisetkin joutuvat ostamaan kumisaappaat. Kumisaappailla on kivempi kävellä kadulla, jossa on vettä. Seinäjoelle asti kasvihuoneilmiö ei ole vielä edennyt sikäli mikäli oheiseen kuvaan on uskominen. Jokihan on vielä lähes jäässä. Kuva ei ole tältä keväältä, mutta keväältä kuitenkin. Sitä paitsi kasvihuoneilmiöstä on kerrottu oletettavasti jo niihin aikoihin, kun isä lampun osti.

  Kevättä 2017 on vaikea uskoa kasvihuoneilmiön vaivaamaksi kevääksi. Parempi termi olisi jääkaappi-ilmiö. Lämpötilahan on pysytellyt suurimman osan ajasta jääkaapin lukemissa. Olisivatko tutkijat erehtyneet termeistä? Vai olisiko kysymyksessä kybersota, jolla pyritään saamaan aikaan levottomuutta kertomalla jäävuorien ja ikiroudan sulamisesta ynnä suokaasujen pääsemisestä ilmakehään?

  Jos eivät kansalaiset pelästy, niin poliittisissa piireissä viimeistään syntyy kuhinaa. Ainakin sotaministerille löytyy tekemistä aina kun mediassa mainitaan epämääräinen ääni tai virheellinen uutinen. Kun näin tapahtuu, lähtee sotaministeri kuin telkkä pöntöstä tekemään puolustussopimusta milloin minnekin. Onkin luultavaa, että suurin osa maailman valtiosta on antanut Suomelle niin kutsutut turvatakuut. Niinpä turvatakuiden ostaminen Nato:lta saattaa käydä jopa tarpeettomaksi. Etenkin, kun Donald on korottamassa taksoja.

  Kasvihuoneilmiö on yhtälailla tabu kuin Suomen entinen valuutta, markka. Erona on tosin se, että kasvihuoneilmiö on hyväksyttävä tosiasia, sen sijaan markka ei. Yhtäläisyys löytyy siitä, että molempien tulo pitää estää hinnalla millä hyvänsä.

  
  

  ---

• Kun vihertää4.5.2017 klo 15:28

  Vihreä aate on kuin keväinen ruoho, joka syksyn tullen muuttuu muikean ruskeaksi. On tietysti hyvä asia, että luontoa suojellaan, mutta on vaikea ymmärtää, miksi esimerkiksi petojen ?hyysääminen? olisi luonnon suojelun kannalta tärkeää. Samoin projekti rakentaa miljoonia linnunpönttöjä vaikuttaa ylimitoitetulta. Eikö jo itsessään luonnonlaki sanele, että heikommat lajit häviävät sitä mukaa kuin elinolosuhteet käyvät lajille ylivoimaiseksi? Ihmisen puuttuminen luonnon kiertokulkuun, vaikkapa suojelutarkoituksessa, vain vinouttaa kehitystä. Pian meillä on ennen näkemätön määrä vääriä lintuja, joille ei ole enää paikkaa missään. Samoin käy suurpedoille, kun niiden paapominen etenee. Kohta varmaan kansalainen velvoitetaan hankkimaan kotikarhu, kun perinteinen karhun elintila loppuu urbanisoitumisen seurauksena.

  Sekin on peräti merkillistä, miksi luonnonsuojelijat ovat kaupunkilaisia. Eihän kaupungissa ole edes luontoa, jota suojella. Miksi kaupunkilaiset pyrkivät hinnalla millä hyvänsä suojelemaan maalaisten luontoja? Maaseudun näkökulmasta kaupunkilaisten ?kivijalkojen? suojelutoimet ovat lähinnä kiusan tekoa. Sudet ja karhut ovat todellinen uhka juuri maaseudulla asuville. Kun maatalon pihaan kävelee suurpeto, se ei kiinnosta ketään, mutta kun kaupunkiin talsii peto, niin hätäviesti kiirii ympäri Suomen. Jopa mukavasti alkanut television katselu häiriintyy, kun ruudussa vilisee hätävilkku. Oma lukunsa ovat tietysti ekoterroristit, joiden aatteesta ei ole varmaa tietoa, mutta jotka tekojensa laadun perusteella vihertävät pahasti.

  Jopa vihreä tiede oudoksuttaa. Eläimet on alettu nähdä pieninä ihmisinä. Ei päivää, ettei jokin uutinen kerro eläimen tunteista, älykkyydestä ja ties mistä. Mielekkäämpää sen sijaan olisi tutkia sitä, missä määrin ihminen on peto. Viime aikojen tapahtumat viittaavat pikemminkin siihen, ettei ihmistä ole koskaan ollutkaan. Puhe apinan jalostumisesta on suuresti paisuteltu.
  

  ---