Blogi - Phil Decker - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Maailma sanoin ja kuvin

Blogi aloitettu: 25.5.2007
Blogimerkintöjä: 912 kpl

• Mannerheimin patsaat1.12.2011 klo 16:10

  Marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsas Helsingissä on kuvanveistäjä Aimo Tukiaisen veistämä monumentti, jossa Suomen marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim istuu hevosensa selässä. Patsas sijaitsee marsalkan nimikkokadulla Mannerheimintiellä Helsingissä. Patsas paljastettiin 4. kesäkuuta 1960 Mannerheimin syntymäpäivänä. 

  Kuvan patsas on Lahden Mannerheimin ratsastajapatsas. Se on Lahden rautatieaseman viereisellä asematorilla sijaitseva patsas, joka esittää Suomen marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimia ja tämän hevosta. Teoksen tekijä on lahtelainen kuvanveistäjä Veikko Leppänen ja se paljastettiin 19. joulukuuta vuonna 1959, noin puoli vuotta aikaisemmin kuin Helsingin ratsastajapatsas. Teos on ensimmäinen Suomessa paljastettu Mannerheimin ratsastajapatsas.

  Mutta ei tässä vielä kaikki, myös Mikkelistä löytyy Mannerheimin patsas. Tosin tällä kertaa ilman hevosta. Mannerheimin patsaan nimi Mikkelissä on Päämajapatsas. Sen teki kuvanveistäjä Kalervo Kallio ja pronssinen veistos paljastettiin ensimmäisessä sijoituspaikassaan Mikkelin Suur-Savon (nykyisin Marskin) aukiolla Mannerheimin 100-vuotissyntymäpäivänä 4. kesäkuuta 1967. Patsas päätettiin kuitenkin siirtää uuteen paikkaan Mikkelin torin reunaan, missä se sai sijan vuonna 2003.

  Mannerheimin patsas Tampereella on kuvanveistäjä Evert Porilan vuonna 1939 tekemä noin kolme metriä korkea C. G. E. Mannerheimiä kuvaava pronssipatsas. Se on tehty Eero Järnefeltin maalauksen mukaan ja sijaitsee kahdeksan kilometrin päässä keskustasta Leinolan Mannerheiminkalliolla, jolla Mannerheimin kerrotaan katselleen Tampereen valtausta sisällissodassa vuonna 1918.

  

  ---

• Epilobium angustifolium22.11.2011 klo 16:27

  Maakuntakukka on Suomen kuhunkin maakuntaan liittyvä nimikkokukka. Maakuntakukat valittiin Suomen Kotien Kukkasrahaston aloitteesta järjestetyssä lehtiäänestyksessä vuonna 1982. Ahvenanmaan maakuntakukka oli valittu jo aiemmin, ja Itä-Uusimaa ja Pohjanmaa saivat omat maakuntakukkansa myöhemmin. Etelä-Pohjanmaan maakuntakukka on kuvan Epilobium angustifolium.

  Epilobium angustifolium, commonly known as Fireweed (mainly in North America), Great Willow-herb (Canada),or Rosebay Willowherb (mainly in Britain), is a perennial herbaceous plant in the willowherb family Onagraceae. It is native throughout the temperate Northern Hemisphere, including large parts of the boreal forests.

  Maitohorsma on monipuolinen hyötykasvi. Sen lehdet sopivat teeainekseksi ja nuorena myös salaatteihin. Maitohorsman juuriversoja voidaan käyttää parsan tavoin keitettynä. Juurista on tehty jauhoja, leipää, muhennoksia sekä kahvinkorviketta. Rohdoksena käytetään maitohorsman kukkia ja lehtiä. Maitohorsman siemenkarvoja on käytetty peittojen, tyynyjen ja patjojen täytteenä.

  Etelä-Pohjanmaan nimikkolajit ovat seuraavat: eläin: orava, järvi: Lappajärvi, kala: siika, kasvi: maitohorsma, kivi: kärnäiitti, lintu: isokuovi.

  

  ---

• Sorbus aucuparia15.11.2011 klo 13:17

  Pihlaja on 4?10 metriä korkea, voi kasvaa jopa 20 metriseksi, usein monirunkoinen puu. Lajien määrässä on suurta epätarkkuutta, koska pihlajalla on monia lähisukuisia kantoja. Pihlajan ikä on yleensä 100 - 150 vuotta. Pihalajan lehdet ovat parilehdykkäiset.Parilehdykkäinen lehti on kerrannaislehti jossa lehdykät ovat pareittain ruodissa. 

  Suomessa kasvaa luonnonvaraisena neljä pihlajalajia. Ylivoimaisesti yleisin on koko maassa menestyvä kotipihlaja (Sorbus aucuparia), jota useimmiten kutsutaan yksinkertaisesti pihlajaksi. Sen luontainen levinneisyysalue käsittää lähes koko Euroopan. Ruotsinpihlaja (Sorbus intermedia, aikaisemmalta nimeltään Sorbus suecica) on levinnyt Turun saaristoon, Ahvenanmaalle, Etelä-Ruotsiin ja läntiseen Baltiaan. Suomenpihlaja (Sorbus hybrida, aikaisemmin Sorbus fennica) kasvaa luonnonvaraisena Lounais-Suomessa,  Kaakkois-Ruotsissa sekä Etelä- ja Keski-Norjassa. Kaunopihlaja (Sorbus meinichii) kasvaa ainoastaan Etelä-Norjassa ja Itämeren saarilla Gotlannissa, Tukholman saaristossa ja Ahvenanmaalla. Useat pihlajalajit risteytyvät keskenään, ja kolme viimeksi mainittua lajia ovat alkuperältään risteymäjohdannaisia toisena kantavanhempana kotipihlaja.

  Pihlajajaa hyödynnetään nykyään puusepänteollisuudessa kalusteiden sekä koriste- ja käyttöesineiden valmistuksessa. Pihlajaa on käytetty perinteisesti veistotöissä sekä tehtäessä esimerkiksi haravanpiikkejä.

  Pihlaja on myös Pekka Halosen maalaus vuodelta 1894. 

  

  ---

• Rangifer tarandus tarandus7.11.2011 klo 07:04

  Poro (Rangifer tarandus tarandus) on pohjoisessa Fennoskandiassa elävä puolikesy hyötyeläin, jota laidunnetaan tuntureilla ja Metsälapin alueella. Poron alkuperälaji on peura, erityisesti tunturipeura, jonka kesyttäminen lienee tapahtunut myöhäiskeskiajalla.

  Suomessa poronpitoa säätelee poronhoitolaki. Poronhoitoa tuetaan Maa- ja metsätalousministeriön määrittämällä summalla jokaista eloporoa kohti. Poronhoito on perinteinen saamelaisten elinkeino. Eläimet kerätään syksyllä poroerotukseen lajittelua ja teuraseläinten valintaa varten. Porot kootaan myös kesällä juhannuksen tienoilla vasojen merkintää varten, jolloin niiden korviin leikataan puukolla omistajansa teot eli sanat.

  Poromerkki koostuu niin sanotuista korvamerkkisanoista eli leikoista tai teoista, jotka leikataan poron korviin terävällä veitsellä. Tekoja (sanoja, leikkoja) on poronhoitoasetuksessa mainittu neljätoista: pistel, tiili, pykälä, hanka, rappuhanka, poikki, haara, halki, vita, terotus, ketunkanto, vastahanka, reikä ja reiästä halki sekä linnunvarvas. Näitä tekoja käyttämällä poron oikean ja vasemman korvan eri laidoissa tai korvien kärjissä saadaan kaikkiaan yli puolimiljoonaa poromerkkiä. Käytössä niitä on yli kymmenentuhatta.

  Poroja oli Suomessa vuonna 2001 185 000. Maa- ja metsätalousministeriön asettama porojen sallittu enimmäismäärä oli vuosina 2000?2009 203 700 yksilöä. Luvussa eivät luultavastikaan ole mukana tilapäisesti Eestissä virkistäytymässä tai ostosmatkalla olevat porot.

  

  ---

• Aino31.10.2011 klo 12:48

  Kartanorakennuksen edustalta Lahdesta löytyy Emil Wikströmin pronssinen teos "Aino", vuodelta 1909. Teos siirrettiin nykyiselle paikalleen Helsingistä vuonna 1949. 

  Kesällä 1908 helsinkiläinen liikemies Uno Staudinger tilasi Emil Wikströmiltä suuren Aino-suihkukaivoveistosryhmän. Suihkukaivo veistoksineen pystytettiin 1912 Staudingerin Villa Johannan puutarhaan, joka oli Laivurinkatu 24:n pihamaalla korkeiden muurien ympäröimänä. Aino-suihkukaivosta tuli vasta myöhemmin julkinen kaupunkikuvassa näkyvä taideteos Lahden kaupungin hankittua sen vuonna 1948 omistukseensa.

  Emil Wikström (1864-1942) oli suomalainen kuvanveistäjä, joka edusti suomalaiskansallista taidetta ja realismia. Wikströmin tunnetuimpia töitä ovat muun muassa Lyhdynkantajat Helsingin rautatieasemalla, säätytalon päätykolmio, Elias Lönnrotin muistomerkki, J.V. Snellmannin muistomerkki sekä Kansallismuseon edessä oleva graniittikarhu.

  Kuvassa on vain yksi Aino -teoksen mielenkiintoisista yksityiskohdista. Muut voi käydä katsomassa Lahdessa Kartanorakennuksen edustalta.

  

  ---

• Öljylamppu20.10.2011 klo 13:05

  Öljylamppu koostuu öljysäiliöstä, sydämestä ja suojalasista. Lampun käyttäjä voi säädellä sydämen pituutta ja voi näin vaikuttaa liekin suuruuteen ja valon määrään. Öljylampun sydän pitää aika ajoin leikata tasaiseksi, jotta liekki palaisi yhtä suurena koko lampun alueella. Suojalasi suojaa liekkiä ilmavirroilta, jottei liekki äidy lepattamaan. Suojalasi estää esimerkiksi hyönteisten lentämisen liekkiin. Öljylampuissa käytetään polttoaineena lamppuöljyä, joka on valopetrolia. Markkinoilla on puhdistettua ja hajutonta valopetrolia, sillä tavallinen valopetroli haisee palaessaan ja voi aiheuttaa päänsärkyä. 

  Öljylamppuja on käytetty jo esihistoriallisena aikana. Öljyn koostumus on vaihdellut. Muinaiset kreikkalaiset ja roomalaiset käyttivät oliiviöljyä, intialaiset rasvaa ja persialaiset maaöljyä.Välimeren maissa oliiviöljylamput pysyivät laajassa käytössä pitkälti 1800-luvulle, maaseudulla ja pienissä kylissä 1900-luvullekin. Ortodoksinen kirkko käyttää edelleen pieniä lasittomia öljylamppuja eli lampukoita kirkoissa ikonien edessä. Niiden polttoaine on parafiiniöljyä.Lähde: Wikipedia.

  

  ---

• Lato10.10.2011 klo 16:59

  Lato on rakennus, jossa säilytetään esimerkiksi heiniä, viljaa, olkia tai rehua.

  Suomalainen lato rakennetaan pyöreistä kuusi- tai mäntypuista salvamalla. Päällekkäisten puiden väliin jätetään rako ilmanvaihdon edistämiseksi. Latoja rakennetaan myös laudasta. Erillisenä rakennuksena lato tehdään lähes aina nurkkakivien varaan. Aiemmin ladoissa oli pärekatto, myöhemmin huopa- tai peltikatto, joka on mahdollista asentaa suoraan pärekaton päälle. Ladon yhteyteen voidaan tehdä katos heinäseipäille ja muille tarvikkeille. Ladossa ei ole ikkunoita eikä lämmitystä. Lattia on joko pelkkää maata tai sitten lattia on tehty harvaan asetelluista pyöreistä puista tai lankuista.

  Etelä-Pohjanmaan laajasta peltomaisemasta käytetään nimitystä latomeri, koska korkeuserot ovat erittäin vähäiset, ja "latojen meri" näyttää jatkuvan pitkälle horisonttiin. Viime vuosina latojen tarve on vähentynyt, koska heinät pakataan muovilla päällystettyihin isoihin pyöröpaaleihin, jotka voidaan säilyttää ulkona. Tämän takia ladot ovat häviämässä, tai niissä säilytetään muuta tavaraa kuten esimerkiksi koneita.

  Kuvan lato ei kumminkaan ole Pohjanmaalta, vaan Keski-Suomesta, Korpilahdelta.

  

  ---

• Lampi, Esteetön Kuntoreitti3.10.2011 klo 17:24

  Seinäjoen Jouppilanvuoren Esteetön Kuntoreitti sijaitsee parin kilometrin etäisyydellä kaupungin keskustasta. Esteetön kuntoreitti tarjoaa hyvää oloa ja turvallista liikkumista luonnossa sekä harrastusten parissa jokaiselle kansalaiselle.

  Esteettömän kuntoreitin omistaa Seinäjoen kaupunki ja sen hallinnoinnista vastaa kaupungin liikuntatoimi metsän puolella ja puistotoimi Kyrkösjärven rannan puolella. Kuntoreitin kehittämisestä ja huollosta vastaa Lakeuden Elämysliikunta Ry.

  Koko reitistö elämyskohteineen rinneravintola Joupiskasta Kyrkösjärven rantaan on vapaasti käytettävissä. Reitistön yhteispituus on viitisen kilometriä. Reitistön keskivaiheilla sijaitsevat esteettömät elämyskohteet, kuten laavu, metsälampi, hiljentymispaikka, kota, korsu ja taisteluhaudat. Kyrkösjärven rannalla on käytössä esteetön kalastus- ja venelaituri sekä uimaluiska. 

  Kuvassa on rämeen tilalle rakennettu metsälampi estettömän kuntoreitin varrelle. Sen on tehnyt Etelä-Pohjanmaan metsäkeskus vuonna 2006 Seinäjoen kaupungin toimesta. Pohjanmaalta puuttuu monia maantieteellisiä muodostumia, kuten vuoria, järviä, lampia yms. Ja kun näin on asianlaita, niin on luonnollista, että se mikä puuttuu, tehdään. 

  

  ---

• Jari Litmanen28.9.2011 klo 19:11

  Jari Olavi ?Litti? Litmanen (s. 20. helmikuuta 1971 Lahti) on suomalainen jalkapalloilija, joka edustaa seuratasolla Helsingin Jalkapalloklubia. Suomen lisäksi Litmanen on pelannut seurajoukkueurallaan Alankomaissa, Espanjassa, Englannissa, Saksassa ja Ruotsissa.

  Reijo Huttu on lahtelainen kuvanveistäjä. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat Jari Litmasen näköispatsas Lahden kisapuistossa sekä Sairaalanmäellä sijaitseva Vuosien tuki -patsas. 

  Jari Litmasen patsas paljastettiin Litmasen pelinumeron 10 mukaisesti 10.10.2010 kello 12. Seuraavan kevään huhtikuun 23. päivän vastaisena yönä patsas joutui ilkivallan kohteeksi. Pitkänperjantain jälkeisenä yönä patsas yritettiin polttaa, sen jalustaa hajotettiin ja se tuhrittiin valkoisella tahmealla aineella, joka sotki patsaan kasvot. Patsas turmeltiin reaktiona Litmasen HJK:n kanssa tekemään sopimukseen.

  Kuva on tihutyön jälkeiseltä ajalta. Kuten kuva osoittaa jalustasta puuttuu pala minkä lisäksi jalustassa ja itse patsaassa on nokea polttamisyrityksen jäljiltä.

  

  ---

• Korsu24.9.2011 klo 06:01

  Siinä missä valtakunnan armeija ryhtyy säästämään ja lakkauttamaan varuskuntia ja lopettamaan kenties jopa kenraalien vakansseja siirtyäkseen puolustamaan enää Etelä-Suomessa sijaitsevaa monikansallista pääomaa, niin meillä Pohjanmaalla pidetään taisteluvalmius korkealla tasolla. Sotilastaitoja ei päästetä ruostumaan eikä varustuksesta tingitä. Antti Isotalon, Rannanjärven ja Pukkilan Jaskan henki elää lakeuksilla yhä voimakkaana. Tosin rauhanomaisessa käytössä, koska tarvetta esimerkiksi kuvan korsun taistelunmukaiseen käyttöön ei ole olemassa.

  Korsu on sodassa käytettävä miehistön tai aseiden suojarakennelma, joka on kaivettu osittain tai kokonaan maan alle.Korsu rakennetaan usein sellaiseen luonnonkohtaan, esimerkiksi mäkeen siten että korsuun johtava käytävän suuaukko on mäen törmässä ja itse korsuun johtaa eteiskäytävä. Itse korsurakennelma on kaivettu mäen sisään. Varsinainen korsuhuone rakennetaan usein hirsistä. Korsuhuoneen päällä on moninkertainen ristikkäinen hirsikerros, ja hirsien päällä maata ja isoja kiviä. Korsu ei ole sama asia kuin bunkkeri, sillä useimmiten korsu rakennetaan kokonaan puusta ja vahvistetaan rautalangalla ja kivillä rakennelman katolla, toisin kuin bunkkeri, joka tehdään raudasta ja betonista.

  Kuvan korsun tekijäksi mainitaan hirsiveistäjä Juha-Matti Köykkä, joka rakensi korsun talvella 2006-2007. Rakenteet on siirretty paikalleen keväällä 2007.Taisteluhautoja oli helmikuussa 2007 rakentamassa Keski-Suomen pioneerirykmentti Keuruulta sekä Seinäjoen kaupungin kirvesmiehet. Lisäksi korsun ja taisteluhautojen rakentamiseen on osallistunut useita talkoolaisia, etupäässä reserviläisjärjestöistä.  Korsun toteutus on tehty pääosin vuoden 1944 piirustuksilla.

  

  ---