Blogi - Phil Decker - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Maailma sanoin ja kuvin

Blogi aloitettu: 25.5.2007
Blogimerkintöjä: 925 kpl

• Alalle soveltuvuus5.12.2016 klo 12:19

  Ennen oli miehet rautaa. Laivat oli puuta hiio-hoi. Puuta ovat miehet nyt ja laivat ovat rautaa hiio-hoi. (Vanhan valaan kapakassa, sävel Toivo Kärki, sanat Reino Helismaa).

  Ennen oli poliisikin poliisi. Nyt poliisi on kuka tahansa. Ainakin, jos poliisijohtajan toive erityisestä kätyrijärjestelmästä toteutuu. Toisin sanoen se, että poliisina voisi toimia eräänlainen poliisin apulainen, vaikka kunnanjohtaja.

  Siinä mielessä, että poliisi toimii nykyään yhä useammin tunnuksettomana, voi poliisi olla myös kuka tahansa. Monelta vanhukselta on tätä keinoa käyttämällä viety rahat ja tavarat autoilijoista puhumattakaan. Ennen poliisin saattoi tunnistaa niin kutsutusta virkapuvusta. Tänä päivänä sekin on mahdotonta. Kehitys näyttää menevän suuntaan, jossa poliisi muuttuu enenevästi tavalliseksi netin käyttäjäksi limsapulloineen ja sokerimunkkeineen. Poliisin aivoitukset lähtevät ilmeisesti siitä, että tämän päivän rikollisuus perustuu avoimuuteen, siihen, että rosvot, ryövärit ja murhamiehet kertovat netissä avoimesti suunnitelmistaan minkä jälkeen poliisi lähettää robotin suorittamaan tarvittavat pidätykset.

  Vielä toistaiseksi olisi tärkeää tietää, minne kansalaisen rahat menevät. Viekö ne siviilipukuinen voro vai virallistettu poliisi. Ehdotukseni tunnistamisongelmaan on alalle soveltuvuus. Soveltuvuus kuitenkin mitattaisiin uudella tavalla siten, että tutkittaisiin, näyttääkö alalle pyrkijä siltä, miltä hänen kuuluukin näyttää. Missikilpailut ovat tästä oiva esimerkki. Jos henkilö ei näytä missiltä, ei hän ole alalle sopiva. Poliisin soveltuvuus alalle voitaisiin selvittää käyttämällä Oulun Toripolliisia mallina, standardina sille, miltä virallinen poliisi näyttää. Kun koulutukseen otetaan vain Toripolliisin mitat täyttäviä hakijoita, niin hetken päästä poliisin tunnistaisi olisi poliisilla sitten virkapuku yllään tai ei.

  Loppuun laitan vielä tuntemattomalta runoilijalta saamani runonpätkän:

  Pilvimuurista valo välähtää,
  postiluukusta lappu läjähtää.
  Virkavalta siinä valvoo,
  rahavirtojansa palvoo, hiio-hoi.
  Kuriin kansalaiset pitää saada,
  etteivät he maata kaada, hiio-hoi.
  Netissäkin roikkuu joku,
  jalkakäytävällä paku,
  luontokuvat pilveen kohoaa.

  

  ---

• Seinäjoki ja muita kaupunkeja27.11.2016 klo 13:46

  Kaupungit näyttävät muodostuneen erilaisten maastonmuotojen yhteyteen. Seinäjoki on rakentunut joen varrelle ja Lahti järven lahteen. Siitä ei allekirjoittaneella ole tietoa noudattelevatko kaupunkien nimet maastonmuotoja vai päinvastoin. Ongelmaksi näyttää muodostuvan Helsinki. Mikä ihmeen maastonkohta on Helsinki? Paljoa vähempää ongelmia ei synny sen enempää Espoon kuin Vantaankaan suhteen. Tosin Älypää tietää vannasluun sijaitsevan nenässä, mutta onko vannasluulla jokin yhteys Vantaaseen?

  Wikipedia tietää kertoa, että kun Forsbyn kylän, Koskelan, kohdalle alettiin perustaa kaupunkia 1548, siitä ryhdyttiin käyttämään nimitystä Helsinge fors eli Helsingin koski, mikä sittemmin vakiintui muotoon Helsingfors. Nimi  viittaa Vantaanjoen suulla sijaitsevaan koskeen, joka tunnetaan nykyisin nimellä Vanhankaupunginkoski. Kansan suussa paikka tunnettiin muunnelmilla Helsinge tai Helsing, josta kehittyi suomenkielinen nimi Helsinki.

  Vanhankaupunginkoski, Helsinge fors, liittyy myös Vantaaseen. Wikipedian mukaan nykyisen Riihimäen seudulla asuneet hämäläiset kutsuivat ko. jokea Vantaanjoeksi alueella sijaitsevan Vantaanjärven ja Vantaa-nimisen kylän mukaan. Vantaanjoki vakinaistui joen nimeksi 1500 ?luvulla.

  Espoon Wikipedia kertoo viittaavan joennimeen niin ikään. Kysymyksessä on Espoonjoki, ruotsiksi Esboån, alkujaan Espå, jonka arvellaan saaneen nimensä jokea reunustaneista haavoista. Ruotsinkielinen ilmaus äspe tarkoittaa haavikkoa. Nimi esiintyy ensimmäisen kerran vuonna 1431.

  1500 ?luvulla Seinäjoen alueelle muodostunutta kylää kutsuttiin Koskenalustan kyläksi, sillä se sijaitsi Seinäjoessa olevan Korpikosken alapuolella. Nimi poistui käytöstä 1600 ?luvun alkuun mennessä ja kylän nimeksi tuli Seinäjoki, joka lienee joen nimenä kylää vanhempi. Seinäjoki ?nimen alkuperästä on olemassa monta teoriaa. Yksi teoria kertoo Seinäjoen merkitsevän muinaista nautinta-alueen rajaa. Toisen teorian mukaan Kangasalta kotoisin olleet uudisasukkaat tai eränkävijät olisivat tuoneet nimen mukanaan. Uusin tutkimus ja kansanperinne antaa Seinäjoki ?nimen alkuperäksi joen rantojen jyrkkäreunaisuuden.

  Lahti ?nimelle selitykseksi on tarjottu Vesijärven rannalle aikanaan syntynyttä kylää, jota kutsuttiin Hollolanlahdeksi. Nimi muuttui vähitellen Lahdenkyläksi ja saatuaan kaupunkioikeudet vuonna 1905 Lahden kauppalasta tuli Lahti ?niminen kaupunki. Lahti on Päijät-Hämeen maakuntakeskus, joka sijaitsee Vesijärven etelärannalla.

  Kuvassa on saatu vangituksi vähintään kymmenen boforin pystytuuli, joka on saanut Seinäjoen taipumaan ja puut huojumaan. Sen lisäksi tuuli on muuttanut puiden värin normaalia mielenkiintoisemmaksi.

  Boforiasteikolla kuvataan siis tuulen vaikutuksia. Asteikko soveltuu tuulen nopeuden silmämääräiseen arviointiin, kuten tässä tapauksessa on tehtykin. Asteikon kehitti irlantilainen Francis Beaufort vuonna 1805 toimiessaan Yhdistyneen kuningaskunnan merivoimissa. 

  

  ---

• Aurinko nousee etelästä10.11.2016 klo 19:48

  Kauan ennen USA:n presidentinvaaleja aurinko nousi idästä. Vanhan tarinan mukaan myös valo tuli samasta paikasta. Sittemmin on arveltu, että idästä tulee vain pahuus. Mahdollisesti myös niin kutsutut vihreät miehet, joiden suojelupoliisi arvelee tuntevan viehtymystä linkkitornien viereen rakennettuihin lautamajoihin. Ikään kuin ensimmäisen luokan hotelli ei turistille kelpaisi. Kysyä sopii niin ikään, ovatko vihreät miehet nimenomaan miehiä? Sukupuolittuneessa maailmassa on todennäköisesti useampia sukupuolia. Ainakin yhden jatkumon verran. Mitä sitten tarkoittaakin, jatkumo, siis.

  Suomen liittyminen Euroopan unionin jäseneksi muutti luultavasti myös auringon noususuunnan kaiken muun hyvän lisäksi. Eipä olisi ihme, jos useammatkin eurooppapatriootit vastaisivat auringon nousevan lännestä.

  Viimeisimmät USA:n presidentinvaalit muuttivat perinteisen maailmanjärjestyksen jälleen kerran. Maailmankirjat menivät vähintäänkin sekaisin lukuisista toimittajista ja niin kutsutuista asiantuntijoista puhumattakaan. Nyt tuskin on varmaa sekään, nouseeko aurinko ylipäätään. Mutta kyllä aurinko nousee. The Sun Also Rises, kuten Hemingway asian mahdollisesti ilmaisisi.

  Tässä jokin aika sitten onnistuin ottamaan kuvan, joka osoittaa auringon nousevan etelästä. Tarkemmin sanottuna yhdestä Lahden radiomastoista. Kuva on aito sikäli ettei sitä ole pahemmin muokattu tai muutettu. Eikä kuva ole Clintonin sähköpostista.

  

  ---

• Valon kuvaus2.11.2016 klo 23:22

  Valokuvaus on menetelmä, jossa luodaan kuvia kohdistamalla valoa tai muuta sähkömagneettista säteilyä valoherkälle pinnalle. Suomen ensimmäisen valokuvan otti Henrik Cajander  1842 Turussa. (Wikipedia).

  Säteily puolestaan on energian etenemistä avaruudessa aaltojen tai subatomisten hiukkasten muodossa. Säteily etenee tyypillisesti suoraan.

  Valokuvaus on käsitteenä hieman omalaatuinen. Onhan mahdollista kuvata myös pimeässä, siis tilassa, jossa ei ole valoa ensinkään. Jos taas kysymys on valon kuvauksesta, niin silloin valo ?sanaa kannattaisi käyttää genetiivi ?muodossa. Yleensä valolla ymmärretään näkyvää valoa, jonka aallonpituus on 380 ? 700 nanometriä. Infrapunakameraa eli lämpökameraa käytetään näkyvää valoa pidempiä aaltoja varten.

  Oheisessa kuvassa on pitäydytty valokuvauksen sananmukaiseen tulkintaan eli on yritetty kuvata myös valoa kuvan ohella. Auringon säteet saa yleensä näkymään kuvassa kun asettuu sellaiseen kuvausasentoon, että aurinko paistaa sivulta. Kuvasta tosin herää epäilys valon suoraan kulkemista kohtaan, mutta ilmeisesti aurinko tässä kohtaa haluaa kurkistaa tarkemmin maassa virtaavaan jokeen joten säteitä on täytynyt mukauttaa maaston vaatimusten mukaisiksi.

  Kuvassa huilaava joki on Pyhäjoki lähellä Pallastunturia pohjoisessa. Kysymyksessä on samanlainen ilmiö kuin Saarijärvessäkin. Niitä riittää.

   

  ---

• Lehtivihreän kadottua22.10.2016 klo 17:31

  Valon väheneminen ja lämpötilan aleneminen aiheuttavat yhteyttämisen loppumisen viherkasveissa, jolloin lehtivihreä hajoaa ja lehden sisältämät muut väriaineet pääsevät näkyviin. Ilmiöstä käytetään nimitystä ruska, joka puussa ilmetessään on puuruska ja varvuissa ja ruohovartisissa kasveissa olevana on nimeltään maaruska.

  Tänä vuonna 2016 ruska näyttää jääneen monin paikoin vaiheeseen. Lehdet eivät ole juuri väriään muuttaneet. Oheisesta Muoniossa otetusta kuvastakin saa ruskaa etsiä lähes etsimällä. Vain pihlajan lehdet näyttävät punaisilta, kun ne vielä kesän aikana ovat normaalin vihreät.

  Luultavasti Sorbus oli pullossakin punaisempaa kuin tämän vuoden ruska. Sorbus oli väkevä ja makea pihlajanmarjaviini, jota Alko myi vuosina 1935-2010. Myynti kuuleman mukaan loppui heikon kysynnän vuoksi. Olisikohan ruskalle käymässä samoin. Ruskafanien määrä olisi vähentynyt.

  Pihlajat (Sorbus) on kasvisuku, johon kuuluu 100-200 lajia. Pihlajat ovat pienehköjä puita tai pensaita, jotka kuuluvat ruusukasvien heimoon ja ovat läheistä sukua orapihlajille ja omenapuille. Wikipedia tietää myös aronioita kutsutun pihlajiksi, mustiksi pihlajiksi.

  Kotipihlaja, pihlaja (Sorbus aucuparia) on niin ikään ruusukasveihin kuuluva kasvi, joka kasvaa luonnonvaraisena suurimmassa osassa Eurooppaa ja Pohjois-Aasiaa. Pihlaja tunnetaan valkoisista kukistaan, punaisista marjoistaan ja syysväristään, joka mitä ilmeisimmin on punainen. Pihlaja on Pohjois-Savon maakuntakukka.

  

  ---

• Rakennemuutos13.10.2016 klo 00:01

  Pitääkö maailman muuttumisen havaitsemiseksi matkustaa Kööpenhaminaan? Kysymys juolahti mieleen teoksesta Ei ole Kööpenhamina kuin ennen.

  Ennen maa oli tolppien varassa lepäävä pannukakku, nyttemmin maata kutsutaan avaruudessa pyöriväksi palloksi, joka on tosin navoiltaan litistynyt, mitä sitten tarkoittaakin. Suomi on puolestaan urbanisoitunut. Väestö on muuttanut kaupunkiin, etupäässä Helsinkiin. Loppujen, yhä maaseudulla kituuttavien, siirtämistä valtiovallan toimenpitein Helsinkiin vaativat jo pankinjohtajatkin. Ennen pankki meni asiakkaan luo, nyttemmin asiakkaat pitää tuoda pankin luo, vaikka väkisin. Ennen pankki maksoi talletukselle korkoa. Tänään pankki ei maksa, vaan ryöstää tililtä kuukausittain mojovan summan selvää rahaa. Jotenkin kaikki tämä muutos on käynyt ilmi tarvitsematta käydä Kööpenhaminassa.

  Myös Lahti on muuttunut. Enää torilta ei löydä uima-altaan kokoista vesiallasta etsimälläkään. Enää torin laidalla ei seiso hevonen kärryineen. Myös keskeltä kaupunkia on kadonnut iso liikenneympyrä eikä Fellmanin pellolla laidunna enää lehmät. Entinen puukirkko on kadonnut ja tilalle on tullut laatikonmuotoinen rakennus,  jota kutsutaan Ristinkirkoksi. Onkin kummallista, että tyylikkäin kirkko Suomessa on Seinäjoen Lakeuden risti eikä esimerkiksi Lahden Ristinkirkko, vaikka molemmilla on sama arkkitehti.

  Ilmeisesti kaikki edellä luetellut rakennemuutokset eivät ole riittäviä, koska tuskin löytyy pankin ekonomistia, tai muuta komeljanttaria, joka ei vaatisi hallitukselta lisää rakennemuutoksia. Kukaan ei tosin ole kysynyt, voiko rakenteita enää muuttaa ilman, että alkuperäinen muoto ei katoa. Esimerkiksi pallon muuttaminen pannukakuksi, tuottaa pannukakun, jota tuskin voi sanoa palloksi hyvällä tahdollakaan. Hyvinvointivaltiokin on vaikea säilyttää, jos sitä pitää vain koko ajan purkaa.

  Kuva esittää Lahtea Vesijärvelle päin katsottuna Radiomäeltä jonakin syyskuisena iltana 2016.

  

  ---

• Kevyttä kenttäliikuntaa luonnossa30.9.2016 klo 00:21

  Decker on poistunut aavikolta. Kamelit eivät ole saapuneet. Eivät myöskään korppikotkat. Aavikko on autio ja tyhjä. Täsmällisemmin kuva on Hetta-Pallas ?vaellusreitiltä syyskuulta 2016. Kuvanottopaikalta on matkaa Montellin majalle noin kilometri ja Pallakselle reilu kymmenkunta. Reitin kokonaispituudeksi Vuontisjärveltä Pallakselle sanotaan olevan 20 kilometriä.

  Pallas-Yllästunturin kansallispuiston yksi suosituimpia retkikohteita on 55 km:n pituinen Hetta-Pallas ?vaellusreitti vuodelta 1934. Reitti on merkitty nuoliviitoituksella. Vuontisjärveltä lähtevä reitti yhdistyy Hetta-Pallas ?reittiin Montellin autiotuvalla noin viiden kilometrin päässä Vuontisjärveltä.

  Metsänhoitaja Justus Montell 1869-1954 rakennutti majan kasvi- ja eläintieteellisiä tutkimusmatkojaan varten. Saksalaiset polttivat kuitenkin alkuperäisen rakennuksen syksyllä 1944. Raattaman ja Keräs-Siepin poromiehet rakensivat tilalle uuden majan vuonna 1946. Nykyään majaa isännöi Metsähallitus. Maja on kooltaan pieni, 4x4 metriä. Sisätiloista löytyy pöytä, laveri ja luonnonkivistä muurattu avotakka. Seinässä lymyää pieni ikkuna. Majan ulkopuolella on puuliiteri ja puucee ilman mukavuuksia.

  Vuontisjärvi on kylä Enontekiön kunnassa. Se sijaitsee samannimisen järven rannalla noin 17 kilometriä itään Enontekiön kirkonkylästä. Vuontisjärven historian yksi merkkimies oli Rovan Niku eli Niilo Uollonpoika Keskitalo, vuontisjärveläinen talonpoika, jonka ojitustyön seurauksena itse Vuontisjärven pinnan kerrotaan laskeneen kuutisen metriä minkä lisäksi järvelle syntyi uusi laskujoki.

  Säätila patikoinnin aikana oli ihanteellinen kiiltonahkakenkäkeli. Aurinko paistoi, tuulta ei nimeksikään ja reitti oli merkitty siksi hyvin, että sen olisi voinut vaeltaa käsin kopeloidenkin. Jokunen viitta oli tosin romahtanut kumoon ja jokunen pitkospuu siinä määrin laho tai pois paikaltaan, että jalan olisi voinut pahimmassa tapauksessa taittaa. Pahin jalkojen poispaikaltaanmenon uhka olivat kuitenkin jalan alle osuvat vierivät tai liukkaat kivet. Pallaksen luontokeskuksen yllä pörräsi ambulanssihelikopteri, mutta ainakaan tällä kertaa se ei kuljettanut Decker ?nimistä vaeltajaa.

  Kuvan maisemien lisäksi matkalla näkyi useita poroja, yksikin, jonka sarvet olivat suuremmat kuin poro itse. Porojen lisäksi reitiltä ja reitin varrelta löytyi erilaisia ja erikokoisia matkaajia. Jokunen porukka reitin varrella kertoi odottavansa taksia, toinen porukka kertoi ottavansa aikaa ja yksi porukka kertoi tulevansa Postipankista. Suomen kielen lisäksi matkalla kuului espoo ja yhdessä opastintaulussa oli oletettavasti saamenkielinen teksti.

   

  ---

• Näkymä Keimiötunturilta23.9.2016 klo 17:38

  Keimiötunturi on Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon kuuluvan Pallas-Ounastuntureiden tunturiketjun eteläisin tunturi Muoniossa, Jerisjärven pohjoispuolella. Keimiötunturin korkeus on noin 613 metriä. Keimiötunturille pääsee, kun kävelee 4,6 kilometriä Keimiötunturin majalta ylöspäin. Kysymyksessä on nimenomaan ylöspäin kävely. Polku huipulle on jyrkkä ja kivinen. Tunturin huipulta avautuvat maisemat Jerisjärvelle ja Pallastunturiin. Lisäinformaatiota Muonion patikkareiteistä löytyy osoitteesta:

  http://www.tunturi-lappi.fi/UserFiles/File/TL_patikointi_pieni.pdf 

  

  ---

• Olos19.9.2016 klo 16:04

  Olostunturi sijaitsee Muonion kunnassa ja kohoaa 524 metrin korkeuteen merenpinnasta. Tunturin kupeessa sijaitsee Lapland Hotel Olos ja sen vieressä hiihto- ja laskettelukeskus. Alueella sijaitsee myös jokusia tuulivoimaloita, joiden omalaatuinen silhuetti erottuu kummasti pohjoissuomalaisesta erämaamaisemasta. Mutta kuten tunnettu, kaikki ihmisen aikaansaannos on kulttuuria. Sen sijaan alkuperäinen luonto ei sitä tämän määritelmän mukaan ole. Oloksen alueella kerrotaan sijaitsevan myös saksalaisten autotehtaiden talvitestausasema (Wikipedia).

  Muonion kunnan alueella on paljon nähtävää. Muiden muassa Muonion kirkko, Keimiöniemen kalapirtit ja Äkässaivo. Keimiöniemen kalapirtit löytyvät Jerisjärven rannalta. Jerisjärvi on yksi Tunturi-Lapin suurimmista järvistä, josta on kalastettu ammoisista ajoista siikaa ja muikkua. Alkuperäiset pirtit olivat 1500 ?luvulta, nykyisistä vanhimmat 1700 ?luvulta.

  Saivot ovat saamelaisten uskomusten mukaan vainajien ja erilaisten henkien asuinpaikkoja. Saivon uskottiin sijaitsevan järven pohjassa olevan reiän toisella puolella, jossa oli ylösalaisin toinen järvi, jossa saivon asukkaat elivät kalastellen ja karjaansa hoitaen. Veden haltijaväelle annettiin uhrilahjoja toivossa, että henget vastapalvelukseksi suojelisivat ihmisiä. Lähellä saivojärveä oli yleensä uhripaikka eli seita.

  Äkässaivo on Pakasaivon kaltainen saivojärvi, jonka rannasta kohoaa suuri, noin 20 metriä korkea, seitakivi.

  Muonion kirkon rakennustyöt aloitettiin 1817 ja uusi kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1822. Kirkko rakennettiin alkujaan 600 hengelle, vaikka seurakunnan väkiluku rakentamisen aikaan oli vain noin 300 henkeä. Kirkko on peruskorjattu vuonna 2004. Sodan aikana saksalaiset käyttivät kirkkoa hevostallina, joten on ilmeistä, että korjaustarve on ollut ilmeinen jo aikaisemminkin.

  Jos kaikki on jo nähty, niin sitten voi lähteä vaikka patikoimaan. Erilaisia reittejä Tunturi-Lapin alueelta löytyy lähes tuhkatiheään. Tunturi-Lappiin kuuluu neljä kuntaa eli Enontekiö, Kittilä, Kolari ja Muonio. Patikoimisesta käytetään myös eräänlaista ammattitermiä ?vaeltaminen?, joka tarkoittanee lähinnä tietyntyyppistä pukeutumista, jossa oleellisimpia asioita lienevät niin kutsuttu rinkka ja vaelluskengät. Kokemukseni mukaan ainakin parikymmentä kilometriä patikoi hyvin kiiltonahkakengillä ilman rinkkaakin. On ikään kuin kevyempi kävellä. Lyhyellä piknikillä ei nälkä ehdi yllättää, joten evästä ja rinkkaa ei niin muodoin ole tarve roikottaa mukana.

  Olos ?hotellia voi suositella majoituspaikaksi. Se on hyvin varustettu aina keittiövälineitä myöten minkä lisäksi huoneissa on vaatteiden kuivaamista varten sähköllä toimiva kuivauskaappi. Sauna kuuluu niin ikään huoneistoon, joten kylmäkään ei yllätä, kun muistaa heittää vettä kiville. Kuivauskaappi on tarpeen, koska vastoin luonnonlakeja tunturien vaellusreiteillä saattaa olla vettä, jolloin kiiltonahkakengät saattavat helposti hörpätä. Säätila tuntureilla on arvaamaton, joten varovainen vaeltaja voi toki varustautua rinkoin, vaelluskengin yms. tykötarpein. Todettakoon myös, ettei matkapuhelin aina toimi, joten taksin tai helikopterin tilaaminen saattaa olla haasteellista.

  Kuva on Olos ?tunturin rinteeltä siten, että hotelli lymyää jossakin takavasemmalla mäen tai tunturin juurella.

  

  ---

• Koli5.9.2016 klo 15:53

  Syysmaisema Pielisjärveltä on Eero Järnefeltin öljyvärimaalaus vuodelta 1899. Maalaus esittää Pohjois-Karjalassa silloisessa Pielisjärven kunnassa, nykyisessä Lieksassa, sijaitsevaa Pielinen ?nimistä järveä kuvattuna Koli ?nimiseltä vaaralta. Maalaus ei vastaa täydellisesti todellista näkymää kaikilta yksityiskohdiltaan.

  Koli on Pohjois-Karjalan korkein vaara Pielisen rannalla Lieksassa. Kolin tunnetuimmat huiput ovat Ukko- ja Akkakoli, jotka on luultavasti nimetty vanhojen jumalien mukaan. Alueella sijaitsee Kolin kansallispuisto. Vuoteen 1973 asti Koli sijaitsi Pielisjärven kunnan alueella, mutta kunta yhdistyi sittemmin Lieksan kauppalan kanssa Lieksan kaupungiksi.

  Erik (Eero) Nikolai Järnefelt syntyi 1863 Viipurissa ja kuoli 1937 Helsingissä. Hänen tunnetuimpia maalauksiaan ovat maalaukset Kolin maisemista ja muotokuvat aikansa merkkihenkilöistä. Järnefeltin pääteoksena pidetään maalausta Kaski, toiselta nimeltään Raatajat rahanalaiset. Raahen kirkon alttaritaulu Heräävä toivo vuodelta 1926 oli taiteilijan viimeiseksi jäänyt suuri työ.

  Järnefelt rakennutti Tuusulanjärven rantaan arkkitehti Usko Nyströmin suunnitteleman Suviranta ?nimisen taiteilijakodin, joka valmistui vuonna 1901. Järnefeltit asuivat Suvirannassa ympärivuotisesti vuoteen 1917 saakka, jolloin perhe muutti Helsinkiin.

  Tarkoitus Kolilla käydessä oli etsiä sama paikka, jonka Järnefelt oli ikuistanut maalaukseensa Syysmaisema Pielisjärveltä ja ikuistaa maisema kameralla. Hankkeen onnistuminen olisi vaatinut parempaa valmistautumista sillä tienoo on sen verran laaja ja allekirjoittaneen Itä-Suomen tiedot siinä määrin hatarat, että paikan löytyminen olisi ollut vähintään yksi ihme lisää maailman ihmeiden joukkoon.

  

  ---