Blogi - Phil Decker - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Maailma sanoin ja kuvin

Blogi aloitettu: 25.5.2007
Blogimerkintöjä: 912 kpl

• Herääminen ja muita taide-elämyksiä19.9.2011 klo 05:24

  Rantakauden vähitellen kääntyessä hiihtokeleiksi lienee paikallaan muistella kesää ja siihen liittyviä taide-elämyksiä, joiden hankkimiseksi tuskin kannattaa suunnistaa niinkään uimarannalle kuin vaikkapa Lahteen.

  Lahdessa on yli 40 julkista veistosta ja lisäksi Lanu-puiston 12 järkälemäistä teosta. Vanhimpia patsaita on vuonna 1920 pystytetty vapaussodassa kaatuneiden sankaripatsas kaupungintalon edustalla tekijänään Viktor Jansson.

  Viktor Janssonin Lumisota-veistos sijaitsee Lahden Yhteiskoulun ja Lahden lyseon välisessä puistikossa, Oskari Jauhiaisen pääskysaiheinen suihkukaivoveistos puolestaan sijaitsee Pikku-Vesijärvellä, Viktor Janssonin Hiihtäjä-patsas urheilukeskuksessa sekä Yrjö Liipolan Työn patsas ja Sakari Tohkan Herääminen-veistos Alatorilla.

  Veikko Leppäsen teoksia ovat klassisistinen Mannerheimin ratsastajapatsas, informalistinen Eetu Salinin muistomerkki sekä tyylitelty ja realistinen Paasikiven patsas. Urheilukeskuksessa sijaitsee Lahden ainoa naiselle pystytetty "sankaripatsas" ja maailman ainoa naishiihtäjän patsas.Kysymyksessä on 1950-luvun naishiihdon suuri nimi, Siiri Rantanen. Patsaan tekijä on lahtelainen kuvanveistäjä Toivo Pelkonen.

  Historiaa edustaa orimattilalainen kuvaveistäjä Pentti Papinaho barokkihenkisessä Hakkapeliittojen paluu -veistoksessaan.Niin ikään historiaan liittyy myös Fellmannin puistossa sijaitseva Erkki Kannoston realistinen tilateos Punavanki-muistomerkki. Se pystytettiin vuonna 1978 paikalle, jossa 60 vuotta aikaisemmin oli ollut punavankien kokoomaleiri.

  Vuonna 1955 toripuistoon paljastettiin Sakari Tohkan Herääminen patsas. Patsas symboloi Lahden teollisuuden ja liike-elämän heräämistä ja kukoistusta. 

  

  ---

• Nessie, kirnunvartija14.9.2011 klo 18:05

  Hirviö on yleisnimitys monille taruolennoille, joita pidetään pelottavina ja vaarallisina. Monet itäiset uskonnot kuten hindulaisuus sekä lisäksi muun muassa kreikkalainen mytologia ja skandinaavinen mytologia pitivät hirviöitä jumalten vihollisina. Skandinaavisen mytologian maailmanloppu, ragnarök, oli lopullinen taistelu Asgårdin jumalien ja monien maailman hirviöiden välillä. Suomalaisessa mytologiassa on paljon hirviöitä, jotka ovat sankareiden vihollisia tai tavallisten ihmisten uhkaajia. Tällaisia ovat esimerkiksi Kokko-lintu ja merihirviö Iku-Turso sekä useat Pohjolan myyttisessä maassa asuneet hirviöt. 

  Iku-Turso (myös Turso, Tursas, Turisas, Iku Turilas ja Meritursas) on kalevalaisessa runoudessa esiintyvä vedenhaltija tai merihirviö. Nimi palautunee kantagermaaniseen *thurisaz/*þurisaz-sanaan, joka tarkoittaa jättiläistä tai demonia. Tursas-sanaa on käytetty myös mursuista. 

  Kokko tai vaakalintu on jättiläismäinen kotka kalevalaisessa runoudessa. Se on myös synonyymi sanalle kotka. Kokko on luultavasti sukua yleismaailmalliselle ukkoslintu-hengelle, joka tunnetaan Euroopasta aina Amerikan intiaaneille asti. Kokko on toisinaan tarusankarien ystävä, toisinaan taas vihollinen. Joskus sen tehtävä on vartioida.

  Asgård (muinaisnorjaksi Ásgarðr, engl. Asgard) oli skandinaavisen mytologian toisen jumalsuvun, aasojen (Æsir), asuinpaikka. Maailma oli tuolloin jakautunut yhdeksään maailmaan, joista Asgårdin kerrottiin sijaitsevan ylimpänä. Maailmoja yhdisti elämänpuu Yggdrasil.

  Osa hirviöinä pidetyistä olennoista on ajan myötä paljastunut todellisiksi eläinlajeiksi. Esimerkiksi valaita ja jättiläiskalmareita pidettiin aiemmin merihirviöinä. Toiset hirviöt taas ovat jääneet taruolennoiksi. 

  Kuvan hirviö saattaa olla vaikka Loch Nessistä peräisin. Hirviö on kyllästynyt likoamaan skotlantilaisessa järvessä, jossa mitä ilmeisimmin ei ole ollut mitään tekemistä. Siitä syystä hirviö on sitten lähtenyt uimaan merelle aina Suomen lahdelle asti. Sieltä se on sitten uinut pitkin Porvoon jokea Askolan hiidenkirnumäelle ja vahtii nyt, etteivät turistit tärvele alueella sijaitsevia historiallisesti arvokkaita kirnuja.

  

   

   

  ---

• Runoilijan tie10.9.2011 klo 06:32

  Runoilijan tie on Tampereelta Ruoveden kautta Virroille johtava laivareitti, joka kulkee Näsijärveä, Muroleen kanavaa ja Ähtärin reittiä pitkin. Sitä liikennöi kesäisin muiden muassa S/S Tarjanne, ennen myös S/S Pohjola. Reitin nimi liittyy Johan Ludvig Runebergiin, joka asui nuoruudessaan kotiopettajana jonkin aikaa Ruovedellä ja kirjoitti siellä useita tunnettuja runoja. Esimerkiksi Runebergin lähde on Ruovedellä nykyisin sijaitseva lähde, jonka äärellä Runebergilla oli tapana istuskella. Ilmeisesti lähteen innoittamana hän sitten kirjoitti Lähteellä -runon sanat. 

  Ähtärin reitti puolestaan on läntisin Kokemäenjoen vesistön pohjoisen vesialueen kolmesta järvireitistä. Keskimmäinen on siihen yhtyvä Pihlajaveden reitti ja itäisin Keuruun reitti.

  Kuva on myöhäiskesäinen näkymä Runoilijan tieltä.

  

  ---

• Silta4.9.2011 klo 17:45

   

  Törnävän saarella, Provinssirockin maisemissa, on Lemmensilta. Mielestäni silta on kokonaan uusi eikä se edes muistuta jo aikaisempaa ja pienempää Lemmensiltaa. Tässä vanhemmassa sillassa ei ole lukkoja, vaan ikuisuusarvojen täytyy konkretisoitua muulla tavalla. Kuvan  uutta siltaa koristavat joka tapauksessa kymmenet lukot, joten silta vaikuttaa kohtuullisen suositulta.

  Sillan kaiteisiin kiinnitetyt lukot symbolisoivat sitoutuneita rakkaussuhteita. Varmemmaksi vakuudeksi lukon kiinnittämisen jälkeen avain heitetään virtaan, joten lukon auki saaminen muodostuu siten ikään kuin mahdottomaksi tehtäväksi. Ikuisesti toisiinsa sitoutuvat parit kiinnittävät nimillään varustettuja lukkoja siltojen kaiteisiin myös muualla maailmassa. Rakastavaisten kuuluisia lukkosiltoja on mm. Italian Firenzessä ja Roomassa, Lontoossa, Riiassa, Sevillassa ja Moskovassa. Nyt siis myös Suomessa, kuuleman mukaan myös Tuurissa. Helsingissä Katajanokalla tiettävästi niin ikään. Tradition alkuperää ei tiedetä, mutta sen leviämiseen lienevät vaikuttaneet ainakin romanttiset kirjat ja elokuvat. Jotkut arvelevat, että alunperin lukkosepät levittivät tapaa kaupunkeihinsa.

  

  ---

• Hollolan Kapatuosian linnavuori29.8.2011 klo 08:14

   

  Kapatuosian linnavuori sijaitsee Päijät-Hämeessä Hollolassa, Hollolan keskiaikaisen kivikirkon läheisyydessä. Linnavuorena tätä tasaisen laen omaavaa mäkeä lienee käytetty noin vuosina 1000?1200 jaa., mutta asutusta paikalla on ollut paljon kauemmin, jopa vuodesta 6000 eaa. Mäellä on tehty useita kaivauksia, viimeksi vuonna 1999. Linnavuoriajalta on löytynyt muun muassa hopearahojen kappaleita 1000-luvun alkupuolelta. Varhaisemmasta asutuksesta kertovat luun ja kvartsin kappaleet sekä muinaiset tulisijat.

  Nimi Kapatuosia viitannee Kappadokiaan, jolla on oleellinen merkitys etenkin ortodoksisessa kristinuskossa. Tämä kuvastanee 1000-luvun alun tilannetta, jolloin idän kirkon vaikutus ulottui itäiseen Hämeeseen asti. Ortodoksit ovat saattaneet käyttää linnavuorta puolustusasemana länttä vastaan. Mäelle pääsee polkuja ja rappuja pitkin. Huipulla on nykyään puurakenteinen näkötorni, joka tarjoaa näkymän Vesijärvelle. Sitä käyttävät myös lintuharrastajat havaintotornina. 

  Kappadokia on alue ja muinainen maakunta Vähän-Aasian eli Anatolian itäosassa Kappadokia oli heettien maakunta näiden suuruudenaikana. Myöhemmin alueesta tuli Persian satraappikunta. 

  Äänestän mitä todennäköisimmin kuvan torniin kiipeämisen vuoden uroteokseni.

  

  ---

• Jättiläisen kuhnepytty24.8.2011 klo 12:47

  Hiidenkirnu on virtaavan veden pyörittämän soran ja kiven kalliopohjaan kovertama patamainen ontelo. Hiidenkirnut syntyivät jääkaudella yli 10 000 vuotta sitten, kun sulavat vesivirrat panivat virtaavan uoman pohjalla olevat kivet pyörimään.

  Askolan hiidenkirnualue Korttian kylän läheisyydessä Kirnukallion rinteillä avattiin nähtäväksi vuonna 1965. Suurin alueen hiidenkirnuista on Jättiläisen kuhnepytty, jonka syvyys on 10,3 m ja leveys 4,2 m. Askolan yli 20 hiidenkirnun alue on harvinainen koko maailmassa.

  Jättiläisen kuhnepytty -nimityksen alkuperäksi mainitaan maantieteen professori Veikko Okko. Kuhnepytty on Suomen toiseksi suurin hiidenkirnu. Suurin hiidenkirnu sijaitsee Sallan kunnassa ja se on nimetty Juomapadaksi.

  Askolan kunta sijaitsee itäisellä Uudellamaalla. Kunta kuuluu Uudenmaan maakuntaan, Porvoon kihlakuntaan, Itä-Uudenmaan käräjäoikeuteen ja Uudenmaan verotoimistoon (Porvoon toimipiste)  sekä Uudenmaan ELY-keskukseen. Kunta on perustettu vuonna 1896. Kunnan päätaajamat ovat Kirkonkylä ja Monninkylä. Muita kyliä ovat Juornaankylä, Huuvari, Nalkkila, Nietoo, Särkijärvi, Tiilää, Korttia, Onkimaa, Vakkola ja Vahijärvi.

  Tunnettu askolalainen on kirjalija Johannes Linnankoski, Vihtori Johan Peltonen, joka syntyi Askolassa 18. lokakuuta 1869. Vuonna 1905 ilmestynyt romaani Laulu tulipunaisesta kukasta nosti Linnankosken kuuluisuuteen. Romaanin miljöönä on kirjailijan kotiseutu Askolan Vakkolan kylä ja kohisevan kosken esikuvana Vakkolan koski. Vakkolan kylään sijoittuu myös samana vuonna ilmestynyt novelli Taistelu Heikkilän talosta. 

  

   

  ---

• M/S Kimalle19.8.2011 klo 10:53

  M/S Kimalle on Näsijärven pohjoisosissa liikennöivä risteilyalus. M/S Kimalle on valmistettu Norjassa vuonolaivaksi ja sieltä se on siirtynyt Suomeen ensinnä Turun edustalle, josta laiva on siirtynyt Lahteen, jossa se kuljetti matkustajia Vesijärvellä. Tätä nykyä laivan kotipaikka on Virrat.

  Laiva on nimetty Kimalteeksi I.K. Inhan Nuuttilassa sijainneen mökin mukaan. I. K. Inha (alkuaan Konrad Into Nyström, 12. marraskuuta 1865 Virrat ? 3. huhtikuuta 1930 Helsinki) oli valokuvaaja, kirjailija, suomentaja ja toimittaja. Inha on suomalaisen valokuvauksen suuria mestareita.

  Laivan tekniset tiedot puolestaan ovat seuraavat: valmistusvuosi:1946, valmistuspaikka: Norja, pituus: 23.7 metriä, leveys: 4.4 m, paino: 42 tonnia, syväys: 1,64 metriä, moottori: Detroitin 2-tahti diesel.

  Detroit 2-stroke Dieselin käyntiä voi seurata osoitteesta: http://www.youtube.com/watch?v=Nyl9uinTICw

  

   

  ---

• S/S Tarjanne15.8.2011 klo 08:43

   

  Höyrylaiva Tarjanne täytti 100 vuotta toukokuussa 2008. Tarjanne on Suomen vanhin yhä säännöllisessä reittiliikenteessä seilaava höyrylaiva. Se liikennöi Runoilijan tietä, joka kulkee Tampereelta Näsijärveä pitkin Muroleen kanavalle, josta matka jatkuu Ruovedelle ja siitä edelleen Virroille. Reitin varrella on useita nähtävyyksiä, kuten Kalela, jossa sijaitsee Akseli Gallen-Kallelan erämaa-ateljee. 

  Runoilijan tie -nimensä reitti sai 1800-luvun alkupuolella, kun matkan varrella tovin asuneet Runeberg ja Topelius käyttivät mainittua vesistöä kulkureittinään. Myös Akseli Gallen-Kallela oli ahkera reitin kulkija ja matkusti Tarjanteella monet kerrat. Vuonna 1916 uusittu laivan ravintola oli hänen suunnittelemansa. 

  Höyrylaiva Kuru oli suomalainen sisävesilaiva, joka upposi Tampereen edustalla Näsijärvellä 7. syyskuuta 1929. Kurun uppoaminen on Suomen pahin sisävesillä tapahtunut vesiliikenneonnettomuus.Onnettomuuden huomasi ensimmäisenä Kurun perässä satamasta lähteneen Tarjanteen päällikkö. Tarjanne pelasti 15 ihmistä uppoamispaikalta. 

  Ensimmäisen maailmansodan aikaan venäläiset takavarikoivat Näsijärven isoimmat laivat, myös Tarjanteen. Osaston nimeksi pantiin Satakunskaja Flotilija. Tarjanteenkin etukannelle asennettiin tykki ja Pietarista tuli käsky purjehtia Kokemäenjokea pitkin Poriin torjumaan saksalaisten tulevaa maihinnousua, mistä toimenpiteestä ei kuitenkaan tullut mitään.

  Alkuperäisen Tarjanteen höyrykone lämmitettiin metrisillä koivuhaloilla, mutta jo 1930-luvulla halot vaihdettiin kivihiileen ja 1960-luvulla kivihiilen lapiointi loppui kokonaan, kun kattilan kylkeen ruuvattiin öljypoltin.

  S/S Tarjanteen valmistusvuosi on 1908, Pituus 29,45 m, Leveys 6,25 m, Syväys 2,39 m, Bruttovetoisuus 131.8 brt, Koneteho 300 hv, Matkanopeus 10 solmua, Miehistö 1 + 1 + 2 + ravintolahenkilökunta, Matkustajamäärä 115, Omistaja Oy Runoilijan tie, Kulutus 100 l kevyttä polttoöljyä tunnissa.

  

  ---

• Porin konepaja: Porilainen10.8.2011 klo 08:37

  Maamoottori, maatalousmoottori tai paikallismoottori on yleensä yksisylinterinen, harvaiskuinen, bensiinillä, petrolilla tai polttoöljyllä toimiva moottori, jota aikoinaan käytettiin työkoneiden ja -laitteiden voimanlähteenä. Tavallisimmin maamoottoria käytettiin puimakoneen, sirkkelisahan, pärehöylän tai jauhomyllyn voimanlähteenä. Voimansiirto maamoottorilta työkoneelle tai -laitteelle tapahtui hihnan välityksellä. Polttoaineen sytytys tapahtui maamoottorissa yleensä induktiolaitteen, magneeton, hehkuputken tai hehkukuvun voimalla.  Ensimmäinen maamoottori on tehty vuonna 1906 ja viimeinen 1949.

  Kuvassa oikealla on Porin konepaja Oy:n valmistama maamoottori "Porilainen", joka on niin sanottu kuulamoottori. Kuulamoottori, hehkukupumoottori tai hehkukuulamoottori on vanha polttomoottorityyppi, joka on nykyisin poistunut valmistuksesta. Sitä kutsutaan toisinaan myös nimellä puolidiesel. Tärkein ero muihin polttomoottoreihin nähden on se, että koneessa on sytytystulppien tai suoraruiskutuksen sijasta sylinterin yläpäässä ns. hehkukuula, jota ennen käynnistystä kuumennetaan ulkoisella lämmönlähteellä, tavallisimmin puhalluslampulla. Akkua tai muuta virtalähdettä ei tarvita. Kone voidaan käynnistää, kun kuula hehkuu. Koneen käydessä käynnin kehittämä kuumuus pitää hehkukuulan lämpimänä, joten ulkoista liekkiä ei käynnistyksen jälkeen tarvita. 

  Esimerkki "Porilaisen" toiminnasta ja käytöstä löytyy vaikkapa You Tubesta osoitteesta:

  http://www.youtube.com/watch?v=PrfEc4JICIo

  

  ---

• Espoon tuomiokirkko6.8.2011 klo 14:28

  Espoon tuomiokirkko eli Espoon vanha kirkko, Espoon harmaakivikirkko, Espoon vanha kivikirkko tai Espoon kirkko on Suomen evankelisluterilaisen kirkon Espoon hiippakunnan tuomiokirkko ja Espoon tuomiokirkkoseurakunnan kirkko. Kirkko sijaitsee Espoon keskuksen Pappilanmäen Kirkonmäellä Espoonjoen rannalla. Keskiaikaista harmaakivikirkkoa pidetään yleisesti Espoon tärkeimpänä historiallisena rakennuksena, rakennushistoriallisesti ja maisemallisesti kirkko on ehkä Espoon tärkein yksittäinen kohde. Kirkko on pyhitetty apostoli Matteukselle.

  Espoon hiippakunta puolestaan on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon uusin hiippakunta, jonka toiminta alkoi 1. tammikuuta 2004. Hiippakunnan toiminta-alue kattaa 25 läntisen Uudenmaan seurakuntaa Hangosta Mäntsälään. Hiippakunnan alueella asuu yli 550 000 ihmistä. Piispana Espoon hiippakunnassa on toiminut sen perustamisesta lähtien Mikko Heikka.

  

  ---