Blogi - Phil Decker - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Maailma sanoin ja kuvin

Blogi aloitettu: 25.5.2007
Blogimerkintöjä: 917 kpl

• Poroa kuvatessa20.10.2017 klo 18:26

  Presidentinvaalit lähestyvät. Kansalaisen on syytä kohottaa äänestyskuntoaan jo tässä vaiheessa, ettei väsymys yllätä vaalipäivän koittaessa. Vaali on tärkeä. Ei ole samantekevää kenelle valta vaaleissa lipeää. Kannattaa myös pitää mielessä sekin, että nyt voi olla viimeiset hetket äänestää. Hetken päästä äänestämisestä huolehtii robotti.

  Toivottavasti lähestyvät vaalit kirvoittavat, ?poikivat?, kunnolliset vaalikeskustelut. Olisi ensiarvoisen tärkeää käydä älyllinen debatti kreationismista ja siitä, miksi kentaureja ei ole nykyistä enempää. Sen sijaan tyhjänpäiväinen horina globalisaatiosta, kybervaikuttamisesta ja Natosta on lähinnä järjenköyhää ajan tuhlausta.

  Esimerkiksi globalisaatiosta valtakunnassamme elää kummallinen käsitys siitä, että mainittu ilmiö kävisi kauppaa puolestamme ilman että yritysten tarvitsisi tehdä yhtään mitään. Itse asiassa esimerkiksi työttömyys on ollut muinaisina aikoina paljon pienempi kuin nykyisen globalisaation. Neuvostoliiton vielä hengittäessä Suomihan suorastaan vaurastui idänkaupasta. Nyt sitten hingutaan globalisaatiota, mutta samaan aikaan suorastaan apinan raivolla asetetaan kauppaesteitä milloin minnekin, erityisesti entisen kauppakumppanin kanssa käytävälle kaupalle.

  Vaalien lähestyessä myös kyberuhka kasvaa suorastaan eksponentiaalisesti. Aaveita, uhkia ja mörköjä alkaa kurkkia lähes nurkan kuin nurkan takana. Luultavasti kuitenkin kaikki kyberuhat ovat lähinnä omasta päästä ammennettua ja medialle syötettyä huttua.

  Valittavan presidentin pitää olla sellainen, että kun hänen kasvonsa näkee television kuvaruudussa, niin kansalaisen pitää tulla iloiseksi. Avarakatseisuus lukeutuu niin ikään presidentillisiin hyveisiin. Mitä järkeä on paheksua joka asiaa? Kansalaisen paheksuminen hänen maailmankatsomuksensa vuoksi ei ole oikein eikä laillista. Siksi esimerkiksi kansalainen voi hyvinkin olla ideologisista syistä työtön siinä missä aseista kieltäytyväkin. Tästä syystä myös suuri osa kansaa pitäisi vaihtaa uuteen.

  Kun nyt Nato haukkaa presidentinvaalikeskustelussa leijonan osan, niin keskustelussa pitäisi täsmentää erityisesti se, mikä osa Suomesta Natoon halutaan. Nythän Suomen ongelma on liika maapinta-ala. Se tulee kalliiksi. Sen sijaan, jos väki asuisi Helsingissä, niin kaikki olisi halpaa ja maa pääsisi vaurastumisen makuun. Näin ainakin moni porvari ajattelee pää punaisena.

  Kuvassa on poro. Se on viimeisimmällä Lapin matkalla otettu. Kun Lapissa vierailee, niin totta kai pitää käydä katsomassa myös poroja.

   

  ---

• Sajos13.10.2017 klo 03:32

  Saamelaiskulttuurikeskus Sajos on Inarissa sijaitseva saamelaisten kulttuuri- ja hallintokeskus. Rakennus valmistui vuoden 2012 alussa. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehtitoimisto HALO Arkkitehdit Oy Oulusta.

  Sajoksen sanotaan olevan inarinsaamea ja merkitsevän tukikohtaa tai asentopaikkaa. Asentopaikka on Kainuun, Lapin murretta ja tarkoittaa oleskelupaikkaa, majapaikkaa tai asuinpaikkaa.

  Suomessa puhutaan kolmenlaista saamenkieltä: pohjois-, inarin- ja koltansaamea. Vuonna 2008 kertoo Wikipedia saamea äidinkielenään puhuvien määräksi 1778 henkilöä. Pohjoissaamen puhujia kerrotaan olevan eniten. Saamenkielisten lukumäärästä löytyy vaihtelevia tietoja. Joidenkin lukujen mukaan Pohjoismaissa saamelaisia on noin 75000, josta Suomessa asuu 9000. Suurin osa pohjois- ja inarinsaamelaisista kuuluu evankelisluterilaiseen kirkkoon. Kolttasaamelaiset ovat kuuluneet perinteisesti ortodoksieen kirkkoon.

  Sohvakuva on rakennuksen sisäpuolelta. Jos patikointi luonnossa tuntuu liian raskaalta, kannattanee istahtaa sohvalle ja kuvitella olevansa luonnossa. Reppuakaan ei tarvitse kantaa, koska kahvia saa kioskista. Luonto puolestaan on aivan lähellä, ikkunan takana. Vieressä olevat opasteet varmistavat sen, ettei pääse eksymään.
  
  Ulkoa otettu kuva on vain osa rakennusta.
   

  ---

• Kuvia Lapista3.10.2017 klo 00:22

  Jo pienen Vesijärven kiertäminen on huomattavasti haastavampi tapahtuma kuin Lapin metsissä kirmailu. Näin ainakin, jos asiaa mittaa pystyssä pysymisellä. Vesijärven reitillä kompastuin sähköjohdon, kaapelin, peittävään porsaaseen, kun valot  olivat siinä kohtaa sammutetut ja ihmismassat peittivät itse tapaturman aiheuttaneen porsaan.

  
  Taas kerran oli TAPAHTUMA pystytetty KESKELLE TIETÄ. Nyt on polvi musta ja aristaa. Toivottavasti tokenee. Lapissa sentään näki eteensä eikä vesistöjenkään ylitys vaikka "knappaskengillä" olisi tuottanut vaikeuksia.

  
  Koska ei satanut, niin olin kuitenkin varustautunut piknikille lenkkarein. Näyttää siltä, että kaikki porvarilliset tapahtumat ovat erityisen tapaturmaherkkiä tilaisuuksia. Mielestäni tapahtuma on porvarillinen, jos paikalle on saapunut paljon ihmisiä. Jos ihmisiä ei ole, niin tapahtuma on köyhä eli proletaarinen.

  
  Ensimmäinen kuva on Lapin piknikiltä ja kysymyksessä on Ravadasköngäs. Ravadasköngäs on vesiputous Lemmenjoen kansallispuistossa Inarissa, noin 30 kilometrin päässä Lemmenjoen suulta.
  
  Ravadaskönkäälle pääsee ihmisten ilmoilta kävelemällä Lemmenjoen rantaa seurailevaa harjua pitkin vajaat parikymmentä kilometriä eteenpäin. Lemmenjoki saa alkunsa Nautajängän tienoilta ja laskee Paatari -järveen ja sieltä Juutuanjokea pitkin Inarijärveen. Joen pituudeksi sanotaan 80 kilometriä. Seuraava kuva on otettu juuri mainitulta harjulta.
  

  Viimeinen kuva näyttää millaisia maastonkohtia reitillä saattaa osua kohdalle. Vaikka muutoin karuja tuntureita ja hyvin tallattuja metsiä on helppo kulkea, niin suo, vetiset purot sekä silkat kivikot tuottavat ongelmia tasaisella maalla kulkemaan tottuneelle. Tokipa tunturin laelle kiipeäminenkin saattaa hengästyttää, jos ei ole erityisemmin tottunut hengittäjä.

  

   

  ---

• Lapissa kultaa etsimässä17.9.2017 klo 13:52

  Tämänkertainen safari pohjoiseen suuntautui Inarin-Saariselän alueelle. Sieltä perimätieto kertoo löydetyn kultaa, arvometallia, jota on yritetty jopa keksiä. Viisasten kivi, Lapis philosophorum, on myyttinen aine, jota länsimaiset alkemistit ovat yrittäneet valmistaa jo pitemmän aikaa. Viisasten kivellä oli kyky muuttaa muita metalleja kullaksi. Niinpä ihmeaineella voisi muuttaa vanhan, piakkoin arvottomaksi käyvän autonkin kullaksi. Siitähän tulisi jo reilusti yli tuhat kiloa kultaa. Eikä tässä vielä kaikki: myöhäiskeskiajalta lähtien uskottiin, että viisasten kivi olisi kaikki sairaudet parantava ihmelääke, tekisi ihmisestä jopa kuolemattoman. Mitään erityisiä sairauksia tässä ei ainakaan toistaiseksi ole näköpiirissä, mutta siitä huolimatta voisihan viisastenkiveä laittaa vaikka pöytälaatikkoon vastaisen varalle.

  Ajatuksen viisasten kivestä lienee esittänyt 900 ?luvun persialaissyntyinen alkemisti Geber. Hän tutki alkuaineita: tuli, maa, vesi, ilma, neljän perussuureen suhteen: kuumuus, kylmyys, kuivuus ja kosteus. Metallin muuntaminen toiseksi tarkoitti sen perusominaisuuksien uudelleen järjestämistä. Tähän tarvittaisiin ihmeainetta, eliksiiriä, jonka kuviteltiin olevan jauhettua viisasten kiveä (Wikipedia). Uudempaa viisastenkivi ?ajattelua edustaa puolestaan Harry Potter ja viisastenkivi (Harry Potter and the Philosopher?s Stone) ?niminen teos.

  Lappiin ihmiset alkoivat rynnätä kultaa etsimään joskus 1800 ?luvulla. Ensimmäinen muutaman vuoden kestänyt rynnäkkö tapahtui 1870 ?luvulla Ivalojoella, 1934 löydettiiin kultaa Sodankylän Tankavaarasta ja seuraava ryntäys alkoi toisen maailmansodan jälkeen Inarin Lemmenjoella. Aivan ensimmäiset tiedot Lapista löydetystä kullasta ovat jo 1500 ?luvun alkupuolelta Utsjoelta (Wikipedia).

  Lähinnä arvelin kultaa löytyvän Lemmenjoen varrelta. Etsintä siellä on helppoa, koska joen reunaa seurailee suhteellisen helppokulkuinen retkeily- tai patikkareitti. Reitti lähtee Njurkulahdesta ja päätyy Ravadasjärvelle. Matkaa kertyy 15 ? 18 kilometriä hieman sen mukaan millaista mittaria sattuu käyttämään tai miten paljon hoipertelee yms. GPS ei aina näytä olevan kovin tarkka. Kerrankin satelliitti ohjasi Tampereen keskustaan, kun piti päästä Vaasaan menevälle tielle. Syy oli se, että opastava GPS näytti kilometrin väärin, tai tiemestari oli tehnyt uuden tien. 

  Lemmenjokea seurailevan reitin pystyy kävelemään kuivalla säällä mukavasti kävelykengin joskin useiden purojen ylittäminen vaatii hieman akrobatiaa. Kullan etsintään suosittelen kuitenkin tukevaa jalan suojaa, koska ainakin oma metodini perustuu kivien potkiskeluun. Jos kivi lentää pienestä potkusta kevyesti kauemmas, niin kysymyksessä ei ole kulta. Sen sijaan jos jalkine ei saa pieneltäkään näyttävää kiveä liikahtamaan, vaan varpaaseen jopa sattuu, niin kysymyksessä on kultakimpale.

  Koska rantakoivujen kuvaaminen on muodostunut lähes maaneerikseni, niin oheinen kuva kertoo sen, millaisia rantakoivuja kasvaa Lemmenjoen varrella. Alkujaan asetin tavoitteeksi löytää vähintään kilon painoisen kultamurikan, mutta kun näin ei käynyt, niin lienee tyytyminen pariin rantakoivuun.

  

  ---

• Esari8.9.2017 klo 20:13

  Mediatalo Esan historia ulottuu vuoteen 1900. Tuolloin syntyi Lahden Lehti, Etelä-Suomen sanomien edeltäjä. Lehteä toimittavat muun muassa kirjailija JoelLehtonen ja RudolfHolsti, myöhempi ministeri. Vuonna 1914 Lahden Lehden seuraaja Lahden Sanomat ja 1905 Helsingissä perustettu Uusmaalainen yhdistyivät. Nimeksi vakiintui Etelä-Suomen Sanomat. Lehti alkoi ilmestyä Etelä-Suomen Sanomain Kirjapainon, sittemmin Esan Kirjapaino, julkaisemana. ESA tunnetaan Kivekkään suvun omistamana lehtenä ja kirjapainona.

  1945 Esan kirjapaino osti 1927 Sysmässä perustetun, Heinolassa ilmestyvän Itä-Häme ?lehden. 1972 Etelä-Suomen Sanomat muutti Hämeenkatu 5:stä Ilmarisentie 7:ään. 2016 Etelä-Suomen Sanomat alkoi ilmestyä tabloid ?koossa. Paitsi Etelä-Suomen Sanomat yhtiö julkaisee Itä-Hämettä, Uutta Lahtea ja Seutuneloset-lehtiä. Paikallisradio Radio Voima kuuluu niin ikään toimenkuvaan. 2016 Keskisuomalainen ilmoitti ostaneensa Etelä-Suomen Sanomia julkaisevan mediatalo ESA:n kaikki osakkeet.

  

  ---

• Elämää suurkaupungissa3.9.2017 klo 18:54

  Suurkaupungille on käsitykseni mukaan tunnusomaista sijaita järven, joen tai meren ääressä. Pikkukaupunki sen sijaan löytyy usein metsästä tai suurten peltojen keskeltä. Poikkeus tietenkin vahvistaa säännön. Joeksi ei lueta ojan kokoista uomaa maaperässä.
  
  Suurkaupungissa ihmisten lukumäärä pinta-alayksikköä kohti on suuri. Niinpä moni ei enää jaksa puhua ihmisistä saati asiakkaista, vaan kriittisestä massasta, siitä määrästä asiakkaita, jolla liiketoiminta alkaa kannattaa. Politiikassa massalle on vielä hupaisampi nimitys: vaalikarja.

  Eläminen suurkaupungissa on helppoa. Lähikauppaan ei ole matkaa useita kymmeniä kilometrejä, vaan kauppa voi sijaita lähes samassa rakennuksessa kuin asunto. Kävelläkään ei tarvitse, vaan voi mukavasti huristella hissillä. Myöskään kulttuuripalvelut eivät ole muutamaa sataa metriä kauempana. Ongelma on selvitä kulttuuririentoihin ilman apuvälineitä. Auto (isolla A:lla) kuuluu lähinnä ylimmälle tulodesiilille. Autotallipaikatkin lahjoitellaan ilmeisesti jonkun mogulin mahtikäskyn mukaan ainoastaan valituille.

  Kuntoilu suurkaupungissa on hankalaa, ellei peräti mahdotonta. Toki monessa talossa on kuntosali, mutta siellähän ei varsinaisesti kohoteta kuntoa, vaan paisutetaan lihaksia, tai sitten pelkästään näyttäydytään. Kunto kohenee vasta luonnossa, mieluiten juoksemalla. Ongelma suurkaupungissa on luontoon pääsy. Se on tehty enemmän kuin vaikeaksi. Lukematon määrä liikennevaloja, kameroita ja kiiluvia ihmissilmiä tekee luontoon pyrkimisestä mahdollisimman epämiellyttävän tapahtuman.

  Peltojen keskellä sijaitsevan pikkukaupungin asukas pystyy helposti tuntemaan avaraa mielenlaatua, kun peltoa, tai ainakin puutonta maastoa, jatkuu silmän kantamattomiin. Suurkaupungissa ihminen päätyy usein pikkutarkkaan näpertelyyn, kuten kirjoittamaan koodia tai ratkomaan ristisanatehtäviä.

  Suurkaupungin tunnusmerkkejä on oikeastaan kaksi: Mannerheim, hevonen ja Esari. Itse asiassa tunnusmerkkejä on kolme, jos ollaan tarkkoja. Kyllä hevonenkin kuuluu yhtenä osana suurkaupungin katukuvaan. Esari tarkoitaa luonnollisesti kaupungin paikallislehteä. Nimi tulee Esan kirjapainosta.

  
  
  

  ---

• Miksi ihminen vanhenee19.8.2017 klo 03:22

  Miksi ihminen vanhenee? Osasyy on hyvinkin voinut olla väärä hallituspolitiikka. Onneksi nykyhallitus on mahtikäskyllä kääntänyt tämänkin epäkohdan positiiviseksi. Vastikäänhän on saatu nuijituksi päätös, jonka mukaan mukaan ihmisen pitää pysyä nuorekkaana entistä pitempään.

  Eläkettä ei enää anneta keskentekoiselle, ei, vaan työkyvyn on riitettävä entistä pitempään. Muutoin taivas tai vähintään kestävyysvaje tipahtaa niskaan. Eikä tässä vielä kaikki: kun maailma entisestään teknistyy, niin työtätekevän on pystyttävä olemaan sen verran tuottelias, että kone häviää. Jos näin ei käy, niin koittaa ohraleivän aikakausi. Kansalainen joutuu päätoimiseksi työhakemusten kirjoittajaksi.

  Viimeisimmät gallupit eivät enteile muutosta tähän poliittiseen ikuisen elämän tavoitteluun ellei sitten vihreiden pörhöpartojen kummallisen korkea kannatus käännä kurssia. Onhan selvää, että petojen yletön paapominen johtaa ennen pitkää eliniän vaarantumiseen.

  Ei liene ötökkkää, elukkaa, ytimennävertäjää tai muuta kuoriaista, jonka hätistelyä ei olisi ankarasti kriminalisoitu. Jopa lepakko on rauhoitettu eläin. Ja lepakoitakin alkaa olla taivas sakeanaan. Jopa niin, että yhden ulos sisätiloista ajaminen vaati muutaman minuutin täysin tarpeettoman operaation. Jos olisin tiennyt, että lepakko on hengenvaarallisen raivotaudin levittäjä, en olisi operaatioon ryhtynytkään, vaan olisin soittanut palokunnan tai vastaavan ministerin poistamaan tunkeilija rakennuksesta, olohuoneesta.

  On käsittämätöntä, että tupakka-askiin pitää liimata tarra, joka kertoo tuotteen olevan vaarallisen, mutta pedot ja lepakot saavat liihotella ilman tarraa. Tupakka pitää piilottaa vieläpä tiskin alle. Tupakka ei kuitenkaan tapa edes heti, vaan huonolla tuurilla joskus hamassa tulevaisuudessa. Mahtaako Etelä-Pohjanmaalla olla rokotettakaan lepakon puremaan? Epäilen, ettei siellä ole muuta kuin korkeintaan laastaria pistohaavoihin.

  Edes jonkinlaisen johdonmukaisuuden säilyminen tässä yhteiskunnassa edellyttää, että petojen kylkeen kiinnitetään vaarallisuudesta kertova tarra ja pedot piilotetaan, jos ei muualle, niin vähintään suurten kivien alle.
  

   

  ---

• Visavuori3.8.2017 klo 01:44

  Vuosi 2017, kesä tarkemmin sanottuna, jää historiaan suurena hengenravinnon vuotena. Nimittäin kulttuuria on tullut nautituksi varmastikin seuraaviksi kymmeneksi vuodeksi. Ravintona on ollut niin museoita, ITE -taidetta, musiikkia, kesäteatteria ym. ja peräti kaksi novellia, nekin vielä ruotsiksi käännettyinä. Se harmittaa, etten ole älynnyt aikoinani ryhtyä kirjoittamaan novelleja. Novelli näyttää olevan sitä parempi, mitä omalaatuisempi se on. Ainakin Luigi Pirandellon novelli ?Krukan? on omalaatuinen mitä suurimmassa määrin. Mutta itse asiaan, Visavuoreen:

  Visavuori on kuvanveistäjä Emil Wikströmin entinen taitelijakoti ja ateljee. Se sijaitsee Sääksmäen Tarttilassa Valkeakoskella, Vanajaveden rannalla.

  Alunperin ateljee ja suintilat olivat samassa rakennuksessa, mutta rakennus tuhoutui tulipalossa vuonna 1896. Tämän jälkeen Wikström rakennutti erilliset asuin- ja atelejeerakennukset. Asuinrakennus valmistui vuonna 1902 ja vuosi sen jälkeen ateljeerakennus. Ateljeen yhteydessä on myös tähtitorni. Vuonna 1912 ateljeeseen rakennettiin lisäosa, jonka yhteyteen valmistui talvipuutarha sekä urkuparvi. Visavuori on toiminut yleisölle avoinna olevana museona vuodesta 1967 lähtien.

  Visavuoren alueella on Emil Wikströmin tyttärenpojan, pilapiirtäjä Kari Suomalaisen tuotantoa esittelevä paviljonki, joka valmistui vuonna 1990 Emil Wikströmin entisen kasvihuoneen paikalle. Kari Suomalainen lahjoitti 1988 koko tuotantonsa, yli 8000 pilapiirrosta ja muita piirroksia sekä maalauksia Visavuoren museosäätiölle.

  Emil Wikström 1864 Turku - 1942 Helsinki, oli suomen taiteen kultakauden merkittävimpiä kuvanveistäjiä. Hänen tunnetuimpia töitään ovat muiden muassa Lyhdynkantajat Helsingin rautatieasemalla, Elias Lönnrton ja J.V. Snellmanin muistomerkit sekä kansallismuseon edestä löytyvä Graniittikarhu. Lahdessa Emil Wikströmin töitä on ainakin Aino -suihkukaivo Fellmanin kartanon puistossa.

  Emil Wikström avioitui Alice Högströmin kanssa 1895 ja perheeseen syntyi kolme tytärtä: Estelle, Anna-Liisa ja Mielikki, joka oli sittemmin naimisissa kirjailija Santeri Ivalon pojan, diplomaatti Asko Ivalon kanssa. Mielikki Ivalo oli ensimmäisiä suomalaisia joogaohjaajia kuten oopperalaulja Ture Ara myös.

  Sisar Estelle avioitui viulisti ja muusikko Yrjö Suomalaisen kanssa. Estelle ja Yrjö Suomalaisen lapsia ovat pilapiirtäjä Kari Suomalainen ja oopperalaulaja Maaria Eira.

  

  Varmuuden vuoksi olen tässä toisessa kuvassa muuttanut ateljeen ja tähtitornin väritystä hieman eksoottisemmaksi. Näyttää myös siltä, että itse rakennuksen ääriviivat tulevat tässä paremmin esille.

  

  ---

• Kellosalmentie 57913.7.2017 klo 23:51

  Ennen edellistä taidetapahtumaa oli sitä edellinen taidetapahtuma Padasjoella. Tarkemmin sanottuna Kellosalmentie 579:ssä, viitisen kilometriä Padasjoen kirkonkylästä pohjoiseen. Paikalla on ITE -taiteilija Enni Vilhelmiina Idin ateljee, 35 neliöinen, huonosta tavarasta, kerrotaan, rakennettu mökki, jossa kaikki huonekalut ja esineet on koristeltu maalauksin. Maalattuja ovat niin kukkapurkit, verholaudat, tuolit, orret, pöydät, vadit, seinät ja kirjoituspöytä. Vain katto on jätetty maalaamatta, jotta "yhteys taivaaseen säilyisi".

  Enni Id (1904-1992) oli suomalainen Padasjoen Kellosalmella asunut naivistinen, itseoppinut taidemaalari, joka aloitti maalaamisen muurarina toimineen toisen aviomiehensä, Eetun, kuoltua. Innon maalaamiseen kerrotaan syttyneen varsinaisesti vuonna 1938, kun Enni kielsi Eetua ostamasta taulukauppiaan kaupittelemia teoksia, koska arveli itse osaavansa tehdä parempia.

  Paitsi maalata, Enni osasi myös kirjoittaa. Hänen sanotaan kirjoittaneeni muiden muassa miehelleen Eetulle poliittisia tekstejä. Padasjoen lisäksi Enni Id vaikutti Helsingissä, tätinsä ompeluliikkeessä ompelijana, sen lisäksi hän opiskeli myös karjanhoitajaksi.

  Edvard Id oli aatteen mies, muurari, 1918 sisällissodan vankileiriläinen minkä lisäksi kansalaisluottamukseksi kutsutun luottamuksenkin kerrotaan viedyn. Mökin Padasjoelta Eetu sai testamentin myötä. Politiikassa Eetu toimi SKDL:n kunnanvaltuutettuna. Eetun suhde Ennin maalaamiseen muistuttaa pitkälti Herman Päätalon suhdetta poikansa Kallen "mölläröimiseen".

  Enni Id osallistui moniin taidenäyttelyihin Suomessa ja ulkomailla. Hänen töitään löytyy muiden muassa Oulun taidemuseosta. Mökkinsä Enni Id testamenttasi kunnalle ja töidensä tekijänoikeudet Lions -yhdistykselle.

  Kuvassa on Enni Idin mökki, ateljee, pihapiireineen ja pihapiiriin kuuluvine rakennuksineen.

  http://naivistit.ouka.fi/index.php?page=id-enni
  
  

  

  ---

• Matkalla Kuhmoisissa4.7.2017 klo 14:21

  Kuhmoinen, Kuhmois, on kunta, joka sijaitsee Keski-Suomen maakunnassa. Kunnassa asuu noin 2300 ihmistä. Kuhmoisten naapurikuntia ovat Jämsä, Kangasala, Luhanka, Orivesi, Padasjoki ja Sysmä. Wikipedia tietää, että Kuhmoinen on Keski-Suomen maakunnan eteläisin kunta. Ennen vuoden 1997 lääninuudistusta Kuhmoinen oli osa Päijät-Hämeen maakuntaa. Hämeen läänistä Kuhmoinen siirrettiin Keski-Suomen lääniin vuonna 1974. Yle -uutiset puolestaan kertoo, että Kuhmoisten kunta siirtyy Keski-Suomesta Pirkanmaahan vuoden 2019 alusta.

  Vuosien 1900 ? 1942 aikana Suomen kuntamäärä kasvoi. Vuonna 1942 kuntien lukumäärä oli 603. Alueluovutusten myötä 1945 lakkautettiin 45 kuntaa. Kuntien lukumäärän vähentyminen helpottaa tietysti kotimaan tuntemusta sikäli, ettei enää tarvitse matkustaa niin moneen kuntaan kuin aikaisemmin. Porvarin ikiaikainen unelma kuljetuskustannusten pienentymisestä toteutuu. Niinpä jos esimerkiksi Helsinki, Vantaa ja Espoo yhdistyisivät, niin kuljetuskustannuksia säästyisi huomattavasti. Enää ei tarvitisi lähteä erikseen Helsinkiin Helsingissä käydäkseen, vaan riittäisi, jos pyörähtäisi Vantaalla, esimerkiksi nosisi Vantaalta Espanjaan lähtevään koneeseen. Näin olisi tullut käydyksi Helsingissäkin.

  Joka tapauksessa Kuhmoinen on vielä oma kuntansa, joskin liikkuvaa sorttia. Aikaisemmin Kuhmoisten läpi kulki Nelostieksi kutsuttu kulkuväylä, joten Kuhmoisten läpi on monikin kansalainen varmaan kulkenut, mutta varsinainen pysähtyminen kunnassa on saattanut jäädä myöhempään ajankohtaan.

  Tällä kertaa Kuhmoinen kuhtuu -tapahtumaan kuuluva kirkkokonsertti oli syy poiketa Kuhmoisiin. Erityisesti pianomusiikki kiinnostaa kunhan soittajan käsitys pianosta ei ole Hammerklavier. Mielestäni pianoa ei pidä soittaa vasaralla saati millään raskaammalla tarvekalulla, lekalla. Piano on ilmeikäs soitin, jos sitä soittaa taitavasti ilman kivenhakkaajan asennetta. Urkuja olen pitänyt lähinnä Bachin ja Händelin musiikkiin sopivana instrumenttina, mutta mitä ilmeisimmin urut soveltuvat myös muunlaisen musiikin tulkiksi. Uutena terminä opin uloskirjoitetun improvisaation käsitteen.

  Kuhmoisten asemakaava on perinteinen villistä lännestä tuttu kaava, jossa pääkadun varrella sijaitsee kapakka, hautaustoimisto, kirkko ja sheriffin toimisto. Nykyaikaa edustaa R-kioski, joka toimii samalla postina. Kirkko sijaitsee perinteiseen tapaan pienen mäen päällä ja mäen alla, Päijänteen lahdessa satama ja sataman kupeessa vanha saha, Kuhmoisten Saha Oy, joka on perustettu Wikipedian mukaan Korppilan höyrysahana vuonna 1912. Sahan kerrotaan olleen toiminnassa viimeksi vuonna 1985. Kuva Kuhmoisista esittääkin juuri puheena ollutta sahaa.

  Ilmari Hannikainen, P J Hannikaisen poika, liittyy Kuhmoisiin siten, että hänen kerrotaan hukkuneen tai hukuttautuneen veneineen juuri Kuhmoisissa. Ilmari Hannikkainen syntyi Jyväskylässä, koska isä toimi Jyväskylän seminaarin musiikin lehtorina. Kotoisin P J oli Nurmeksesta. Ilmari Hannikainen oli Helsingin musiikkiopiston ensimmäinen pianonsoiton opettaja. Laulunäytelmä Talkootanssit on Ilmari Hannikaisen säveltämä.
  

   

  ---