Blogi - Riitta-mummi - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Sielun kaivo

Blogi aloitettu: 14.5.2024
Blogimerkintöjä: 133 kpl
Avainsanat: armo, totuus, synti, ja, katumus kpl

• Kaipaus ja ikävä, tunteiden tarkastelua17.5.2024 klo 20:22  Kommentoi (0)

  Minulla oli jo aivan pienenä kansakoulaisena tapana jäädä omiin ajatuksiini. Äiti saattoi leikitellen kysyä : Mitä ' tuuma maksaa ?'

  Istuin käsi poskella mitään näkemättä, vain o l i n, en oikein läsnäkään.

  Siitä olemiseni on muuttunut asioiden miettisieksi, pohtimiseksi, syiden selvittelyksikin. Näin olen ilman suunnitelmaa muokkautunut siksi ihmiseksi joka nyt iäkkäänä olen.

  Olemiseeni puuttui Herra Jumala voimakkaasti yli neljäkymmentä vuotta sitten. Se muutti lähes kaiken.

  Sen jälkeen pohdiskelut ovat suuntautuneet hengellisiin,  syntiin, sovitukseen, armoon ja rakkauteen.

  Koko Luomakunnan yhteys  Luojaan on alkanut aueta. Se on valtavaa ja osa kaipauksistani suuntautuukin Luomakuntaan. Eläimet, kuten omat edesmenneet koirat , niitä on välistä kova ikävä.

  Entiset kesät. Silloin oli lehmiä laitumilla, hevosiakin taloissa. Heinäväki seivästi heinää pelloilla.

  Kävimme marjassa, sienessä,kalassa ja polttopuusavotassakin.

  Muistoissa entinen on todella kaipauksen arvoista.

  Erityiskaipaus syntyy menetettyyn Karjalaan kun vain ajattelenkin mitä olen siitä kuullut ja lukenut. En ole käynyt, mutta tunnen Viipurin yhtä hyvin, melkein kai, kuin Helsingin. Kaipaan sitä kansainvälisyyttä mikä Viipurissa oli erikoista maan muihin kaupunkeihin nähden. Venäjää, saksaa, ranskaa ja tietysti ruotsia siellä kuuli, ja tietyskii mei ommaa karjalamurretta.

  Ja sen kulttuuritarjonta ! Sieltäkö sain juuret omiin harrastuksiini, etenkin isän suvun kautta.

  Edesmenneitä sukulaisia ja lukuisia ystäviä ajattelen usein, rakkaimpia lähes päivittäin.

  Nyt kun olen vanha minulla on aikaa tällaiseen, eikä se suinkaan ole huusholliltai pois.

  Tämä luettelo jatkuisi vaikka kuinka. Nyt käyn tarkastamaan lyöntivirheet ja sitten painan tekstin lähtemään.

  ---

• Hyvä muisti, siunaus vai kateuden aihe ?15.5.2024 klo 18:52  Kommentoi (2)

  Varhempina vuosinani en koskaan huomannut omistavani erityisen hyvää muistia. Koulu-aikana siitä olisi ollut suuri apu. Olin tavallinen kaikin puolin, mutta luin paljon kirjoja.

  Oli ennen rippikouluikääni lukenut normaalien tyttökirjojen lisäksi esim. venäläisistä klassikoista Tolstoin, Pushkinin ja Dostojevskin teoksia.

  Tutkin myös kuvataidekirjoja, sillä kuvataide ja elokuvat ovat aina olleen minusta kiinnostavia.

  Mistä olin kiinnostunut, kuten taitelijat, näyttelijä ja 'missit' opin ne helposti muistamaan.

  Vastapainona  minulla on aina ollut huono 'matikkapää' ja aivan käsittämättömilta tuntuneet tekniset alat, kuten tämä nettikin jota osaan aivan surkeasti. Olen kai humanisti.

  Näköni on ollut heikohko kauan ja siksi olen joutunut lopettamaan kirjojen lukemisen. Sen sijaan kuuntelen jatkuvasti jotakin älypuhelimen kautta.

  Vasta kun hoksain rekisteröityä ISn Älypäähän pääsin testaamaan mitä muistan ja kuinka laajalti.

  Vanha kansakouluaika tulee tämän -tästä mielee kun vastailen sen antamin tiedoin kysymyksiin .Aiheet olivat olleet vuosikymmeniä muitumattomissa.

  Siis, huomasin että muistissani pysyykin asioita.

  Olin ollut hiukan huolissani päivittäisten asioiden unohtelusta ja se oli syy pelaamisen aloittamiseenkin.

  Nyt kapasiteetti aivoissa on laajentunut ja ne mitkä koen mielekkääksi tiedoksi muistakin , ellei tule monen kuukauden väli kysymyksiin.

  Mutta, onko tämä tällainen kuinka tärkeää. On ainakin niin etten enää kirjoita kauppareisulle ostoslistaan kuin 'pakollisesti ' muistettavat'.

  Usein pysähdyn pohtimaan onko minun muuten kuin tietokilpailumielessä muistettava ' monennenko solmukkeen välistä koukku pitää pujottaa kun kalastuksessa käytetään syöttinä jauhotoukkaa tms.'

  Historiaan liittyvät tapahtumat ovat itselleni tärkeitä. Muistan hyvin sekä Kuurilan, että Iittalan junaonnettomuudet. Lapuan patruunatehtaan räjähdyksen, että Jatkosodan alkamispäivän.

  Raamatussa sanotaa,n Älä ylpeile tiedoillasi.

  Olen huomannut että kun olen iloinnut sijoituksillani Älypäässä, jälkeläisille se on enemmänkin hymyilyn aihe.

  No,muistan Raamatusta Herran sanoneen myös näin :Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan.

   

  R-m  80 v

  ---

• Alun alku14.5.2024 klo 08:30  Kommentoi (0)

  Kirjoittaminen on minulle yhtä tärkeää kuin hengissäoleminen.

  Olen harjoittanut kirjoittamista eräällä foorumilla yli viisitoista vuotta, mutta nyt siellä on hiljentynyt. Kirjoitukseni syntyvät keskustelun inspiroimina. On myös muunlaista kirjoittamista, niinsanotusti 'annettjua'.

  On kuin olisin väline joka panee valmista tekstiä julki.

  Olen kristitty ja luulen tämän johtuvan hengen ohjauksesta. Sitä oli sekin että eräs ystävä on neuvonut minulle luettaviksi muutamia kristillisä mystikkoja mm. Mestari Eckhart´n, Ristin Johanneksen, Avilan Teresan ja muutamia muitakin.

  Mestari Eckhart puhui sielusta kaivona. Sen puhdistaminen Herran kasvojen edessä on keskeistä hyvän elämän saavuttamiseksi.

  Hyvä elämä ei tarkoita onnea, rikkautta, menestystä tms. joita yleisesti arvostetaan, vaan uskoa Kristukseen pelastajana ja syntien sovittajana.

  Kun näin olen koettanut elää, olen saanut tyyneyttä ja tyytyväisyyttä jotka eivät ole ennen olleet ominaisuuksiani.

  Kaivon puhdistaminen jatkuu, vesi kirkastuu ja sitä on hyvä ammentaa itselle ja muillekin janoisille.

   

   

  ---